Lappalaiskoirien erikoisnäyttely

Käytiin tuossa viikko sitte, 21.10. erkkarissa näytelmöimässä viimistä kertaa tälle vuodelle. Tuomarina oli Anneli Pukkila ja arvostelu tämänmoinen:
3,5 v. narttu, jolla melko hyvät mittasuhteet ja joka tänään esitetään hieman löysässä kunnossa. Riittävän tilava runko, ja riittävä raajaluusto. Hyvä pää. Melko niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Hieman pysty lantio, joka näkyy varsinkin liikkeessä. Taka-askel saisi olla voimakkaampi ja liikkuu turhan ahtaasti takaa. Karvapeite saisi olla karkeampi. Miellyttävä käytös, esitetään hyvin.
EH

Ei jääty odottamaan kilpailuluokkaa, kehät oli avoimen luokan narttujen kohdalla reippaasti jo myöhässä, ja kotiin lähtö olis venyny turhan myöhäiseksi. Onneksi avoimista löytyi sitten kumminkin neljä ERI:n saanutta, joten EH:n koiria ei tarvittu.
Tuomari ei tosiaan ollut mikään ERI-automaatti. Narttuja hänellä oli arvosteltavana yhteensä 56, ja noista neljä sai ERI+SA:n. Linja oli tiukka, mutta kattavat arvostelut sai kaikki.

Seuraavan kerran näytelmiin sitten keväällä, vähän tuomarin mukaan plokaten. :) Josko siihen mennessä saatais tuo viiminen löysyys pois umpihankitreenillä.

Maanantain agilityt

Jälleen kerran treenattiin.

Rata näytti tältä:

Ei siis mikään hirmu hankala, nelijalkasen motivaatio oli vain jossaki muualla. Treeneissä on vaihettu suoritustapa siihen, että eka kerralla mennään koko rata ja sen jälkeen viilataan yksityiskohtia. Kisoja ajatellen se tuntuu ihan hyvältä, sillä eniten jännittää oma suoriutuminen koko radan muistamisesta.

No, Rilla siis keskittyi lähinnä louskuttamiseen, kyllähän se suoritti, mutta hitaasti ja vastalauseilla. Mistäpä siis motivaatioita tehdä nopeasti ja lujaa? Kateellisena seurasin samassa ryhmässä treenaavaa bordercolliepoikaa, jolla vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi.

Niissä pätkissä, jossa palkka on jonkin selkeän pätkän jälkeen louskuttaminen ei ole ongelma ja vauhtiakin löytyy. Tämmöstä tällä kertaa, ens kerralla sitte varmaan ihan erilaiset treenit. Sepä tuon porokoiran kanssa treenastessa onki niin mukavaa - kahta samanlaista treenikertaa ei varmasti ole.

Käytiin KAS:n mölliagilityssa muutama viikko taaksepäin. Siellä halli on vähän erilainen, maneesi, jossa seinät ei samalla tavalla tule heti vastaan kun Hiukkavaaran hallilla. Rata näytti tältä:

Ekat möllikisat meni siis tosi hyvin, siihen nähden, että ite en muistanu rataa oikein. Mutta kaikki esteet Rilla suoritti hyvin ja surkeasta ohjauksesta huolimatta. Esimerkiksi muutaman hypyn joutui ottamaan lähes vauhditta, ja vaikka esteet oli 60 cm:ssä ei tiputuksia tullu ollenkaan. Toivoa siis on.

Lammaspaimenina

Tulipa taas pitkä kesätauko blogiin. Noh, kirjottelemattomuudesta huolimatta ollaan treenattu kerta viikkoon agilityä Koirakoulu Vietillä ja marraskuun lopussa korkataan kisaura. Ehitään tälle syksylle ehkä neljä starttia käydä.

Perusjuttujen lisäksi käytiin viime perjantaina tekemässä vähän jotaki spesiaalimpaa. Sannin, elikkä juuriki sen Koirakoulu Vietin kautta päästiin lampaita paimentamaan. Rilla oli ollu silloin koko päivän kotosalla yksin, joten virtaa piisasi ehkä turhanki paljon alussa.

