sitä löytyy meiltä molemmilta ja paljon. Tultiin bussilla Pietun kämpille, ja Rilla osasi hienosti olla paikoillaan ja nätisti. Vinkumista vähän oli, mutta äkkiä seki loppu. Nyt ootellaan, että iltaruoka turpoais niin paljon, että olis syömäkelposta.
Olin päivän töissä, joten aamulla ruokin ja ulkoilutin Rillan, mutta sitte se jäi Pietun kanssa kahestaan aamupäiväksi. Oli käyny vahinko: pihalla ulkoillessa kun Rilla oli ollu irti, oli siinä ollu joku naapurirapun lapsi, jonka perään Rilla oli säkässy. Lapsi oli lähteny juoksemaan pakoon, ja säikähtänyt niin, että alkoi itkeä. Rilla ei kumminkaan ollut ehtiny koskea lapseen millään tavalla, parvekkeelta lapsen isä oli nähny vain sen takaa-ajon ja antanu Pietun kuulla kunniansa. Pietu oli pyytäny anteeksi ja oli mulleki hirveän pahoillaan kaikesta.
Kävin vielä töiden jälkeen pyytämässä anteeksi siltä tytöltä ja vanhemmilta ja tarkistamassa, että kaikki oli hyvin. Loppu hyvin kaikki hyvin
Mutta tämä siis kertoo siitä, että meillä on valikoiva kuulo. Pihalla en enää Rillaa pidä irti, mennään ihan kahestaan metsään, kauas muista, että ollaan ilman hihnaa. Harmi vain ko niitä paikkoja on vähän.
Huomenna hypätään 06:22 junaan ja mennään käymään taas kiusaamassa Zorroa. Maanantaina takasi. Taidetaan syödä iltapala ja antaa nukkumatille periksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti