Ihan ensimmäisenä pitää onnitella kaikkia muitakin Kirjokannen Ruuneperi-pentueen karvakorvia: kakarat täyttää tänään jo 2 vuotta!
Näin kaksvuotissynttäreiden kunniaksi on hyvä vähän laittaa viime vuotta pakettiin ja mietiskellä tulevaa. Viime vuoden aluevaltaushan meille oli agility. Keväällä käytiin alkeiskurssi ja syksy sitten jatkettiin jatkokurssilla. Molemmat, sekä mie että koira nautitaan lajista, ja sitä kyllä tullaan jatkamaan.
Tokossa ei sitä ensimmäistä koetta saatu aikaseksi, vaikka kovat puheet siittä oli. Yksinkertaisesti ei vain aika riittänyt siihen, että olisin jonkun viikonlopun kokeelle "uhrannut" ja viilannut liikkeet loppuun asti. Periaatteessahan Rilla alokasluokan liikkeet osaa, ainakin vähän sinnepäin-mentaliteetilla. Mutta onhan meillä tässä vielä aikaa. Josko siis 2011 saataisi ensimmäinen virallinen startti, tuli se sitten tokossa tai agissa.
Pk-jälkeä tehtiin myös kesällä jonkin verran, lähinnä esineruutua aloteltiin, mutta sekin vain omaksi iloksi ja leikin varjolla, ilman sen kummempaa ajatusta. Jos omat opinnot menee kuten suunnitelma olisi, tullaan me Rillan kanssa olemaan kaksi kuukautta Inarissa, joten siellä agiesteiden puuttuessa meillä on aikaa hioa jälkeä taas kuntoon. Ensi kesälle suunnitellaan myös uutta vaellusta, tällä kertaa suuntana Utsjoki-Kevo.
Kaikista tärkein nyt kuitenkin on edessä jo viikon päästä. Rilla on tammikuun lopussa muuttanut Haukiputaalle ja kasvattelee siellä mahaansa. Ystävänpäiväpentuja olisi luvassa, joten vielä viikkonen jännitetään. Rilla palailee kotiinsa sitten maaliskuun lopulla, minkä jälkeen aloitellaan pikkuhiljaa kunnon kohotuksella.
Rillan odotusaikaa ja pentueen muuta elämää pystyy seuraamaan Iltahämyn blogista http://iltahamyn.vuodatus.net ja myöskin Saara kirjoittelee pentuprojektista koirat.comin blogia http://www.koirat.com/blogit/iltah%C3%A4myn+pentuprojekti
lauantai 5. helmikuuta 2011
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
syksyn treenit
Blogin päivittäminen on taas vähän vähemmälle jääny, mutta ajattelimpa niputtaa kaikki syksyn treenit nyt kerralla. Ollaan edelleen käyty KAS:n maanantain jatkoryhmässä. Ryhmän vetäjä ei ehkä ole meille se paras, mutta eiköhän me tämä syksy nyt mennä. Katsotaan uudelleen sitten keväällä tuleeko tauko vai ei.
Edellisen kerran kirjotin 13.9. treeneistä, eli viikolta 37. Seuraavalla viikolla ei treenattukaan ollenkaan. Viikolla 39 tehtiin noin seittemän esteen rataa, jossa ohjaaja pysyy aika lailla 5 m: n säteellä yhestä paikasta koko ajan. Ajatuksena oli siis saaha koira irtoamaan esteille. Meillä meni kohtuuhyvin. Taas vain sain kuulla kommenttia, kuinka koira pitäis palkata lelulla eikä nakilla.
Seuraavan viikon treenit oli itelle hyvinki valaisevat. Viikolla 40 tehtiin perusrataa, muutama hyppy ja putki ja valsseilla, mutta ilman ääntä. Tarkotuksena oli siis saaha koira ohjattua pelkästään omalla keholla. Koira kyllä olis menny, mutta oma liike on selvästi vajavaista, ja annan Rillalle ristiriitasia viestejä, minne mennä ja mitä tehhä. Helppo se on sitä putkea huutaa ko kropalla ohjaa hyppyä kohti. Tuon treenin jälkeen olen alkanu kiinnittää huomiota omaan liikeeseen paljon enemmän. Rillalata kun sitä palautetta tulee heti, jos se ei tiedä mihin mennä.
Seuraavalla viikolla oli taas tauko, mutta viikolla 42 oltiin viiminen koirakko joka treenas, joten saatiin aikalailla yksityisopetusta. Tehtiin pitkää rataa, johon kuulu hyppyjä ja putkia, takaaohjauksia ja valsseja. Taas meni ihan kohtuuella. Rilla vain lopussa huomasi, että Aarni-kaveri treenaa siinä aidan toisella puolella ja sitä piti käydä moikkailemassa. Rataa ei missään vaiheessa saatu kokonaan suoritettua, mutta palasissa kyllä. Viikottaisiin treeneihin toivos myös kontaktiesteitä, mutta ehkä niitä sitten lappalaiskoiravuorolla päästään tahkoamaan.
Tänään kävin sitten ylimääräisissä treeneissä hallilla, kun kaksi ohjaajaa tarvi treenikerran, jotta saisivat koulutusohjaajamerkinnän. Ensimmäisellä kerralla tehtiin taas pitempää rataa, joka valasi mulle sen virheen, mitä on Rillan kans nyt tehty: liian nopeasti menty liian vaikeaan. Otetaan siis askel tai kaks takasinpäin ja haetaan niitä perusasioita uudelleen. Toinen treeni oli paljon vauhdikkaampi: suora kolmella hypyllä-valssin kautta putkeen-kolme hyppyä suoraan. En tiedä johtuko kouluttajista, mutta opin tai hoksasin tänään varmaan enempi ko koko syksynä yhteensä. Rillan kanssa aletaan tästä lähin tahkomaan harjotusradat 3-5 esteen pätkissä ja opettelen itte käyttämään ääntäni. Ilmeisesti pitää huutaa vähän kovempaa ko korvissa humiseva tuuli ottaa kaikua siellä pääkopassa, eikä viesti kantaudu sinne asti. Mutta koettiin myös onnistumisen iloja tänään, kuinka hieno tunne se onki, ko saa tuon salaman haltuun ko se tulee täysiä. :) Ehkäpä tämä tästä.
Rillan tuleva tauosta lissää tietoa täältä: http://www.iltahamyn.net/suunnitelmissa.html
Juoksuja siis jännitellään, päästään käymään luultavasti joulukuun alussa kaamosreissu Saariselällä. :)
Edellisen kerran kirjotin 13.9. treeneistä, eli viikolta 37. Seuraavalla viikolla ei treenattukaan ollenkaan. Viikolla 39 tehtiin noin seittemän esteen rataa, jossa ohjaaja pysyy aika lailla 5 m: n säteellä yhestä paikasta koko ajan. Ajatuksena oli siis saaha koira irtoamaan esteille. Meillä meni kohtuuhyvin. Taas vain sain kuulla kommenttia, kuinka koira pitäis palkata lelulla eikä nakilla.
Seuraavan viikon treenit oli itelle hyvinki valaisevat. Viikolla 40 tehtiin perusrataa, muutama hyppy ja putki ja valsseilla, mutta ilman ääntä. Tarkotuksena oli siis saaha koira ohjattua pelkästään omalla keholla. Koira kyllä olis menny, mutta oma liike on selvästi vajavaista, ja annan Rillalle ristiriitasia viestejä, minne mennä ja mitä tehhä. Helppo se on sitä putkea huutaa ko kropalla ohjaa hyppyä kohti. Tuon treenin jälkeen olen alkanu kiinnittää huomiota omaan liikeeseen paljon enemmän. Rillalata kun sitä palautetta tulee heti, jos se ei tiedä mihin mennä.
Seuraavalla viikolla oli taas tauko, mutta viikolla 42 oltiin viiminen koirakko joka treenas, joten saatiin aikalailla yksityisopetusta. Tehtiin pitkää rataa, johon kuulu hyppyjä ja putkia, takaaohjauksia ja valsseja. Taas meni ihan kohtuuella. Rilla vain lopussa huomasi, että Aarni-kaveri treenaa siinä aidan toisella puolella ja sitä piti käydä moikkailemassa. Rataa ei missään vaiheessa saatu kokonaan suoritettua, mutta palasissa kyllä. Viikottaisiin treeneihin toivos myös kontaktiesteitä, mutta ehkä niitä sitten lappalaiskoiravuorolla päästään tahkoamaan.