Hetki kierreltiin pellolla ja sitten päästin Rillan irti. Virhe. Vauhdin hurmassa se paimensi, tai pikemminkin ajatti, lampaat karsinaan. Mielessä kävi jo rukkasten kaavat.

Hetken hinkumisen jälkeen homma rauhottu ja kerran sitä sai ihan huoletta tirpasta nenille kepillä, ennen kuin se usko, että lampaita ei tarvi ajattaa. Homma siis alko jopa sujua lopussa (sujua=Rilla pysy kuulolla, eikä ajattanu lampaita talliin).

Sannin sanojen mukaan sillä kyllä kykyjä on, tarvii vain malttia hirveästi. Uskalletaankohan me sittenkään tulevana keväänä sinne paimennustestiin?

Kahden viikon aksat

Treeneissä käydään vaikka täällä ei mitään kuulukaan. Iki-ihanien työvuorojen vuoksi on ollu pientä säätämistä agilityvuorojen kanssa, mutta onneksi Koirakoulu Vietillä ollaan valmiit tulemaan vastaan ja järjestämään korvaava vuoro samalle viikolle niin pitkää taukoa ei tule.

Vappukoira nauttii auringosta.

Ollaan siirrytty hallista ulos treenaamaan ja voi pojat kuinka se on pieneen porokoiraan tuonu vauhtia. En tiiä johtuuko se siitä, että Hiukkavaarassa oleva halli on aika pieni (verrattuna Pellossa olevaan Rohki-halliin). Aivanko Rilla niiden tilaa jakavien seinien takia ei päästelis täysillä siellä sisällä. Mutta ulkona kyllä, siellähän aivan itekki hengästyy ko yrittää koiran perässä pysyä (tai siis askeleen eellä).

Kahden viikon aikana treeneissä on ollu mukana myös kontakteja, mistä puhuttiin ohjaaja-Sannin kanssa, että ne ei ainakaan ongelma ole. Toki niitä aina voi vahvistaa, mutta tosi hienosti Rilla kontaktiesteet suorittaa. Mutta se meän murheenkryyni on kepit. Rilla tasan tietää mitä sen pittää tehä, mutta itsevarmuus ei riitä. Nyt molemmilla viikoilla radalla on ollu kepit pitkän suoran päässä, joten kaikista järkevintähän ois, että koira osaa suorittaa ne itsenäisesti ja hakeutua hyppyjen jälkeen niille. No ei meillä vain.

Vaelluskaverit Rilla ja Taiga

Kesän lopulle voisin ajatella ensimmäistä kisastarttia. Jos saadaan kepit kuntoon. Ollaanki menossa nyt viideksi päivää Pelloon, joten käydään varmasti hallilla tekemässä sekä keppi että kontakti äkseerausta. Myöski sunnuntaina olen luvannu vetää näyttelytreenit.

Ei kukaan haluais ostaa pohjavillaa? Meiltä sais nyt halvalla, jopa ihan ilmaseksi. Senku noutaa vain pois.

Toinen ykköstulos

Käytiin helatorstaina OKK:n järjestämässä kokeessa Ripatin kanssa ja yllätyimme iloisesti ykköstuloksella. Pisteethän ei nyt taaskaan pilviä hiponeet, mutta ykköstulokseen riittävästi. En tiiä oliko sää vai mikä vikana, mutta 162 pisteellä irtosi jopa toinen sija. 2/12. Hienon sijoittumisen kruunasi vielä se, että kärkikolmikossa oli toinenkin porokoira. Touko nappasi ekasta kokeestaan ohjaajineen ykköstuloksen pisteillä 161 ja sijoittui kolmanneksi. Touko tohinoita voi kurkkailla täältä: http://toukontohinat.blogspot.com/

Tuomarina kokeessa oli Olavi Pajala. Jämäkkä, mutta asiallinen herrasmies, joka antoi tsemppaavaa palautetta. Pisteethän meillä meni osa-alueittan ja kommenttien kera seuraavasti (liikkeet suoritusjärjestyksessä):

Luoksepäästävyys 10:
Ei ongelmia, pientä piippaamista, mutta odotteluvaiheen kuiskuttelulla rauhoittui. Ei liikahtanu tuomaria vastaan. Häntää heilutti vimmatusti ja lipan (korvat) vetasi taakse. Kontakti palautu nopeasti takasi.

Paikalla makaaminen 6:
Integroitu pyypilli. Vinkuintiaani piippasi koko sen 2 min. Muuten ei ollu levoton, mutta voihan piip piip. Meidän ryhmästä yks ponkasi ylös ja ootin jo Rillanki nousevan, mutta ei. Paikalla pysy nätisti. Äänitehostein tosin.

Seuraaminen kytkettynä 8,5:
Ehkä meidän parasta seuraamista ikinä. Aivan itekki hämmennyin kuinka se niin nätisti kulki vierellä napottaen.

Liikkeestä maahanmeno 9,5:
Ei ongelmia. Oisko puolikas lähteny siitä, kun ei ihan suoraan jäänyt. En kuullu tuomarin kommenttia kun keskityin niin Rillalle höpöttämiseen.

Luoksetulo 9:
Vauhdikkain luoksetulo ikinä. Ei mitään ongelmaa vauhdissa, tuli istumaan kohtisuoraan minuun, mutta ei ihan keskelle. Olikohan sivulle menossa joku ongelma, ehkä ei ihan suoraksi tullu perusasentoon. Mutta vauhti oli hyvä ja se oli tärkeintä.

Seuraaminen taluttimetta 8,0:
Vähän jo motivaatio alko tässä rapista, kun sitä kuivattua maksaa sieltä taskusta ei tullukaan. Lopussa ei perusasentoon suoristunu ennen kuin pyysin sivulle. Tämän liikkeen jälkeen taisi päästä ensimmäinen haukku liikkeiden välissä.

Liikkeestä seisominen 9:
Eipä ongelmia. Olisko piste menny kun jätätti vähän alun seuraamisessa eikä varmaan seisahtunu kun muutaman askeleen viiveellä vasta.

Estehyppy 7:
Ihan oma moka. En katsonu, että Rilla on kontaktissa kun sanon "valmis". Katseli siis yleisöä ja maisemia ekan käskyn kohdalla. Toisella käskyllä sitte yli nätisti, eikä siinä mitään ongelmaa loppuun asti.

Kokonaisvaikutus 7:
Tuomari rokotti äänestä. Parin viimisen liikkeen välissä haukahteli muutaman kerran ja sanoi vielä alun piippaamisestakin. Mutta kehui hyvää seuraamista ja iloista tekemistä.

Yhteensä siis 162 p. ja ykköspalkinto.

Ehkä se TK1 ei niin pitkässä kuusessa olekaan. Nyt vain arvon sitä, että kerran kun meidän taso on "perushyvä" eli tuommosta nippanappa-ykköstä näyttäs tulevan suurempia treenaamatta, ilmotanko meidät jo nyt kesäkuulle kokeeseen vai hionko sen piippaamisen pois sieltä paikkamakuusta. Pitää nyt kattoa kunhan muut kesän kuviot selviää.

Huomenna sitten aksaillaan pitkästä aikaa taas.

keskiviikon agit

Tällä viikolla reenailtiinki poikkeuksellisesti keskiviikkona kun maanantain vietettiin vappua. Tällä kertaa ratana oli tämmönen:

Ensimmäinen veto meni taas parhaiten. Löyty vauhtia ja varmuutta. Sitte alkoki alamäki. Rilla ei nähtävästi kestä juuri ollenkaan sitä, että mie epäröin. Ohjaaja siis tarvii enemmänki treeniä ratojen muistamiseen, että ohjaukset tulee suorasti ja varmasi. Heti kun toisella vedolla epäröin estejärjestystä alkoi huuto ja mekastus ja kyseenalaistaminen. Vauhti tippui puoleen.

Mutta paljon hyvääkin oli treenissä. Kepit meni hyvin pienen muistuttelun jälkeen ja odotteluajalla käytiin tekemässä kontakteja, puomia ja A:ta. Hienosti meni ja varmat kontaktit. Ehkä tämä tästä. Mutta ihan vielä en uskalla kisakalenteria kattoa.

Ens viikon treenit jääkin välisä kun ite olen Oslossa ja Rilla menee Annen seuraksi Kuusamoon viikoksi. Se tullee varmaan ihan pilallepassattuna lellipentuna sieltä takasi. :)

syttymistä

Tänään oli jälleen agitreenit. Viikon tauon jälkeen ja nyt alkaa tämä säännöllisyys jo näkyä. Hyvä tahti pysy päällä koko treenin ajan. Tällä kertaa ratana oli seuraavaa:

Aika hyvää kieputusta siis. Kepit meni yllättävän hyvin. Viimisellä kerralla kun otettiin koko rata kerralla saatiin ne hyvin onnistuneesti menemään, mutta sitä ennen oltiinki otettu niitä irrallisena.

Hypyt 9 ja 10 tuotti ongelmia, sillä ite asemoiduin väärin ja takaakierto oli hankala. Keinua piti myös muutaman kerran äkseerata, kun Rilla meinasi heittää kesken pois. Rillalla pysyy tsemppi hyvänä jos mie jaksan juosta ja yllyttää sitä koko ajan. Samoin putket pitää ottaa tosi tarkasti, sillä varsinki viimisillä kerroilla jää helposti hengailemaan vain putken suulle, eikä mene perille asti. Mutta mitä enempi ite juoksen ja hihkun niin sitä lujempaa (ja äänekkäämmin) Rillaki kulkee. :)

Töiden takia meillä vaihtuu nyt treeniryhmä, harmi sinänsä. Tuo missä nyt ollaan muutaman kerran treenattu on ollu kyllä kiva. 17.5. TOKO:on lähti myös ilmo. Pitää taas motivoitua viilaamaan liikkeet kuntoon.

pääsiäistä ja agilityä

Pääsiäisloma vietettiin osittain kaupungissa osittain Pellossa. Sunnuntaiaamuna hypättiin aamujunaan ja suunnaksi otettiin tietenki Pello. Heti jo sunnuntaina ohjelmassa oli ulkoilua - lähdettiin mökille, Nuasjärvelle pilkille. Rilla oli mukana ja tehtävänä oli huolehtia jään päälle saatujen kalojen nopeasta (mutta kivuliaasta) kuolemasta. Iloisesti ahvenilla leikkien ja kuivaalihaa kerjäten meni siis sunnuntai.

Maanantaina käytiin hiihtämässä samoin tiistaina ja illasta otettiinkin suunnaksi Oulu. Viime sunnutaina käytiin parkkistreeneissä lappalaiskoiraporukalla. Hyvät, lyhyet treenit saatiin aikaseksi, eikä ne alokasluokan liikkeet ole mihinkään muistista kadonneet. Odotellaan vielä varmistusta 5.5. tokosta täällä Oulussa, mutta kesän aikana olisi siis tarkoitus se ensimmäinen koulutustunnus kerätä kasaan. 

Agilityä tehtiin pitkänäperjantaina, kun käytiin Anninan ja Hipun kanssa lappalaisvuorolla treenaamassa. Otin lyhyitä pätkiä palkalla ja jonkinverran keppejä. Kepit saatiin menemään ilman hihnaohjausta jo vauhdikkaasti ja hyvällä tekniikallakin.

