Jälleen kerran treenattiin.
Rata näytti tältä:
Ei siis mikään hirmu hankala, nelijalkasen motivaatio oli vain jossaki muualla. Treeneissä on vaihettu suoritustapa siihen, että eka kerralla mennään koko rata ja sen jälkeen viilataan yksityiskohtia. Kisoja ajatellen se tuntuu ihan hyvältä, sillä eniten jännittää oma suoriutuminen koko radan muistamisesta.
No, Rilla siis keskittyi lähinnä louskuttamiseen, kyllähän se suoritti, mutta hitaasti ja vastalauseilla. Mistäpä siis motivaatioita tehdä nopeasti ja lujaa? Kateellisena seurasin samassa ryhmässä treenaavaa bordercolliepoikaa, jolla vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi.
Niissä pätkissä, jossa palkka on jonkin selkeän pätkän jälkeen louskuttaminen ei ole ongelma ja vauhtiakin löytyy. Tämmöstä tällä kertaa, ens kerralla sitte varmaan ihan erilaiset treenit. Sepä tuon porokoiran kanssa treenastessa onki niin mukavaa - kahta samanlaista treenikertaa ei varmasti ole.
Käytiin KAS:n mölliagilityssa muutama viikko taaksepäin. Siellä halli on vähän erilainen, maneesi, jossa seinät ei samalla tavalla tule heti vastaan kun Hiukkavaaran hallilla. Rata näytti tältä:
Ekat möllikisat meni siis tosi hyvin, siihen nähden, että ite en muistanu rataa oikein. Mutta kaikki esteet Rilla suoritti hyvin ja surkeasta ohjauksesta huolimatta. Esimerkiksi muutaman hypyn joutui ottamaan lähes vauhditta, ja vaikka esteet oli 60 cm:ssä ei tiputuksia tullu ollenkaan. Toivoa siis on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti