syksyn treenit

Blogin päivittäminen on taas vähän vähemmälle jääny, mutta ajattelimpa niputtaa kaikki syksyn treenit nyt kerralla. Ollaan edelleen käyty KAS:n maanantain jatkoryhmässä. Ryhmän vetäjä ei ehkä ole meille se paras, mutta eiköhän me tämä syksy nyt mennä. Katsotaan uudelleen sitten keväällä tuleeko tauko vai ei.

Edellisen kerran kirjotin 13.9. treeneistä, eli viikolta 37. Seuraavalla viikolla ei treenattukaan ollenkaan. Viikolla 39 tehtiin noin seittemän esteen rataa, jossa ohjaaja pysyy aika lailla 5 m: n säteellä yhestä paikasta koko ajan. Ajatuksena oli siis saaha koira irtoamaan esteille. Meillä meni kohtuuhyvin. Taas vain sain kuulla kommenttia, kuinka koira pitäis palkata lelulla eikä nakilla.

Seuraavan viikon treenit oli itelle hyvinki valaisevat. Viikolla 40 tehtiin perusrataa, muutama hyppy ja putki ja valsseilla, mutta ilman ääntä. Tarkotuksena oli siis saaha koira ohjattua pelkästään omalla keholla. Koira kyllä olis menny, mutta oma liike on selvästi vajavaista, ja annan Rillalle ristiriitasia viestejä, minne mennä ja mitä tehhä. Helppo se on sitä putkea huutaa ko kropalla ohjaa hyppyä kohti. Tuon treenin jälkeen olen alkanu kiinnittää huomiota omaan liikeeseen paljon enemmän. Rillalata kun sitä palautetta tulee heti, jos se ei tiedä mihin mennä.

Seuraavalla viikolla oli taas tauko, mutta viikolla 42 oltiin viiminen koirakko joka treenas, joten saatiin aikalailla yksityisopetusta. Tehtiin pitkää rataa, johon kuulu hyppyjä ja putkia, takaaohjauksia ja valsseja. Taas meni ihan kohtuuella. Rilla vain lopussa huomasi, että Aarni-kaveri treenaa siinä aidan toisella puolella ja sitä piti käydä moikkailemassa. Rataa ei missään vaiheessa saatu kokonaan suoritettua, mutta palasissa kyllä. Viikottaisiin treeneihin toivos myös kontaktiesteitä, mutta ehkä niitä sitten lappalaiskoiravuorolla päästään tahkoamaan.

Tänään kävin sitten ylimääräisissä treeneissä hallilla, kun kaksi ohjaajaa tarvi treenikerran, jotta saisivat koulutusohjaajamerkinnän. Ensimmäisellä kerralla tehtiin taas pitempää rataa, joka valasi mulle sen virheen, mitä on Rillan kans nyt tehty: liian nopeasti menty liian vaikeaan. Otetaan siis askel tai kaks takasinpäin ja haetaan niitä perusasioita uudelleen. Toinen treeni oli paljon vauhdikkaampi: suora kolmella hypyllä-valssin kautta putkeen-kolme hyppyä suoraan. En tiedä johtuko kouluttajista, mutta opin tai hoksasin tänään varmaan enempi ko koko syksynä yhteensä. Rillan kanssa aletaan tästä lähin tahkomaan harjotusradat 3-5 esteen pätkissä ja opettelen itte käyttämään ääntäni. Ilmeisesti pitää huutaa vähän kovempaa ko korvissa humiseva tuuli ottaa kaikua siellä pääkopassa, eikä viesti kantaudu sinne asti. Mutta koettiin myös onnistumisen iloja tänään, kuinka hieno tunne se onki, ko saa tuon salaman haltuun ko se tulee täysiä. :) Ehkäpä tämä tästä.