Palkkaus lyhyiden suoritusten jälkeen näkyikin eilisissä treeneissä hyvänä vauhtina. Tällä kertaa vauhti ei hiipunut lopputuntia kohden vaan pysyi hyvänä koko treenikerran ajan. Ratana oli tällä kertaa tämmöistä kieputusta:

Keinu oli hyvä ja vauhdikas, oikein kiihdytti sitä kohti mentäessä. Kepeillä taas vauhti hiipui. Hihnassa tehtynä oli ihan ok, mutta ilman hihnaa hiipi vain. Niihin siis tarvitaan vielä varmuutta. Muuten meni kyllä oikein hyvin. Edelleen vain ongelmana Sannin läsnäolo. Rilla keskittyy tosi paljon siihen. Kivaa oli, kyllä tämä vielä tästä. Pellossa onki joulukuun alussa agikisat, jos sitä viimeistään siellä sitte starttais... :)

Erkkari ja aksaa

Sunnuntaina oli lappalaiskoirien erikoisnäyttely Pellossa. Koska ite olin näyttelyn sihteerinä ja edellisenä iltana tuomari-illallisella tuomareiden kanssa, en itse kehdannut esittää Rillaa. Onneksi Saara tuli muiden Iltahämyläisten kanssa Pelloon ja lupautui esittämään Rillan. Tuloksena Marja Talvitieltä ERI. Luokassa ei enää sijoituttu, sillä oli niin paljon muitakin ERI:n saaneita koiria.

Arvostelu löytyy tuolta näyttelyt-linkin takaa.

Maanantaina väsyinein silmin sitten jatkettiin agilityä. Luvassa oli taas noin 20 esteen rata, joka tehtiin kahdessa pätkässä ja lopuksi vielä yhtenä koko settinä. Saatiin Sannilta lainaan palkkaleluksi "namimuna", eli putkelo, jonka sisään laitetaan ruokapalkka ja koira saa sen puraisemalla auki. Uusi palkkaus toimi paremmin, mutta selvästi neiti näppärä alkaa turhautua kolmen vedon jälkeen. Tottakai, palkkausta on selvästi vähemmän kuin normaalisti. Pitääkin siis tihentää sitä, ja lappalaisvuorolla kun käydään aksaamassa niin palkata tiheämmin.

Edelliskerralla opetellut keinu ja pujottelu meni tosi hyvin, ja pystyin ottamaan ne jo hyvin osana rataa. Halli, missä treenataan on vain tosi pieni ja siellä on paljon pylväitä, mitkä tuo oman lisänsä kuviohin. Mutta ainaki näiden treenien jälkeen ei pitäis olla ongelmaa tiukoissa käännöksissä. :D

Loppuun vielä kuva ensi kesän vaelluskavereista. Taiga on nyt 5 kk vanha collie, ja lähtee vaellusporukan mukana Kebnekaiselle ensi kesänä. Taiga on myös narttu, joten sillä totutellaan Rillaa ja Taigaa toisiinsa mahdollisimman paljon, ettei sitten tunturissa tule ongelmia.

Keinu - agi alkoi taas!

Tänään alotettiin pitkästä aikaa taas agility ohjatusti. Jonkin verran ollaan sitä lappalaiskoirien hallivuorolla itsekseen tehty, ja kerta kun Rilla tykkää vauhdikkaasta lajista niin suunnitelmissa jatkaminen on ollut. Treenataan kerta viikkoon Hiukkavaarassa, Koirakoulu Vietillä.

Tänään tehtiin treeneissä kokonaisuudessaan 20 esteen rataa. Oli hyppyjä ja putkia, jos jonkinmoisilla kieputuksilla höystettynä. Spesiaalimpina sitte kepit ja keinu. Kun kuulin keinun pauketta, ajattelin, että mitäpä tästä tulee. Syksyllä 2010 kun treenattiin KAS:lla ei oikein päästy yhteisymmärrykseen keinun kanssa. Ohjaajan tapa paukauttaa keinu maahan, kun koira on keinun keskikohdassa, ei oikein toiminu meillä, enkä sitä ole sitte Rillan kanssa ottanu. Tehtiin ensin 10 esteen pätkä radasta. Putket ja hypyt onnistu oikein mallikkaasti. Mie vain urpoilin siellä. Paljon tulee virheitä: ohjaan aika paljon "väärällä kädellä", ja myöskin omien liikeratojen hahmottaminen on hankalaa. Onneksi nyt treenataan viikottain, niin eiköhän ne tästä parane.

Viime viikon näyttelytreeneistä. Kuva: Taru Vallius.

Ratapätkän jälkeen tehtiin keinua yksittäin. Se meni oikein hienosti, turhaan tein siitä suuren jutun, ei Rilla ollu moksiskaan paukkeesta ja keinunnasta. Reippaasti meni (vähän jopa turhan vauhdikkaasti), eikä ollut mitään ongelmia kun myöhemmin yhdistettiin se jo ratapätkäänkin. Turhaa siis ite hermoilin siitä. :) Tehtiin myös keppejä irrallisena. Periaatteen Rilla tietää, mutta kun sinne palkka-alustalle pääsisi niin paljon nopeampaa oikasemalla...otettiin sitte muutamat sulkeiset remmin kanssa.

Tehtiin loppu pätkä radasta, ja lopuksi koko hela hoito. Meinasi pienellä porokoiralla käydä ärsyttämään ja piti sitten radaltakin ihan kommentoida. Mutta ehkä voi ajatella, että niin kauan kun Rilla ehtii haukkua suorituksen aikana, niin kauan meillä on varaa saada vauhtia lisää - sitä ei selvästikään ole tarpeeksi jos haukkumaan ehtii. :D

Kuva: Taru Vallius

Jo ensimmäisellä kerralla törmättiin myös uuteen ongelmaan. Sannin (treenien ohjaaja) ei kestänyt olla ollenkaan radalla, sillä Rilla on niin ehdollistunut siihen, että Sannilta tulee palkka. Vaikka Sanni istui hallin laidalla, silti Rillan katseli Sannia ja aika-ajoin yritti karata Sannin luo hakemaan palkkaa. Todettiin sitten, että tästä lähtien Sannin ei passaa palkata Rillaa ollenkaan (pitää palkkausalustaa tms.) vaan kaikki palkka tulee multa. Ja sekin mielellään heittämällä. Se, ettei Rilla ole varma mistä palkka tulee, hidastaa kumminkin vauhtia, ja kaikki se energia, minkä voisi käyttää nopeaan suorittamiseen, menee ihmettelyyn ja taivasteluun. Palkkausta siis useammin ja yllättävillä keinoilla, eiköhän me näillä saada se asia kuntoon.

Sunnuntaina pyörähdelläänkin sitten erikoisnäyttelyssä (tai Rilla pyörähtelee Saaran kanssa) ja maanantaina jatkuu agi. 

Kevättä

Hetki on taas vierähtäny viimekertaisesta. 

Juoksut saatiin kunnialla loppuun. Tällä kertaa olivat ehkä aavistuksen pitemmät kuin aiemmin. Heti juoksujen jälkeen Rilla menikin Saaran luo pariksi viikoksi, kun itse reissasin Australiaan pikkusiskon luo. Kahden viikon aikana Rilla huolehti sekä Kitan että Rukan liikunnasta, ja tapasi myös velipuolensa, Hukan. 

Rilla ja Hukka. Kuva: Saara Lehtiniemi.

Kerran on myös käyty lappalaiskoirien hallivuorolla. Tehtiin perustokoa. Seuraaminen on parantunu tahkoamisen ansiosta huomattavasti, mutta tekemistä vielä on. Vuoron lopulla otettiin pikkupätkä agilityä ja kyllähän sen huomasi kummasta Rilla tykkää enemmän. Agility meillä alkaakin taas maanantaina, kun päästiin Koirakoulu Vietin mölliryhmään. Jokohan sitä uskaltaisi loppukesälle kisoja miettiä?