Tänään kävin sitten ylimääräisissä treeneissä hallilla, kun kaksi ohjaajaa tarvi treenikerran, jotta saisivat koulutusohjaajamerkinnän. Ensimmäisellä kerralla tehtiin taas pitempää rataa, joka valasi mulle sen virheen, mitä on Rillan kans nyt tehty: liian nopeasti menty liian vaikeaan. Otetaan siis askel tai kaks takasinpäin ja haetaan niitä perusasioita uudelleen. Toinen treeni oli paljon vauhdikkaampi: suora kolmella hypyllä-valssin kautta putkeen-kolme hyppyä suoraan. En tiedä johtuko kouluttajista, mutta opin tai hoksasin tänään varmaan enempi ko koko syksynä yhteensä. Rillan kanssa aletaan tästä lähin tahkomaan harjotusradat 3-5 esteen pätkissä ja opettelen itte käyttämään ääntäni. Ilmeisesti pitää huutaa vähän kovempaa ko korvissa humiseva tuuli ottaa kaikua siellä pääkopassa, eikä viesti kantaudu sinne asti. Mutta koettiin myös onnistumisen iloja tänään, kuinka hieno tunne se onki, ko saa tuon salaman haltuun ko se tulee täysiä. :) Ehkäpä tämä tästä.
Rillan tuleva tauosta lissää tietoa täältä: http://www.iltahamyn.net/suunnitelmissa.html
Juoksuja siis jännitellään, päästään käymään luultavasti joulukuun alussa kaamosreissu Saariselällä. :)
torstai 16. syyskuuta 2010
eläinlääkäriä ja agi vol. 2
Tämä viikon ohjelmassa on otsikon mukaan ollut sekä agilityä maanantaina että eilinen eläinlääkärireissu. Huolet pois, ei mitään akuuttia tapaturmaa sattunut vaan ihan perus silmä- ja polvitarkastuksissa käytiin. Silmäpeilaus tietenki jännitti eniten, sillä jonkin verran luustoa pystyy koiran liikkeestä päättelemään, mutta otapa selvää nuista silmistä, että onko siellä "kuplia" vai ei. No, Oulun Akuutissa Wickströmin Kaisa peilasi Rillan silmät keskiviikkona ja me molemmat Saaran kanssa huokaistiin helpotuksesta. Rilla kun sijoituskoira on, eli tarkoituksena sillä on pennut teettää, joten nyt ei ainakaan mitään terveydellistä haittaa ole pennutusta estämään. Samalla reissulla Kaisa tosiaan koplasi polvet ja terveet on. Kyllä niillä rimppakintuilla kelpaa esteitä hypellä.
Maanantaina olikin agility toista kertaa. Tehtiin vähän pitempää rataa, treenikohteena valssaaminen, elikkä ohjaajan liikkumisia treenattiin. Meillä treenit meni ihan plörinäksi, Rilla teki kaks kertaa radan hyvin, mutta sitten se tajusi, että miksi ihmeessä hyppiä ja juosta kun sitä nakkia saa täältä maastakin vähän haistelemalla. Edellisellä koirakolla oli nakit levinny pitkin rataa, joten meidän loikkimiset jäi sitten siihen.
Odotteluaikana tein hallissa seuraamista naksuttimen kanssa. Hyvin tajusi. Nyt vain kulmia jyrkentämään ja tiiviyttä hakemaan niin alokasluokan liikkeet alkaa olla kasassa. :)
Tänään treffailtiin Rajua, jonka kanssa leikit menee nyt Rajun kastroinnin jälkeen paremmin. Ei ole koko aikaista astumista enää. Vauhdikas viikko takana, vauhdikas viikonloppu edessä: huomenna lähdetään Pelloon katsomaan Mitroa ja Zorroa.
Maanantaina olikin agility toista kertaa. Tehtiin vähän pitempää rataa, treenikohteena valssaaminen, elikkä ohjaajan liikkumisia treenattiin. Meillä treenit meni ihan plörinäksi, Rilla teki kaks kertaa radan hyvin, mutta sitten se tajusi, että miksi ihmeessä hyppiä ja juosta kun sitä nakkia saa täältä maastakin vähän haistelemalla. Edellisellä koirakolla oli nakit levinny pitkin rataa, joten meidän loikkimiset jäi sitten siihen.
Odotteluaikana tein hallissa seuraamista naksuttimen kanssa. Hyvin tajusi. Nyt vain kulmia jyrkentämään ja tiiviyttä hakemaan niin alokasluokan liikkeet alkaa olla kasassa. :)
Tänään treffailtiin Rajua, jonka kanssa leikit menee nyt Rajun kastroinnin jälkeen paremmin. Ei ole koko aikaista astumista enää. Vauhdikas viikko takana, vauhdikas viikonloppu edessä: huomenna lähdetään Pelloon katsomaan Mitroa ja Zorroa.
maanantai 6. syyskuuta 2010
syksyn hajuja
Kesäloma näkyi selvästi myös blogissa. Melkein kahden kuukauden takaa on edellinen päivitys ja paljon on ehditty tehdä tässä välissä.
Heinäkuun lopulla käytiin Kemin näyttelyssä, tuloksena EH/1. Arvostelua en nyt kokonaisuudessaan tähän laita, mutta pari viikkoa aiemmin Oulun näyttelyssä etuliikkeet olivat huonot ja takaliikkeet hyvät, niin nyt oli päinvastoin. Taas tuli muistutus siitä, kuinka asiat kumminkin ovat katsojan silmästä riippuen erilaiset.
Reilun viikon Rilla vietti pikkusiskoni Pinjan hoivissa, kun itse olin partiolaisten suurleirillä Hämeenlinnassa. Hyvin oli Lempeässä oleskelu sujunut ilman minuakin. Jälleennäkeminen oli hyvin iloinen ja pienet hepulikierrokset oli onneksi hyvä siinä kotipihalla vetää. Viikon erossaolon jälkeen yhteiseloa jatkettiin tiiviisti: lähdimme Haltin vaellukselle elokuun alulla. Viikon reissun aikana kilometrejä tuli 105 ja korkeutta 1365 metriä merenpinnan yläpuolella. Rillakin huiputti Haltin.
Ensimmäinen vaellus meni suuremmitta kommelluksitta. Rilla kantoi repussaan omat ruokansa, Haltin päällä käytiin ilman kantamuksia - myös Rilla. Periaatteena oli, että aina kun mulla ei ole reppua selässä ei ole Rillallakaan. Vaelluksen jälkeen Lempeässä meni pari päivää elpyessä niin koiralla kuin emännälläkin, mutta johan alkoi virtaa sen jälkeen taas löytyä.
Nyt on taas opiskelut alkanut. Samoin myös tänään oli ensimmäinen kerta agilityä. Pääsimme Rillan kanssa Oulun seudun kennel- ja agilityseuran valmennusryhmään. Treenit on kerran viikossa puolitoistatuntia kerrallaan. Aika samantasoisia koiria ryhmässä on: kaikilla on jo selvästi haju hommasta, mutta töitä on vielä paljon.
Tänään, ensimmäisellä kerralla, mentiin pientä sarjaa, jotta ohjaaja näki kunkin tason. Rillan kanssa otin hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy sarjan ja hienosti meni. Samoin hyppy-pussi-hyppy sarja meni moitteettomasti ja lujaa. Ekalla kerralla jäin aivan 6-0 kun en tajunnut kuinka nopea tuo koira oikeasti onkaan. Lopuksi vielä tehtiin puomia kontaktien kanssa. Vapaa-ajalla otin keppejä, jotka menevät jo hienosti, ei kumminkaan ilman hihnaa vielä. Ja A:ta. Kontaktit on vielä hukassa, mutta pikkuhiljaa ne alkoivat sieltä jo löytyä.
Tosi ilonen olen myös siitä, että tällä kertaa leikki onnistui huippupalkkana. Yleensä tuolle ahmatille ei kelpaa muu kuin nakki, mutta nyt intoutui tosi kovasti leikkimään, mikä varmasti helpottaa jatkossakin palkkaamista.
