marraskuista.

taas hetki vierähtäny kirjottamisessa.

Näyttelyreissun jälkeen ei tokoiltukaan muutamaan viikkoon sitte normaalisti: Rilla aloitti juoksunsa heti alku viikosta. Oltiin käymässä Mustissa ja Mirrissä sovittamassa valjaita kun kaupan lattialla näkyi pari veritippaa. Luulin ensin, että Rillalla on menny tassu rikki sorasta, myyjäkin epäili sitä, kunnes tassut tarkistettua totuus valkeni. Lähettiin sitte hyvin äkkiä takasi kotiin, valjaat saatiin kumminkin tilattua.

Ensimmäiset juoksunsa siis neiti alotti. Treenaamiseen ryhmässä tuli kolmen viikon tauko, mutta kotona ollaan tehty aika paljon. Viime viikolla mentiin sitten pitkästä aikaa tokotreeneihin. Pientä muutosta on kyllä koirassa tapahtunut, ei enää haukuttu niin paljoa. Enempi oli se tarkkailija ja Rilla jaksoi tosi hyvin keskittyä pitkäkestoisinkiin liikkeisiin.

Juoksujen aikana koirassa ei suuria muutoksia ollut: ehkä hivenen pehmeämpi ja hellyydenkipeämpi. Mutta molemmat helposti huomioon otettavia asioita. Siivota neiti ei tajunnut itseään eikä jälkiää ennen kuin vasta loppujuoksusta. Eikä Rilla muutenkaan tajunnut mikä homma nyt oikein on menossa. Yläkerran uros kettuterrieri kuulemma oli tajunnut, mikä olisi homman nimi. Omistajan mukaan kotona meno oli ollut kuin villissä lännessä ja rappukäytävässä oli pitänyt mennä ulisten. Onneksi se on nyt ohi. :)

Noutoa aloittelin juoksujen aikana, mutta puinen kapula tuntui Rillasta aikas pelottavalta. Ollaan sitten harjoiteltu noutamista pallolla ja solmunarulla. Mitään kiirettä ole noudon kanssa. Sitten keväällä jos sais liikkeestä kokonaisen.

Viime viikonlopun Rilla oli Haukiputaalla Saaran luona. Kitan ja Rukan ilona. Hyvin oli kuulemma mennyt, Rillakin malttanut rauhoittua siellä. Kahden ja puolen viikon päästä Rilla meneekin sitten kuukaudeksi sinne. Mulla itellä on silloin kuukauden reissu Uuteen-Seelantiin ja Saara lupasi jo Rillasta sovittaessa ottaa neidin silloin hoitoon.

Marraskuu on jo pitkällä, ens viikolla on jo joulukuu, eikä lumesta tietoakaan. Tulis edes pakkasta niin loppuis rapa ja loska.

ensimmäinen näyttely

Käytiin nyt viikonloppuna yöreissu Jyväskylässä, jossa oli lappalaiskoirien erikoisnäyttely. Paikalla oli kaiken kaikkiaan yli 300 koiraa, joista valtaosa lapinkoiria (tietenki).

Rilla kävi kehässä kans, luokkana oli isot narttupennut eli 7-9 kk vanhat nartut. Yhtä aikaa kehässä oli Lyyti-sisko, johon oltiin tutustuttu edellisenä päivänä ja nukuttu yö samassa huoneessa. Hienosti meni tytöillä leikit yhteen, vaikka eivät ennen olleet tutustunutkaan. Lauantai-iltana painit jatku aina puolille öin ja sunnuntaiaamuna jatkettiin jo seitsemän aikaan.

Kehässä Rilla käyttäyty oikein mallikkaasti. Liikkeessä ite juoksin vähän liian kovaa, niin Rillakin meinasi laukkailla, mutta kun hiljensin ite tahtia niin Rillakin pysyi aisoissa. Seisomiset onnistu hienosti, onneksi oli märkä maa, niin neiti hienohelma ei voinu pyllyänsä maahan laittaa ja istumista tarjota, jotta nakin sais. :D

Rillan arvostelu, tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari:
"Hyvänkokoinen narttupentu. Riittävä rungon pituus. Oikeat pään mittasuhteet. Hyvä ilme. Riittävästi kulmautunut edestä. Pitkä rintakehä. Tasapainoisesti rakentunut takaosa. Hieman jyrkkä lantio. Liikkuu kapeasti takaa, epävakaasti edestä. Hyvä luonne."

Näin siis, liikkeet saa korjattua varmasti kun harjotellaan juoksemista. En ole sitä juuri ottanut, kun se menee niin hyvin muutenkin. Lantion jyrkkyyskin saadaan loivenemaan kunhan katsoo, että Rillalla ei seisoessa ole takajalat rungon alla.

Väsyneitä ollaan molemmat, siksipä sänkyä kohden, että jaksetaan taas. :) Tokoilut jatkuu normaalisti ens viikolla.

pk-alo

Tänhään se sitte alko. Puoli viiden aikaan lähettiin kävelemään kotoa Iskon Nesteelle, josta Salla otti meidät kyytiin ja lähettiin kohti Virpiniemen OKK-areenaa. Puoli kuudesta eteenpäin meillä on siis tästä lähtien ihan jouluun asti keskiviikkoisin palveluskoiratreenit. Rillasta tulee suuri ja mahtava palveluskoira. Tai no tiedä siitä suuresta. :)

Tällä kertaa otettiin vain kontaktia ja tutustuttiin halliin. Siinäki oli paljon ihmettelemistä, kaiku sen verran hyvin, että Rillaki jätti suosiolla haukkumiset vähemmälle. Kontakti toimi hyvin, eikä se paljoa siellä muutenkaan hermoillu. Ainoastaan ovi oli vähän pelottava - hankala se oli minunki mielestä. Mutta nakilla siitä ovestaki selvittiin.

Lopuksi otettiin vielä luoksetuloa. Yritettiin tehdä siitä mahdollisimman vauhdikasta. Toisella kerralla oliki sitte kunnon jänisloikat ja meni hyvin. Mallioppilas se on, vaikka oliki selvästi nuorin koko sakista. :)

Hyvin meni hyvä mieli siitä. Huomenna sitten tokopuolen alkeet.

muokkailua

Puuh. Vihdoin valmista. Muokkailin vähän tätä blogin ulkoasua ja nyt olen tyytyväinen. Rauhallista lauantai-iltaa siis vietellään, olin aamupäivän töissä ja nyt ilta onki mennyt tietokoneen parissa askarrellessa. Rillan kanssa kohta lähdetään ulkoilemaan. Neiti nukkuu nyt, mutta äkkiäkös se siitä herää kun alkaa puhua uloslähdöstä.

Tältä viikolta pentukurssi jäi väliin. Perjantai-iltana Rillalle ei enää ruoka maistunut, ja lauantaina kaikki mitä tuli ulos oli vetistä. Eipä sitte lauantaina menny oikein mikää alas, ja se mikä meni tuli samoin tein ulos. Siksipä mätsäri Pellossa suju varsin vaisuissa merkeissä. Rillaa ei kiinnostanu ollenkaan yhteistyö ja melkeinpä harmittaa, että vein sen kehään asti. Mätsärissä nähtiin yllättävän paljon lappalaisia. Anun Hilla, Anne-Marin uros ja Minnan Nuu. Saadaan kohta jo Pelloon oma lappalaiskerho. :)

No se mahatauti hellitti oikeastaan vasta keskiviikkona. Maanantaina ruoka maistu ja pysy jo hetken sisällä, tiistaina pidin paastopäivän ja keskiviikkona alko sitte jo riisi pysyä sisällä ja tulla kiinteänä ulos. Koira oli kumminki niin väsyny, että suosiolla jätettiin pentukursseilut väliin. Ja siltä varulta jos se olis jotaki tarttuvaa ollu. Nyt alkaa sitte koirasta löytyä jo virtasta sen verran, että ollaan normaalissa, onneksi selvittiin ilman eläinlääkärikäyntejä.

Jo senki takia, että koiralla on ollu veto pois niin ei olla paljoa uusia asioita opeteltu. Muutenki on semmonen olo, että mieluummin nyt vahvistaa nuita vanhoja ja saa ne varmaksi. Saaran kanssa oli tarkotus mennä joku päivä harjottelemaan luoksetuloa niin, että Kita ja Ruka on häiriökoirina. Tekkee vain hyvvää tuolle "tulen kun tahon" asenteelle.

Mörköjä on alkanu näkyä nyt enempi ja enempi ja niillehän pitää murista. Eilen illalla äristiin oikein tosissaan pöydän alta seinälle heijastuville varjoille, jotka liikku. Samoin ikkunasta tähystetään ja ihmiset, jotka kantaa muovikasseja on ihan äärimmäisen kamalia.

Meillä on edelleen kyyti hakusessa sinne tavoitteellisten alkeiden kurssille. Syksyn tokoryhmät oli julkistettu, joten toivotaan että sitä kautta löytyis joku jonka kyytiin mahuttais. Vaan ulos sen on mentävä. Saa nähdä lähteekö Rilla lentoon kun siellä on niin kova tuuli. ;)

pentukursseilua

No niin. Kolmas kerta oli tänhään. Ensimmäisellä kerralla oltiin vain ja tutusteltiin ryhmässä toimimista. Koitettiin saada se oma koira pitämään kontaktia vaikka ympärillä oli paljon leikkikavereita. Toisella kerralla otethiin vähän ohittelemista ja näyttelykäyttäytymistä. Rilla onneksi osaa tosi hyvin näyttelyjutut. Kiitos Saaran se ossaa seisoanapottaa ja juoksemisetki menee ihan ok, ko se jotenkuten osaa seurata. Ainoa missä toisella kertaa oli ongelmia oli siinä, että se vähän venkoili ko Annina "tuomari" sitä koplasi. Hampaat antaa kattoa nätisti.

Tänhään sitte jatkettiin niitä näyttelyjuttuja. Anninalla oli mitta mukana, eli kaks kukkakeppiä sidottu yhteen ja vähän sitte sillä muka mittaili. Ettei tule sitte näyttelyssä yllätyksenä koiralle se. Näyttelyuttujen jälkeen otettiin luoksetuloa, mikä meni yllättävän hyvin. Löydettiin semmonen lelu, josta Rilla tykkäs ihan hirveästi niin sen avulla se oli helppoa. Mutta mokasin kumminki: en osannu lopettaa ajoissa, vaan kun otin siinä yksikseni vielä muutaman niin Rilla ei enää kuunnellukaan vaan säkäsi Jekun luo. Otettiin siinä sitte hetki vähän muuta ja sitte otin vielä yhen, että jäis kumminki mieleen se mitä oikeasti pittää tehhä.

Haukkuminen on vähentyny. Tällä kertaa muutaman kerran kun Rilla räkytti marssitin sen sitte ripeästi tiukalla otteella poispäin muista. Ja takasi pääsi vasta ko oli rauhottunu ja alko korvat olla tallella.

Toisaalta vaikea olla tuommosella kurssilla kun ei tiedä mitä muut ajattelee rankaisemisesta. Eihän tuo nyt mitään hirveää hakkaamista ja potkimista ole, mutta kumminkin tulee ajatus, että mitä muut ajattelee. Noh, eiköhän se tästä. Kumminkin kun tietää koirapiirit niin seläntakana puhutaan ja paljon. Mutta tuskin meidän pentukurssilaiset tuommosesta.

Viikonloppuna mennään mätsäriin Pelloon. Rohki-Hallille ja Muru on tuomarina. :) Reilun kuukauden päästä onki sitte jo eka virallinen. Tällä viikolla pitäis tulla tieto, ollaanko päästy Oulun Koirakerhon tavoitteellisten alkeiden -ryhmään. Tottelevaisuuskoulutusta siis.

näytelmiä.

Aina ilmeisesti pittää todeta tähän blogitekstin alkuun, että taas on menny vaikka kuinka pitkän aikaa ennen ko kirjotan. Aika kuluu turhan nopeasti. Töitä ko tekee päivät niin sitä ei hirveästi tee iltaisin mieli istua sisällä, mutta nyt istun alas ja päivittelen tätä.

Rillalla oli oikein hyvin menny hoitoviikonloppu Saaran luona. Saara oli opettanu Rillalle seisomista pyynnöstä. Myöski neiti osaa nyt hienosti odottaa, että saa luvan mennä ovesta ulos lähdettäessä ja hypätä autosta pois. Vähän vaikea itsellä tuota autoasiaa opettaa kun ei sellaista omista. Mutta Saaralle tosi iso kiitos näistä. Täytyy viedä toistekin Rilla sinne leirikouluun. :)

Rilla on myös avannut oman näyttelyuransa. Viime lauantaina oltiin katsomassa Kiimingin ryhmänäyttelyssä kuinka Kita-iskä esiintyi hienosti ja pokkasi toisen sertinsä. Sunnuntaina käytiin sitten Toppilassa Oulun ongelmakoirakouluttajien tms. järjestämässä Match Showssa. Rilla oli isojen pentujen sinisten kolmas, eli hienosti meni näin eka näyttelyksi. Seisominen meni nätisti, kiitos Saaran opetuksen. Juoksemiset, joita ei oltu harjoiteltu juuri ollenkaan samoin. Varsin ylpeä olen Rillan esiintymisestä sitten sinisten kehässä, jossa oli seitsemän koiraa. Neiti jaksoi silti keskittyä minuun.

Nyt on edessä työputki. Mulla on kuusi päivää töitä ja sen jälkeen lähdetään viideksi päiväksi kotiin. Pääsee Rilla mukaan mustikkametsään. Muutosta Rilla ei ole ottanut mitään paineita. Koti on jo koti, ja edelleen yöksi kaivaudutaan sängyn alle. Ollaan löydetty kiva lenkkipolku tuosta ihan vierestä, jossa uskallan päästää Rillan irti. Samalla on voitu harjotella luoksetuloa, mikä alkaa olla jo varma kutsusta. Toisten koirien ohittaminen meillä on edelleen ongelmana, varsinkin silloin kun mulla on vain "huonoja" makupaloja mukana.

Huomenna on aikainen herätys, meidän pitää olla töissä jo yhdeksältä, joten taidanpa lähteä Rillan perässä tuonne makuuhuoneen puolelle. Rilla sinne jo hetki sitten könysi.

neiti näpsä.

Aika rientää eteenpäin tosi kovaa kyytiä. Taas on vierähtäny 11 päivää siitä ko viimeksi kirjotin, mutta onpa tässä ehtiny paljon tapahtuaki.

Viime viikolla mentiin töiden jälkeen bussilla Haukiputaalle moikkaamaan Kita-iskää ja Rukaa. Käytiin lenkillä hiekkakuopilla. Otettiin isä-tytär kuvia muutama, kun Rillassa ja Kitassa on niin paljon samaa näköä.



Viime sunnuntaina käytiin sitte oululaisten lappalaiskoirien pentutreffeillä, ja sieltä saatiin paljon uusia kavereita. Mukana oli Noppa, joka oli jo tuttu ennestään, mutta lapinkoira Jekun eli Cantavia Noitarummun kanssa ollaan ylihuomiseksi suunniteltu reissua.

Ohituksia ollaan työmatkoilla reenattu ja ne alkaa sujua jo aika hienosti. Toki se vaatii sen, että mulla on makupaloja mukana, mutta hiljaa hyvä tullee. Muutenki sosiaalistamista ja koiratilanteissa olemista olis tarkotus harjotella nyt urakalla. 1.8. lähetään Saaran ja Kitan mukaan Kiimingin näyttelyyn ja seuraavana päivänä eli 2.8. olis tarkotus mennä sitte käymään ekassa mätsärissä kehässä.

Viikonloppuna muutetaan, joten Rilla menee muutamaksi päiväksi Saaralle hoitoon. Saa nähdä, miten sitä osaa ilman neitiä olla. :) Neidillä ei varmasti ole mitään hätää, onhan siellä Kita ja Ruka koita kiusata. Noh, eipä se ole kuin torstaista sunnuntaihin. :)

Nyt vielä iltaulkoilut ja sitte nukkumaan.

Ai niin, tilasin eilen illalla kameran, joten tulevaisuudessa alkaa näkyä enemmän kuvia täälläkin.

mennään jo heinäkuussa.

Kyllä, heinäkuuta on eletty jo viikko - reilu viikko ja viiminen päivitys on ollu toukokuun puolella. Kesä on liika kiireistä aikaa. Lomat on pietty ja nyt ollaan sitte Rillan kanssa oltu kolmatta viikkoa töissä.