Tänään oltiin näyttelytreeneissä muiden Oulun lappalaiskoirien kanssa. Saara treenaili Rillan kanssa, sillä Saara esittää Rillan Pellon erkkarissa, itse kun olen näyttelyn sihteeri.

Peruslenkkeilyn ja arkipäiväaktivoinnin lisäksi ollaan tälle vuotta jo pariin otteeseen oltu setterivahtina. Ukko ja Zico oli viime viikollakin yötä meillä.

Maaliskuun huippujuttunä käytiin sunnuntaina paimentamassa poroja. Kaksi eri kertaa otettiin liinassa ja hienosti meni. Rilla oli ensimmäinen ja porot olivat vähän herkkänä: siirtyivät aidasta toiseen pelkällä haukulla. Opeteltiin malttia (mitä ei kyllä ikinä ole liikaa). Hieno oli huomata, kuinka luontasesti se toiminta tulee. Ei juossut tokan keskelle vaan kaartaen osasi koota tokan. Myös haukku kuului hienosti, kolmella muulla paimentamassa olleella koiralla oli ääni vähän hukassa, eikä haukkua irronnut. Korvat pysyi mukana myös, tosi säpäkästi tuli luokse kutsusta. Ehkäpä uskaltaudutaan testiin sitten ensi keväänä, Rillan veljet ja isä vain ovat pieniä paineita luoneet: kolmena viime kertana joku on saanut kunniapalkinnon testissä. Tälle keväälle ei vaan enää taideta päästä harjoittelemaan kun vaatimet alkaa olla jo niin tukevasti kantavana. Mutta syksyllä ja talvella sitten poroilla, ehkäpä kesäaikaan voitaisi kokeilla lampaita. :)

Vuosi 2011 kuvin

Vuotta 2012 mennään jo helmikuun puolessa välissä, ja meillä podetaan juoksuja. Nimenomaan podetaan. Tärpit olis parhaimmillaan ja Rillalla on asiat vain lisääntymisessä. Noh, tunnelin päässä on toivottavasti valoa ja kesän aikana tavoitteena on saada se ensimmäinen koulutustunnus kasaan. Koskaa treeneistä ei kummempia kuulumisia ole, muistellaan viime vuosi kuvien kanssa vielä läpi. :)

Tammikuussa Rilla kasvatteli pentumahaa ja muutti Saaran luo loppuajaksi.

 Helmikuussa Rilla pyöräytti maailmaan neljä pentusta.

Maaliskuussa Rilla vielä hoiteli pentuja Haukiputaalla, mie kävin ilman koiraa poropaimennuksissa ja törmäsin tämmöseen sankariin: Rillan velipoika Urho.

Huhtikuussa Rilla palasi takasi kotiin ja käytiin mökillä perinteisissä pilkkikisoissa. Rillakin nautti kevätauringosta.

 Toukokuussa muutettiin pariksi kuukaudeksi Inariin, koska mie menin tekemään työharjottelua RKTL:lle. Rilla päätti riipasta kesäkarvaan kerralla.

 Kesäkuussa eleltiin vielä Inarissa.

Heinäkuussa palattiin Ouluun ja treffailtiin jo koipeliinivaiheeseen kasvaneita pentuja. Ei ole omena kauas puusta pudonnu, ainakaan ulkonäöllisesti.

 Elokuussa velipoika Urho kävi tutustumassa tulevaan morsioon Rovaniemellä ja ohikulkumatkalla pysähtyivät riehumaan Oulussa.

Syyskuussa Rilla alkoi pikkuhiljaa olla palautunut pentukiloista ja löysyydestä, ja karvakin alkoi olla kunnossa. 

 Lokakuussa käytiin viikonloppureissu saarella olevalla mökillä. Rilla hoiti laivakoiran roolin hienosti, pienestä myrskystä huolimatta. Samoin kerjuuhommat luonnistu.

Marraskuussa eleltiin tavallista arkea. Treenejä jatkettiin, sillä lokakuussa kahdet kokeet osoitti että tekemistä vielä on.

 Joulu vietettiin kotosalla Lempeässä.