Rillan tuleva tauosta lissää tietoa täältä: http://www.iltahamyn.net/suunnitelmissa.html

Juoksuja siis jännitellään, päästään käymään luultavasti joulukuun alussa kaamosreissu Saariselällä. :)

eläinlääkäriä ja agi vol. 2

Tämä viikon ohjelmassa on otsikon mukaan ollut sekä agilityä maanantaina että eilinen eläinlääkärireissu. Huolet pois, ei mitään akuuttia tapaturmaa sattunut vaan ihan perus silmä- ja polvitarkastuksissa käytiin. Silmäpeilaus tietenki jännitti eniten, sillä jonkin verran luustoa pystyy koiran liikkeestä päättelemään, mutta otapa selvää nuista silmistä, että onko siellä "kuplia" vai ei. No, Oulun Akuutissa Wickströmin Kaisa peilasi Rillan silmät keskiviikkona ja me molemmat Saaran kanssa huokaistiin helpotuksesta. Rilla kun sijoituskoira on, eli tarkoituksena sillä on pennut teettää, joten nyt ei ainakaan mitään terveydellistä haittaa ole pennutusta estämään. Samalla reissulla Kaisa tosiaan koplasi polvet ja terveet on. Kyllä niillä rimppakintuilla kelpaa esteitä hypellä.

Maanantaina olikin agility toista kertaa. Tehtiin vähän pitempää rataa, treenikohteena valssaaminen, elikkä ohjaajan liikkumisia treenattiin. Meillä treenit meni ihan plörinäksi, Rilla teki kaks kertaa radan hyvin, mutta sitten se tajusi, että miksi ihmeessä hyppiä ja juosta kun sitä nakkia saa täältä maastakin vähän haistelemalla. Edellisellä koirakolla oli nakit levinny pitkin rataa, joten meidän loikkimiset jäi sitten siihen.

Odotteluaikana tein hallissa seuraamista naksuttimen kanssa. Hyvin tajusi. Nyt vain kulmia jyrkentämään ja tiiviyttä hakemaan niin alokasluokan liikkeet alkaa olla kasassa. :)

Tänään treffailtiin Rajua, jonka kanssa leikit menee nyt Rajun kastroinnin jälkeen paremmin. Ei ole koko aikaista astumista enää. Vauhdikas viikko takana, vauhdikas viikonloppu edessä: huomenna lähdetään Pelloon katsomaan Mitroa ja Zorroa.

syksyn hajuja

Kesäloma näkyi selvästi myös blogissa. Melkein kahden kuukauden takaa on edellinen päivitys ja paljon on ehditty tehdä tässä välissä.

Heinäkuun lopulla käytiin Kemin näyttelyssä, tuloksena EH/1. Arvostelua en nyt kokonaisuudessaan tähän laita, mutta pari viikkoa aiemmin Oulun näyttelyssä etuliikkeet olivat huonot ja takaliikkeet hyvät, niin nyt oli päinvastoin. Taas tuli muistutus siitä, kuinka asiat kumminkin ovat katsojan silmästä riippuen erilaiset.

Reilun viikon Rilla vietti pikkusiskoni Pinjan hoivissa, kun itse olin partiolaisten suurleirillä Hämeenlinnassa. Hyvin oli Lempeässä oleskelu sujunut ilman minuakin. Jälleennäkeminen oli hyvin iloinen ja pienet hepulikierrokset oli onneksi hyvä siinä kotipihalla vetää. Viikon erossaolon jälkeen yhteiseloa jatkettiin tiiviisti: lähdimme Haltin vaellukselle elokuun alulla. Viikon reissun aikana kilometrejä tuli 105 ja korkeutta 1365 metriä merenpinnan yläpuolella. Rillakin huiputti Haltin.

Ensimmäinen vaellus meni suuremmitta kommelluksitta. Rilla kantoi repussaan omat ruokansa, Haltin päällä käytiin ilman kantamuksia - myös Rilla. Periaatteena oli, että aina kun mulla ei ole reppua selässä ei ole Rillallakaan. Vaelluksen jälkeen Lempeässä meni pari päivää elpyessä niin koiralla kuin emännälläkin, mutta johan alkoi virtaa sen jälkeen taas löytyä.

Nyt on taas opiskelut alkanut. Samoin myös tänään oli ensimmäinen kerta agilityä. Pääsimme Rillan kanssa Oulun seudun kennel- ja agilityseuran valmennusryhmään. Treenit on kerran viikossa puolitoistatuntia kerrallaan. Aika samantasoisia koiria ryhmässä on: kaikilla on jo selvästi haju hommasta, mutta töitä on vielä paljon.

Tänään, ensimmäisellä kerralla, mentiin pientä sarjaa, jotta ohjaaja näki kunkin tason. Rillan kanssa otin hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy sarjan ja hienosti meni. Samoin hyppy-pussi-hyppy sarja meni moitteettomasti ja lujaa. Ekalla kerralla jäin aivan 6-0 kun en tajunnut kuinka nopea tuo koira oikeasti onkaan. Lopuksi vielä tehtiin puomia kontaktien kanssa. Vapaa-ajalla otin keppejä, jotka menevät jo hienosti, ei kumminkaan ilman hihnaa vielä. Ja A:ta. Kontaktit on vielä hukassa, mutta pikkuhiljaa ne alkoivat sieltä jo löytyä.

Tosi ilonen olen myös siitä, että tällä kertaa leikki onnistui huippupalkkana. Yleensä tuolle ahmatille ei kelpaa muu kuin nakki, mutta nyt intoutui tosi kovasti leikkimään, mikä varmasti helpottaa jatkossakin palkkaamista.

Loppuun vielä kuva Haltin valloittajasta:

pieniä iloja

Miten voikaan pieni porokoira olla iloinen vesisateesta? Yleensä sateella Rilla kävelee korvat luimussa ja kodin näkyessä kiristää tahtia. Vaan ei tänään. Pitemmän hellejakson päätteeksi nyt illalla alkoi ukkostaa. Päätin käyttää Rillan iltakiekalla ennen kuin alkaa sataa kovemmin ja samalla pelastaa päivällä pestyt matot uudelta huuhtelulta. Nostin matot sisälle ja kun oltiin kiertämässä meän vakio iltalenkkiä alkoi ropista. Tällä kertaa ei ollut puhettakaan mistään luimikorvista, samanlaista hepulointia oli havaittavissa kuin lumisateesta: pisaroita piti yrittää nappailla suuhun ja vesisateen yltyessä vedettiin pienet riemukierrokset. Ilmeisesti tuo kaivatun helpotuksen koirillekin nämä kuurot.

Hirveästi ei olla siis lenkkeilty näillä keleillä. Lähinnä irtipitolenkkejä, että saa Ripatti kulkea omaan tahtiinsa ja mielellään sellaisille paikoille, missä vettä on lähettyvillä. Alkukuusta käytiin Hipun ja Nopan kanssa pr-keikalla: kaverini Sanna haaveilee paimensukuisesta lapinkoirasta, joten Hippu ja Noppa esiintyivät rodun edustajana, Rilla oli vain mukana lyömässä löylyä lisää, ettei tule harhaluuloja lappalaisten rauhallisuudesta.

Kitan ja Rukan kanssa lenkkeiltiin myös, samoin uusi tuttavuus pslk Hupi tavattiin eilen. Hupi sai huijattua Rillan jopa melkein uimaan, ainakin kahlaamisessa tehtiin ennätys.

Kitan kanssa käytiin myös näyttelyssä viikonloppuna. Kohteena oli Oulun kansainvälinen näyttely sunnuntaina. Tuomarina Hannu Talvi. Rilla sai ensimmäisen erinomaisensa ja lisäksi pokattiin paras narttu 2 -titteli sekä vara-serti ja vara-cacib. Arvostelu meni näin:
Hallava riistanväri. Hyvä koko ja mittasuhteet. Voimakas pitkä pää. Hyvä, pitkä runko. Löysäähkö eturaajojen kiinnitys. Hyvät takaraajat. Normaali turkki. Hieman kierteinen häntä. Seilaavat etuliikkeet. Hyvä takaliike.

Kaikilta aiemmilta tuomareilta on tullut moitetta takaliikkeistä, nyt mentiinki sitten toisinpäin. Talvelle kyllä pitää tulevaisuudessakin viedä Rilla, kerran kun tyypistä tykkäsi.

kaikenlaista

Rilla toukokuussa 2010 (c) Saara Lehtiniemi



Rilla kesällä 2009


Pientä eroa havaittavissa eikö?
Taas on vierähtäny hetki jos toinenki edellisestä postauksesta. Ja tuttuun tapaan vaikka ja mitä on ehitty tekemään tässä välissä.

Rillalla oli toiset jouksut nyt toukokuun aikana. Samaa rataa jatkettiin kuin edellisten kanssa, yhen illan juoksujen alkuvaiheessa pietin sillä housuja jalassa, ja heti nousi siisteystaso huomattavasti. Tokihan juoksut tietenki alko seuraavana päivänä siitä, kun olin saanut siivottua, luututtua ja pestyä maton. Ei selvästikään ole koiraihmisen matto tuommonen, joissa on yhtään valkoisia osia. Ei meinaan ole yhtään valkoiset enää.

Kennelliitosta tuli viimein viralliset tiedot lonkka- ja kyynärkuvista. Virallisesti Rillalla on nyt A/A lonkat ja 0/0 kyynärät.

Käytiin Rovaniemellä näyttelyssä, Rillalle tuloksena EH3. Mentiin samalla kyydilla Kita-isän kanssa. Pientä huutamista oli alkumatkasta havaittavissa - Rillalla kun oli viimeiset tärppipäivät menossa näyttelypäivänä. Kita huusi takakontissa ihanan naisen perään ja Rilla minun jaloissa leikkiseuran. Ei ihan kohdannu tavoitteet isällä ja tyttärellä. Näyttelypaikalla Kita ja Rilla oli pidettävä poissa toistensa silmistä, huutoa oli silti havaittavissa. Kita valioitui näyttelyssä, joten meilläkin vielä toivoa näyttelyurasta, tai lähinnä niistä serteistä on.

Oltiin Rillan kanssa myös partioleirillä toukokuun lopulla. Pellon Pailakoiden kevätleirillä vietettiin kaksi päivää ja nukuttiin laavussa. Tosi hyvä lämpöpatteri tuommonen karvakasa on, eipähän tarvi Haltin vaelluksella varmaankaan palella. Rilla myöskin söi enemmän kuin ikinä siellä leirillä. Söi jopa niin paljon, ettei enää ruoka kelvannut. Kirveellä risti seinään, veikkaan että nuita ei kovin usein tule tapahtumaan. Rillan luonneroolihan normaalisti on se, että kotona ei ikinä ruokaa olla saatu.

Tänään käytiin agilityssä. Kontaktiesteet alkaa sujua, kaks hernettä pääkopassa kohtaa aina sattumalta ja oikeita suorituksiakin tulee. Selvästi jyvällä ollaan, mutta ei ihan vielä tarkalleen ymmärretä, että mikä on se jutun juju. Putken kanssa oli tänään ihme pelleilyä. Reippaasti Rilla meni putken sisään, mutta kääntyi ja jäi kuikuilemaan menoaukosta. Ei tullut edes ulos putkesta, vaan jäi kurkkimaan siihen suuaukkoon, olisin ymmärtäny jos olis satanu vettä.

Jälkitreenit on ollu tauolla oman laiskuuden ja ajanpuutteen vuoksi. En ole jälkiä nyt toukokuussa tehnyt ollenkaan. Ens viikolla mulla on lomaviikko ja ollaan se Pellossa, silloin olis tarkotus ottaa tehotreeni jäljen suhteen. Torstain mennäänkin sitten partioleirille ja sunnuntaina tullaan sieltä takaisin Ouluun. Opetellaan nukkumaan teltassa, että sujuu se sitten ilman suurempia härdellejä Haltin vaelluksella.

liitelyä ja näytelmöintiä osa 2.

Edellisen kirjotuksen otsikko passaa tähänki kirjotukseen paremmin kuin hyvin. Alotetaan näytelmöinnistä. Viikonloppuna, lauantaina oli Pellossa ryhmänäyttely, jossa Rilla oli juniorinartuissa. Tuomarina oli Harto Stockmari.

Arvostelu: Narttumainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja purenta. Hieman painunut ylälinja, jyrkkä lantio. Hyvä runko. Rodunomaisesti kulmautunut. Nöyrä käytös. Liikkuu normaalisti. Karva ok.

Rilla käyttäyty näyttelypaikalla normaalisti, toki piti vähän sanoa muille koirille ja ilmottaa muilleki olemassaolostaan. Ehkä oltais saatu tulla pikkusen aiemmin, jotta Rilla olis ehtiny paremmin rauhottua tilanteen. Kehässä jaksoi seistä hienosti nakin voimalla ja liikkeetki meni hyvin. Kummastelin kyllä tuomaria, kun ei pyytänyt kuin kerran ottamaan kehän ympäri. Mitä sitten myöhemmin kuulin, niin ko. tuomari harrastaa kuulemma usein sitä, että ei katso liikkeitä sen enempää kuin yhden kerran kehän ympäri. Seuraavan kerran näytelmöidään sitten Rovaniemellä, missä Kita-isä on mukana.

Tänään käytiin sitten toisen kerran agilitytreeneissä. Tällä kertaa uusina esteinä oli pussi ja rengas. Pussiin Rilla meni oikein reippaasti ja saatiin lopputreeneistä otettua jo muutama toisto niin, ettei kukaan pitänyt pussin suuta irti maasta. Renkaassa ei ollut mitään ongelmaa, meni hyvin eikä arastellut ollenkaan. Lisäksi otettiin hyppysarjaa, ensin kahdella esteellä ja vielä kolmella hypyllä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kahden hypyn sarjassa Rilla loikki miten sattui, ja suorastaan rymysi esteet läpi. Kolmen esteen sarjassa, jossa jo kiinnitettiin huomiota myös ohjaamiseen meni hienosti ja vauhdilla kaikki.

Odotteluaikana tein omatoimisesti keppejä, ja selvästi niissäkin on edistystä tapahtunut. Rilla jaksaa kuunnella ohjaamista, ei enää rynni kieli pitkällä palkkaa kohti. Mutta selvästikään se ei ole vielä tajunnut, että sitte saa taas mennä lujaa kun menee kepit oikein. Otettiin myös A:ta, jossa painotus kontaktialueella. Tässäki Rillalla selvästi ajatus on siitä, että täysillä saa mennä ja sitte pitää pysähtyä ennen kuin saa jatkaa, mutta ihan loppuun asti herneet ei ole kohdannu.

Jälkiä ei olla nyt tehty, mutta kotona pikkuveli-Arttu teki meille hienot jälkikepit, että päästään niitä opettelemaan tässä pikkuhiljaa.

liitelyä ja näytelmöintiä

Onpas taas aikaa vierähtäny. Pk-tottikset saatiin tältä keväältä päätökseen ja hyvä mieli jäi niistä. Kesä niiden osalta omatoimista treenailua. Tottiksen rinnalle pikkuhiljaa olen taas alkanu jälkeä muistutella. Kaks ihan pientä, noin 50 m:n jälkeä päättyen ruokakupille olen tehny. Nätisti Rilla jaksaa jokasen haistaa, jokasella askeleella onki ollu makupalaa tarjolla. Jahka metsät sulaa ja sataa pari kertaa, että homeet katoaa niin aktiivisemmin sitä sitten. Tänä kesänä tarkoitus opettaa nostamaan kepit ja tavarat jäljeltä.

Huhtikuun puolessa välissä käytiin Pellossa 8A:n järjestämässä mätsärissä räjäyttämässä potti. Rilla oli yllättäen ensin punasten aikusten paras ja lopulta BIS, huolimatta siitä, että istahteli aina välissä kehässä. Seisomisessa on ongelmaa, tai lähinnä sen kestossa. Tarjoaa istumista liianki helposti siksipä ollaan kestoa siihen harjoteltu. Viikko sitte käytiin täällä Oulussa ESY:n mätsärissä, missä Rilla sai punasen nauhan kans, mutta ei sitten sijoittunut enää jatkossa. Seisominen meni selvästi paremmin, mutta kenguruloikkaa piti vähän vetää juostessa sitte. Josko ens viikonlopulle viralliseen ryhmänäyttelyyn saatas molemmista mätsäreistä parhaat puolet ja kaikki menis nappiin. Pellon näyttelyyn on ilmotettu vain 7 porokoiraa, joista luultavasti 3 on narttuja. Melko varmasti saadaan yksin pyörähdellä siellä junnukehässä.