Neiti kasvaa kovaa vauhtia. Painoa on jo yli 10 kg, tarkkaa lukua en tiedä kun ei olla vaa'alla aikoihin käyty. Korkeutta on noin 45 cm jo nyt - saas nähä kuinka korkea neitistä kasvaa. :) Sosiaalistaminen ja nätisti käyttäytyminen on ollu viime aikoina ne pääpainopisteet. Saara suunnitteli ilmottavansa Rillan lokakuussa olevaan erkkariin, joten siihen mennessä pitäis saaha käyttäytyminen kuntoon. Kerran ollaan käyty mätsärissä turistina, ja tarkotus olis muutaman viikon kuluessa mennä ihan osallistumaan.

Eilen käytiin koirakavereiden Ukon ja Chicon kanssa lenkillä Toppilan saaressa ja siinä samalla vähän tokoiltiin häiriötekijöiden kanssa. Nakin voimalla saan huomiota, eli kyllä se tästä. Oikein hienosti neiti sitten osasikin loppu ajasta hihnassa kulkea, vaikka pojat kulki ihan vieressä.

Syksylle olis suunnitelmissa mennä johonkin ohjattuun ryhmään mukaan. Lappalaiskoiraporukalla saadaan toivottavasti jonkun sortin ryhmä pystyyn, mutta pitää katella myös KAS:n ja OKK:n sivuja.

Parin viikon päästä muutetaan taas. Hellun kanssa muutetaan saman katon alle, Rilla tietysti kans.

Loppuun vielä kuva Rillasta viime viikolta. Kännykällä otettu, joten laatu on sen mukainen. Kamera on edelleen vasta haaveissa.

on siis kesä.

Oulussa ollaan taas. Käytiin keskiviikosta - maanantaihin viettämässä aikaa kotosalla, Zorron ja Mitron kiusana. Oli hyvä olla siellä. Koira sai juosta syämensä kyllyyestä, ja kelit oli hyvät. Itte kävin kahessa koiranäyttelyssä töissä, seki oli mukavaa pitkästä aikaa.

Viime tiistaina tosiaan käytiin Anniinan ja Nopan kanssa lenkillä. Hyvin meni neiteillä leikit yksiin, oli vain aika kuuma päivä niin ei ihan terävintä riehumista ollu. Aika vaisu meininki oli ainaki Rillalla. Piti puhaltaa normaalia enemmän. Mettästä autolle palaillessa nähtiin kyy. Onneksi hoksattiin se ennen ko pennut ehti alkaa leikkiä sillä. Hienosti Rilla totteli kun komensin sen pois sieltä.

Ens viikonloppuna muutetaan. Sitte viikko käydään yhessä töissä, kun Pietu lähtee Kuusamoon. Otan Rillan töihin mukaan niin sen ei tarvi kotona yksin olla. Sitte mulla onki juhannukseen asti loma, mistä ainaki viikko vietetään pohjosessa. Varmaan kävästään myös Kuusamossa Vilman seurana.

Nyt pitäis alkaa lukemaan, bilsan pääsykokeet on perjantaina.

pitkästä aikaa.

Välillä täytyy päivitellä tätäki. Monta kertaa ollu mielessä, mutta sitte se on aina jääny.

Meän elämä mennee samalla lailla ko ennenki. Nukutaan ja leikitään ja juostaan ja riehutaan. Sitä tavallista. Rilla kasvattaa jalkojaan nyt, pikku hiljaa alkaa olla honkkelivaihe päällä. Ei kumminkaan ihan vielä. Lujaa se juoksee, äiti sitä ruukaa kehuaki, että se on maailman nopein koira. Ilmanvastusta pienennetään juostessa laittamalla korvat taakse ja painautumalla matalaksi - just samalla lailla ko Kita-iskä.

Rilla osaa istua ja mennä maahan käskystä. Lisäksi odota -käsky on tuttu, ja tietää miten pitää toimia. Viikko sitte viikonloppu oltiin kotona, oli mahtavat kelit niin Rilla oli päivät ulkona. Sitte se nukkuki sunnuntain puoliksi ja maanantaina oli kans aikalailla veto pois. Käytiin maanantaina Saaran, Kitan ja Rukan kanssa urheilemassa Valkeisjärvellä. Siksi alkuviikko meniki neitillä aika vaisuissa merkeissä.

Lauantaina käytiin Leevin kanssa tutkimassa Pyykösjärven rantoja. Leevi on kultanennoutaja ja koirathan innostu uimaanki kun oli niin lämmin päivä. Loppu lenkistä, kun oltiin jo 200 metriä autoilta Rilla ja Leevi päätti mennä puron yli. Se oli noin 2 m leveä, ja yllättäen keskeltä oli äkkisyvä ja Rilla joutu uimaan. Toki se sitä säikähti, mutta pääsi vastarannalle. Mutta eipä uskaltanu ennää tulla takasi. Leevin omistaja Kalle sitte uhrautu ja kahlasi Rillan pois sieltä. Neiti nukkuki sitte taas koko illan. Näyttää olevan aikalailla kaikki tai ei mitään koira.

Tänään myös tajusin, että ei tuo enää mikään pikkulikka olekaan. Ihmettelin yks päivä ääneen Pietulle, että miksi meillä on niin kummallisella korkeuella ikkunassa jälkiä. No tänään se sitte selvisi: Rilla osaa hypätä ruokapöydän tuolille, josta se näkee ikkunasta ulos. On ilmeisesti yksin ollessaan harrastanut sitä. Samoin kirjoituspöydälle kiikkumista kun oli sieltä tavaroita tiputellut alas. Täytyy alkaa pitämään tuolit pöydissä kiinni silloin kun niillä ei istuta.

Haukkuminen sisällä on loppunut lähes kokonaan. Kolme päivää haukkupanta kaulassa tekee ihmeitä. Nyt panta on vain näkyvällä paikalla, jotta Rilla muistaa mikä on homman nimi sisällä. Hihnassa ja ulkona en ole haukkumista rajoittanu. Ei ole minun mielestä tarpeen.

Nyt ootellaan, koska Annina ja Noppa laittaa viestiä. Lähetään käymään pentutreffeillä juoksuttamassa koiria. Noppa on kuukauden vanhempi kuin Rilla, joten suht samankokoista seuraa on tiedossa. Samoin myös mulle puhekaveri.:)

yhtä tyhjän kanssa.

Yritin muokata tämän blogin asetuksia niin, että nuo otsikot näkyis muutenki ko vetämällä hiiren osotin niihin päälle, mutta ei. En vain osaa. Pittää huomenna perehtyä asiaan paremmin.
Pitäis reeneihin olla lähössä vartin päästä. Rilla jää kotia nukkumaan siksi aikaa ko menen käymään ryskäämässä.

Käytiin tänään eläinlääkärillä. Ekat rokotuset käytiin hakemassa, Rilla ei varmaan edes tajunnu, että neula pistettiin ihon alle. Lääkäri samalla katto korvat ja silmät- kaikki ok. Samoin sydämessä ei ole sivuääniä, joten senki puolesta kaikki ok.

Saaraaki nähtiin pikasesti. Se toi meille valjaat, jotta Rilla tottus niihinki ja haukunestopannan. Täytyy vain huomenna käyttää se mustissa ja mirrissä, että siihen sais uuen patterin. Rilla on kasvanu hurjasti. Jykevöityny. Samoin äänenkäyttö on lisääntyny joten siksi pyysin pantaa lainaan. Lähinnä haluaisin sillä kitkeä siltä sen "mua vituttaa" -haukun ja toisille koirille rähinän pois. Saa nähä miten käy. Sisäsiistejä ollaan. Ulos vinkuu, eikä sisälle ole tehny tosiaan pitkään aikaan mitään.

Mitenköhän me mennään näissä asioissa takapakkia sitte ko muutetaan?Välttämättä ei ollenkaan, mutta voihan se olla, että niinki käy. Helpottaa päästä sinne, jotenki ahistaa asua tässä kämpässä Rillan kanssa. Enää kolme viikkoa niin sitte muutetaan.

Nyt alan riipomaan kamoja päälle.

tassun äänet asfaltilla.

Se on ehkä parasta lämpimänä iltana. Ko on kävelemässä koiran kanssa ja sitte ei kuulu mitään muuta ko tassuista lähtevä ääni ko ne osuu asfalttiin. Täällä ei vain ikinä niin hiljasta ole mihinkhään aikhaan vuorokauesta.