Loppuun vielä kuva Haltin valloittajasta:
Heinäkuun lopulla käytiin Kemin näyttelyssä, tuloksena EH/1. Arvostelua en nyt kokonaisuudessaan tähän laita, mutta pari viikkoa aiemmin Oulun näyttelyssä etuliikkeet olivat huonot ja takaliikkeet hyvät, niin nyt oli päinvastoin. Taas tuli muistutus siitä, kuinka asiat kumminkin ovat katsojan silmästä riippuen erilaiset.
Reilun viikon Rilla vietti pikkusiskoni Pinjan hoivissa, kun itse olin partiolaisten suurleirillä Hämeenlinnassa. Hyvin oli Lempeässä oleskelu sujunut ilman minuakin. Jälleennäkeminen oli hyvin iloinen ja pienet hepulikierrokset oli onneksi hyvä siinä kotipihalla vetää. Viikon erossaolon jälkeen yhteiseloa jatkettiin tiiviisti: lähdimme Haltin vaellukselle elokuun alulla. Viikon reissun aikana kilometrejä tuli 105 ja korkeutta 1365 metriä merenpinnan yläpuolella. Rillakin huiputti Haltin.
Ensimmäinen vaellus meni suuremmitta kommelluksitta. Rilla kantoi repussaan omat ruokansa, Haltin päällä käytiin ilman kantamuksia - myös Rilla. Periaatteena oli, että aina kun mulla ei ole reppua selässä ei ole Rillallakaan. Vaelluksen jälkeen Lempeässä meni pari päivää elpyessä niin koiralla kuin emännälläkin, mutta johan alkoi virtaa sen jälkeen taas löytyä.
Nyt on taas opiskelut alkanut. Samoin myös tänään oli ensimmäinen kerta agilityä. Pääsimme Rillan kanssa Oulun seudun kennel- ja agilityseuran valmennusryhmään. Treenit on kerran viikossa puolitoistatuntia kerrallaan. Aika samantasoisia koiria ryhmässä on: kaikilla on jo selvästi haju hommasta, mutta töitä on vielä paljon.
Tänään, ensimmäisellä kerralla, mentiin pientä sarjaa, jotta ohjaaja näki kunkin tason. Rillan kanssa otin hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy sarjan ja hienosti meni. Samoin hyppy-pussi-hyppy sarja meni moitteettomasti ja lujaa. Ekalla kerralla jäin aivan 6-0 kun en tajunnut kuinka nopea tuo koira oikeasti onkaan. Lopuksi vielä tehtiin puomia kontaktien kanssa. Vapaa-ajalla otin keppejä, jotka menevät jo hienosti, ei kumminkaan ilman hihnaa vielä. Ja A:ta. Kontaktit on vielä hukassa, mutta pikkuhiljaa ne alkoivat sieltä jo löytyä.
Tosi ilonen olen myös siitä, että tällä kertaa leikki onnistui huippupalkkana. Yleensä tuolle ahmatille ei kelpaa muu kuin nakki, mutta nyt intoutui tosi kovasti leikkimään, mikä varmasti helpottaa jatkossakin palkkaamista.
Loppuun vielä kuva Haltin valloittajasta:
tiistai 13. heinäkuuta 2010
pieniä iloja
Miten voikaan pieni porokoira olla iloinen vesisateesta? Yleensä sateella Rilla kävelee korvat luimussa ja kodin näkyessä kiristää tahtia. Vaan ei tänään. Pitemmän hellejakson päätteeksi nyt illalla alkoi ukkostaa. Päätin käyttää Rillan iltakiekalla ennen kuin alkaa sataa kovemmin ja samalla pelastaa päivällä pestyt matot uudelta huuhtelulta. Nostin matot sisälle ja kun oltiin kiertämässä meän vakio iltalenkkiä alkoi ropista. Tällä kertaa ei ollut puhettakaan mistään luimikorvista, samanlaista hepulointia oli havaittavissa kuin lumisateesta: pisaroita piti yrittää nappailla suuhun ja vesisateen yltyessä vedettiin pienet riemukierrokset. Ilmeisesti tuo kaivatun helpotuksen koirillekin nämä kuurot.
Hirveästi ei olla siis lenkkeilty näillä keleillä. Lähinnä irtipitolenkkejä, että saa Ripatti kulkea omaan tahtiinsa ja mielellään sellaisille paikoille, missä vettä on lähettyvillä. Alkukuusta käytiin Hipun ja Nopan kanssa pr-keikalla: kaverini Sanna haaveilee paimensukuisesta lapinkoirasta, joten Hippu ja Noppa esiintyivät rodun edustajana, Rilla oli vain mukana lyömässä löylyä lisää, ettei tule harhaluuloja lappalaisten rauhallisuudesta.
Kitan ja Rukan kanssa lenkkeiltiin myös, samoin uusi tuttavuus pslk Hupi tavattiin eilen. Hupi sai huijattua Rillan jopa melkein uimaan, ainakin kahlaamisessa tehtiin ennätys.
Kitan kanssa käytiin myös näyttelyssä viikonloppuna. Kohteena oli Oulun kansainvälinen näyttely sunnuntaina. Tuomarina Hannu Talvi. Rilla sai ensimmäisen erinomaisensa ja lisäksi pokattiin paras narttu 2 -titteli sekä vara-serti ja vara-cacib. Arvostelu meni näin:
Hallava riistanväri. Hyvä koko ja mittasuhteet. Voimakas pitkä pää. Hyvä, pitkä runko. Löysäähkö eturaajojen kiinnitys. Hyvät takaraajat. Normaali turkki. Hieman kierteinen häntä. Seilaavat etuliikkeet. Hyvä takaliike.
Kaikilta aiemmilta tuomareilta on tullut moitetta takaliikkeistä, nyt mentiinki sitten toisinpäin. Talvelle kyllä pitää tulevaisuudessakin viedä Rilla, kerran kun tyypistä tykkäsi.
Hirveästi ei olla siis lenkkeilty näillä keleillä. Lähinnä irtipitolenkkejä, että saa Ripatti kulkea omaan tahtiinsa ja mielellään sellaisille paikoille, missä vettä on lähettyvillä. Alkukuusta käytiin Hipun ja Nopan kanssa pr-keikalla: kaverini Sanna haaveilee paimensukuisesta lapinkoirasta, joten Hippu ja Noppa esiintyivät rodun edustajana, Rilla oli vain mukana lyömässä löylyä lisää, ettei tule harhaluuloja lappalaisten rauhallisuudesta.
Kitan ja Rukan kanssa lenkkeiltiin myös, samoin uusi tuttavuus pslk Hupi tavattiin eilen. Hupi sai huijattua Rillan jopa melkein uimaan, ainakin kahlaamisessa tehtiin ennätys.
Kitan kanssa käytiin myös näyttelyssä viikonloppuna. Kohteena oli Oulun kansainvälinen näyttely sunnuntaina. Tuomarina Hannu Talvi. Rilla sai ensimmäisen erinomaisensa ja lisäksi pokattiin paras narttu 2 -titteli sekä vara-serti ja vara-cacib. Arvostelu meni näin:
Hallava riistanväri. Hyvä koko ja mittasuhteet. Voimakas pitkä pää. Hyvä, pitkä runko. Löysäähkö eturaajojen kiinnitys. Hyvät takaraajat. Normaali turkki. Hieman kierteinen häntä. Seilaavat etuliikkeet. Hyvä takaliike.
Kaikilta aiemmilta tuomareilta on tullut moitetta takaliikkeistä, nyt mentiinki sitten toisinpäin. Talvelle kyllä pitää tulevaisuudessakin viedä Rilla, kerran kun tyypistä tykkäsi.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
kaikenlaista
Rilla toukokuussa 2010 (c) Saara Lehtiniemi
Rilla kesällä 2009
Pientä eroa havaittavissa eikö?
Taas on vierähtäny hetki jos toinenki edellisestä postauksesta. Ja tuttuun tapaan vaikka ja mitä on ehitty tekemään tässä välissä.
Rillalla oli toiset jouksut nyt toukokuun aikana. Samaa rataa jatkettiin kuin edellisten kanssa, yhen illan juoksujen alkuvaiheessa pietin sillä housuja jalassa, ja heti nousi siisteystaso huomattavasti. Tokihan juoksut tietenki alko seuraavana päivänä siitä, kun olin saanut siivottua, luututtua ja pestyä maton. Ei selvästikään ole koiraihmisen matto tuommonen, joissa on yhtään valkoisia osia. Ei meinaan ole yhtään valkoiset enää.