Viikonloppu oltiin taas kotona. Rilla alkaa olla jo kokenu junamatkustaja. 5-15 minuuttia niin neiti on jo kuukahtanu ja malttaa olla rauhassa koko kolmen ja puolen tunnin matkan. Muutenki koira on rauhottunu. Tai siis ossaa jo käyttäytyäkki - aina tietekki välissä iskee hepulikohtaus, mutta neki menee nopeasti ohi.

Haukkuminen on tässä talossa se kuuma sana. Alakerran koirat rähjää päivät ja yöt. Rilla haukahtelee aamulla ruokaa oottaessa muutaman kerran, silti huolehin siitä, että haukkuuko tuo liikaa. Kieltämällä se kyllä sen lopettaa. Muutenki olen tosi ylpeä ko Rilla uskoo ei:n tosi helposti. Kerran huomauttaa niin silloin kielletty asia jää...yleensä.

Nyt se vetelee hirsiä sohvan alla, parin tunnin päästä, kun neiti herää, oli aikomus lähteä käymään Pyykkärin rannassa. Jospa siellä olis nyt niin rauhallista, että vois vapaana juosta. Sieltä vain löytyy mettästä aina kaikkea kivvaa, kalan raatoja tai luun kappaleita. Sitte taistellaan poislähtemisestä. Noh, käydään kumminki kokeilemassa miten onnistuu.

Ennen töitä pitää käydä ostamassa matolääke: viikon päästä eka rokotus.

unihiekkaa silmissä.

sitä löytyy meiltä molemmilta ja paljon. Tultiin bussilla Pietun kämpille, ja Rilla osasi hienosti olla paikoillaan ja nätisti. Vinkumista vähän oli, mutta äkkiä seki loppu. Nyt ootellaan, että iltaruoka turpoais niin paljon, että olis syömäkelposta.

Olin päivän töissä, joten aamulla ruokin ja ulkoilutin Rillan, mutta sitte se jäi Pietun kanssa kahestaan aamupäiväksi. Oli käyny vahinko: pihalla ulkoillessa kun Rilla oli ollu irti, oli siinä ollu joku naapurirapun lapsi, jonka perään Rilla oli säkässy. Lapsi oli lähteny juoksemaan pakoon, ja säikähtänyt niin, että alkoi itkeä. Rilla ei kumminkaan ollut ehtiny koskea lapseen millään tavalla, parvekkeelta lapsen isä oli nähny vain sen takaa-ajon ja antanu Pietun kuulla kunniansa. Pietu oli pyytäny anteeksi ja oli mulleki hirveän pahoillaan kaikesta.
Kävin vielä töiden jälkeen pyytämässä anteeksi siltä tytöltä ja vanhemmilta ja tarkistamassa, että kaikki oli hyvin. Loppu hyvin kaikki hyvin

Mutta tämä siis kertoo siitä, että meillä on valikoiva kuulo. Pihalla en enää Rillaa pidä irti, mennään ihan kahestaan metsään, kauas muista, että ollaan ilman hihnaa. Harmi vain ko niitä paikkoja on vähän.

Huomenna hypätään 06:22 junaan ja mennään käymään taas kiusaamassa Zorroa. Maanantaina takasi. Taidetaan syödä iltapala ja antaa nukkumatille periksi.

kotona taas.

Pääsiäinen oli ja meni. Oltiin pohjosessa Rillan kanssa neljä päivää. Ohjelmassa oli paljon ulkoilua, pilkkikisat, pääsiäiskoristeiden tuhoamista ja Zorron kiusaamista. Tein neitille kaks jälkeä. Hienosti ajo ne läpi, vähän vain tarvi toppuutella, että muistetaan kaikki askeleet ottaa. Kesän jälkikurssia innolla ootellaan. :)

Pietu meinasi, että Rilla olis kasvamisen lisäksi myös rauhottunu. Epäilen kyllä, se vain on nyt niin väsyny Zorron kanssa riekkumisesta. Kyllä siinä vielä virtaa riittää, kunhan saadaan akut taas täyteen. Mutta kasvamisen voin allekirjoittaa, kilo oli neitille tullu viikossa lisää. Jalkojaki tuolla makkaralla alkaa jo olla.

Sisäsiistejä osataan melkein jo olla. Ulos pyydetään jos mie en heti hoksaa sen kanssa lähteä ja alkaa olla jo kiire. Öisin ei tule sisälle enää mitään, tänäänki maltto nukkua ja antaa meidän nukkua yheksään asti. Vanhempien luona kun oltiin niin ensimmäiset vinkumiset tuli aina kuuden aikana. Nyt ei kuulunu pihaustakaan koko yönä.

Oma väsymys alkaa pikkuhiljaa kadota, helpottaa kun päästiin kotiin Ouluun takasi ja saadaan tehdä asiat meidän tavalla ja meidän rutiineilla. Ensi viikonloppuna mennään taas käväsemään mutka Pellossa, mutta ollaan vain yksi yö.

Ehkä tuosta vielä koira tulee. Hyvätapainen ja viksu semmonen.

päivät menee siivillä.

Jos minusta jo nyt tuntuu siltä, että päivät menee siivillä, niin kysykääpä uudelleen kesällä - vastaan että ne lentää concorde vauhtia. Edellisen kerran kirjotin päivää ennen ko Rilla saapu, nyt ollaan hengailtu kimpassa jo kolme yötä.

Ensimmäinen yö meni levottomasti, piippailtiin silloin tällöin ja oli pissahätäkin yllättänyt kesken yön. Onneksi asunnossa on sen verran liukkaat lattiat, että sanomalehdelle on mukavampi pissiä. Toinen yö meni huomattavasti paremmin, nukuttiin molemmat kuin tukit, eikä herättykään vasta kuin yhdeksän aikoihin. Yhtään mitään ei ollut tällä kertaa tullut edes sanomalehdelle. Kolmas yö oliki sitte näiden kahden välimuoto. Sanomalehti oli märkänä, mutta yöllä ei oltu levottomia. Kiltisti lapsi jaksaa oottaa siihen, että herään. Ei piippaa enää sen toivossa.

Ulkoiltu on paljon. Välillä mennään hihnassa, joka on Rillan mielestä ihan tylsää ja välillä mennään villeinä ja vapaana. Silloin juostaan hepulirinkiä pihan pensaiden ympärillä. Kovasti neitiä tuntuu kiinnostavan kaikenlaiset pensaat ja taimikot, samoin kun risut. Ollaan muita koiria tavattu lenkeillä. Naapuritalossa asuu iso, valkoinen ja pitkäkarvainen Pyry, lenkillä tavattiin saksanpaimenkoira Rolle. Myöskin isän työkoira Zorro kävi haistelemassa kaupunkituulia ja sai rökityksen Rillalta. Pääsiäistä odotellessa, saa nähdä kuinka väsynyt koira lähtee muutaman päivän kotona olon jälkeen mukaan. Siellä onneksi on lääniä ja kavereita, joiden kanssa juosta.

Meillä nukutaan paljon. Mutta niinhän sen pitää mennäkin. Nytkin tirsaillaan eika päikkäreitä. Täytyy kohtapuoliin herätellä lapsi ja lähtä riekkumaan ylös: Rilla jää tunniksi yksin kotiin, kun minun pitää mennä käymään koululla. Pienet yksinolot on menny hyvin, parhaiten ne sujuu ko väsyttää jo valmiiksi, niin voi vaan ummistaa silmät ja olenki jo takas kotona. :)

Pääsiäistä ootellaan kovasti. :)

jännää.

Tässä sitä nyt ollaan. Huomenna se tulee, huomenna se alkaa. Mitenköhän sitä selviää? Pää on täynnä kysymyksiä ja jännittää - aivanko olis huomenna ensimmäinen päivä koulua. Vaan ei, huomenna saapuu Rilla.

Viime lauantaina käytiin Saaran kanssa hakemassa se rakkauspakkaus, ja melkein viikon se on nyt viettäny Haukiputaalla isänsä seurana (ja kiusana). Ruka varmaan rakastaa minua huomisen jälkeen kun käyn sen kiusankappaleen hakemassa pois. :)

Siivosin tänään, matot vein varastoon ja laitoin tavaroita uuteen järjestykseen, että saan pedin mahtumaan. Ruokaaki kävin tänään ostamassa - olin ihan ulalla siellä kaupassa. Ei yhtään tiä, että mitä ja minkälaista. No, yhteen sorttiin sitte päädyin ja saas nähä meneekö Rillalla maha sekasin.

Huomista ootellessa. :)