Kennelliitosta tuli viimein viralliset tiedot lonkka- ja kyynärkuvista. Virallisesti Rillalla on nyt A/A lonkat ja 0/0 kyynärät.
Käytiin Rovaniemellä näyttelyssä, Rillalle tuloksena EH3. Mentiin samalla kyydilla Kita-isän kanssa. Pientä huutamista oli alkumatkasta havaittavissa - Rillalla kun oli viimeiset tärppipäivät menossa näyttelypäivänä. Kita huusi takakontissa ihanan naisen perään ja Rilla minun jaloissa leikkiseuran. Ei ihan kohdannu tavoitteet isällä ja tyttärellä. Näyttelypaikalla Kita ja Rilla oli pidettävä poissa toistensa silmistä, huutoa oli silti havaittavissa. Kita valioitui näyttelyssä, joten meilläkin vielä toivoa näyttelyurasta, tai lähinnä niistä serteistä on.
Oltiin Rillan kanssa myös partioleirillä toukokuun lopulla. Pellon Pailakoiden kevätleirillä vietettiin kaksi päivää ja nukuttiin laavussa. Tosi hyvä lämpöpatteri tuommonen karvakasa on, eipähän tarvi Haltin vaelluksella varmaankaan palella. Rilla myöskin söi enemmän kuin ikinä siellä leirillä. Söi jopa niin paljon, ettei enää ruoka kelvannut. Kirveellä risti seinään, veikkaan että nuita ei kovin usein tule tapahtumaan. Rillan luonneroolihan normaalisti on se, että kotona ei ikinä ruokaa olla saatu.
Tänään käytiin agilityssä. Kontaktiesteet alkaa sujua, kaks hernettä pääkopassa kohtaa aina sattumalta ja oikeita suorituksiakin tulee. Selvästi jyvällä ollaan, mutta ei ihan vielä tarkalleen ymmärretä, että mikä on se jutun juju. Putken kanssa oli tänään ihme pelleilyä. Reippaasti Rilla meni putken sisään, mutta kääntyi ja jäi kuikuilemaan menoaukosta. Ei tullut edes ulos putkesta, vaan jäi kurkkimaan siihen suuaukkoon, olisin ymmärtäny jos olis satanu vettä.
Jälkitreenit on ollu tauolla oman laiskuuden ja ajanpuutteen vuoksi. En ole jälkiä nyt toukokuussa tehnyt ollenkaan. Ens viikolla mulla on lomaviikko ja ollaan se Pellossa, silloin olis tarkotus ottaa tehotreeni jäljen suhteen. Torstain mennäänkin sitten partioleirille ja sunnuntaina tullaan sieltä takaisin Ouluun. Opetellaan nukkumaan teltassa, että sujuu se sitten ilman suurempia härdellejä Haltin vaelluksella.
maanantai 10. toukokuuta 2010
liitelyä ja näytelmöintiä osa 2.
Edellisen kirjotuksen otsikko passaa tähänki kirjotukseen paremmin kuin hyvin. Alotetaan näytelmöinnistä. Viikonloppuna, lauantaina oli Pellossa ryhmänäyttely, jossa Rilla oli juniorinartuissa. Tuomarina oli Harto Stockmari.
Arvostelu: Narttumainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja purenta. Hieman painunut ylälinja, jyrkkä lantio. Hyvä runko. Rodunomaisesti kulmautunut. Nöyrä käytös. Liikkuu normaalisti. Karva ok.
Rilla käyttäyty näyttelypaikalla normaalisti, toki piti vähän sanoa muille koirille ja ilmottaa muilleki olemassaolostaan. Ehkä oltais saatu tulla pikkusen aiemmin, jotta Rilla olis ehtiny paremmin rauhottua tilanteen. Kehässä jaksoi seistä hienosti nakin voimalla ja liikkeetki meni hyvin. Kummastelin kyllä tuomaria, kun ei pyytänyt kuin kerran ottamaan kehän ympäri. Mitä sitten myöhemmin kuulin, niin ko. tuomari harrastaa kuulemma usein sitä, että ei katso liikkeitä sen enempää kuin yhden kerran kehän ympäri. Seuraavan kerran näytelmöidään sitten Rovaniemellä, missä Kita-isä on mukana.
Tänään käytiin sitten toisen kerran agilitytreeneissä. Tällä kertaa uusina esteinä oli pussi ja rengas. Pussiin Rilla meni oikein reippaasti ja saatiin lopputreeneistä otettua jo muutama toisto niin, ettei kukaan pitänyt pussin suuta irti maasta. Renkaassa ei ollut mitään ongelmaa, meni hyvin eikä arastellut ollenkaan. Lisäksi otettiin hyppysarjaa, ensin kahdella esteellä ja vielä kolmella hypyllä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kahden hypyn sarjassa Rilla loikki miten sattui, ja suorastaan rymysi esteet läpi. Kolmen esteen sarjassa, jossa jo kiinnitettiin huomiota myös ohjaamiseen meni hienosti ja vauhdilla kaikki.
Odotteluaikana tein omatoimisesti keppejä, ja selvästi niissäkin on edistystä tapahtunut. Rilla jaksaa kuunnella ohjaamista, ei enää rynni kieli pitkällä palkkaa kohti. Mutta selvästikään se ei ole vielä tajunnut, että sitte saa taas mennä lujaa kun menee kepit oikein. Otettiin myös A:ta, jossa painotus kontaktialueella. Tässäki Rillalla selvästi ajatus on siitä, että täysillä saa mennä ja sitte pitää pysähtyä ennen kuin saa jatkaa, mutta ihan loppuun asti herneet ei ole kohdannu.
Jälkiä ei olla nyt tehty, mutta kotona pikkuveli-Arttu teki meille hienot jälkikepit, että päästään niitä opettelemaan tässä pikkuhiljaa.
Arvostelu: Narttumainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja purenta. Hieman painunut ylälinja, jyrkkä lantio. Hyvä runko. Rodunomaisesti kulmautunut. Nöyrä käytös. Liikkuu normaalisti. Karva ok.
Rilla käyttäyty näyttelypaikalla normaalisti, toki piti vähän sanoa muille koirille ja ilmottaa muilleki olemassaolostaan. Ehkä oltais saatu tulla pikkusen aiemmin, jotta Rilla olis ehtiny paremmin rauhottua tilanteen. Kehässä jaksoi seistä hienosti nakin voimalla ja liikkeetki meni hyvin. Kummastelin kyllä tuomaria, kun ei pyytänyt kuin kerran ottamaan kehän ympäri. Mitä sitten myöhemmin kuulin, niin ko. tuomari harrastaa kuulemma usein sitä, että ei katso liikkeitä sen enempää kuin yhden kerran kehän ympäri. Seuraavan kerran näytelmöidään sitten Rovaniemellä, missä Kita-isä on mukana.
Tänään käytiin sitten toisen kerran agilitytreeneissä. Tällä kertaa uusina esteinä oli pussi ja rengas. Pussiin Rilla meni oikein reippaasti ja saatiin lopputreeneistä otettua jo muutama toisto niin, ettei kukaan pitänyt pussin suuta irti maasta. Renkaassa ei ollut mitään ongelmaa, meni hyvin eikä arastellut ollenkaan. Lisäksi otettiin hyppysarjaa, ensin kahdella esteellä ja vielä kolmella hypyllä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kahden hypyn sarjassa Rilla loikki miten sattui, ja suorastaan rymysi esteet läpi. Kolmen esteen sarjassa, jossa jo kiinnitettiin huomiota myös ohjaamiseen meni hienosti ja vauhdilla kaikki.
Odotteluaikana tein omatoimisesti keppejä, ja selvästi niissäkin on edistystä tapahtunut. Rilla jaksaa kuunnella ohjaamista, ei enää rynni kieli pitkällä palkkaa kohti. Mutta selvästikään se ei ole vielä tajunnut, että sitte saa taas mennä lujaa kun menee kepit oikein. Otettiin myös A:ta, jossa painotus kontaktialueella. Tässäki Rillalla selvästi ajatus on siitä, että täysillä saa mennä ja sitte pitää pysähtyä ennen kuin saa jatkaa, mutta ihan loppuun asti herneet ei ole kohdannu.
Jälkiä ei olla nyt tehty, mutta kotona pikkuveli-Arttu teki meille hienot jälkikepit, että päästään niitä opettelemaan tässä pikkuhiljaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)