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa agilitytreeneissä. Oulun lappalaiskoirien alajaosto järjestää alkeiskurssin Hiukkavaaran koirakoululla. Ensimmäisellä kerralla otettiin putkea, keppejä ja a:ta. Putki meni ongelmitta heti kun Rilla tajusi, että kun menee läpi niin saa lihapullia. Keppien kanssa tapahtui ehkä hetkittäinen herneiden kohtaaminen, mutta kiinni ne ei kyllä vielä jääny. Se oliski ollu jos se ne heti olis tajunnu. A on esteenä tuttu jo pk-tottiksista. Nyt vain piti Rillan mielestä tosi tyhmästi jäähä oottamaan alastullessa - ei saanukaan juosta täysillä loppuun asti lihapulla-alustalle.

Hyvin meni ekat liitelyt, ite tykkäsin ohjaajasta tosi paljon. Tahti oli hyvä, ja sitä mukaa kun esteitä oltiin käyty sai ottaa niitä itsenäisesti. Vauhtia Rillalla tosiaan piisaa, vieläkö saisi sen pään pysymään mukana menossa niin hyvä tulee. Mutta onpahan meillä vielä viisi kertaa aikaa saada ne herneet kohtaamaan.

märkä koira

Täällä haisee märkä koira. Rilla uitettiin aikaa perusteellisesti märässä hangessa Ukon ja Zicon toimesta. Jätkät on englanninsettereitä, joten liikettä puolituntisella yhteisriekunnalla oli. Tyypit juoksutti toisiaan ihan kiitettävästi, joten tuo märkä hunni on myös hyvin väsyny. Käytiin töiden jälkeen siis nopea puolituntinen lammassaaressa, ja koirat sai toteuttaa itseään.

Rilla tekee toisia juoksuja. Toissapäivänä makuupaikalla näkyi veritippoja, mutta missään muualla niitä ei ole vielä näkynyt, joten vielä ei laiteta uroskavereita muutaman viikon kieltoon. Samoin treeneissä käydään niin pitkälle kunnes juoksut alkaa. Sais tehdä nuo juoksunsa nyt, niin ei sitte ole mahdollisen agin alkeiskurssin esteenä.

Viime keskiviikkona oliki pk-alkeissa vähän vauhdikkaammat treenit. Aloteltiin seuraamisella, ja liikkeestä istumaan menolla. Tarkoituksena siis, että koira jää istumaan kun mie jatkan matkaa. Muutamalla toistolla onnistu hienosti. Pysähtyessä Rilla automaattisesti istahtaa, mutta muutama toisto piti ottaa, kun neiti pakkasi lähtemään minun mukaan. Selvempi "istu" käsky ennen kuin jatkoin matkaa helpotti. Eikä tuntunut pahemmin sekoittavan koiraa, hienosti lähti seuraa käskyllä taas mukaan.

Seuraaminen otettiin lämmittelyksi sillä virallisesti, oikeasti ohjelmassa oli hyppyeste ja A. Hyppyä Rillan kanssa ollaan vähän jo tehtykin. Tosin hyppy ei mikään maata mullistava nuorella koiralla ole, tällä kertaa tehtiin vain kahdella laudalla. Kovasti sai Rillaa taas kehua. Ohjaajan suosituksesta palkkasin vasta kun Rilla oli hypännyt takaisin samalle puolelle mistä lähtikin. Pitäisi jostain kaivella video tai selitys myöskin tähän liikkeeseen, että näkisi miten se kokeessa toimii. Osaisi opettaa sen heti kokeenomaiseksi.

Hyppyjen jälkeen otettiin A:ta. Ensin ajattelin, että leveimmilläänki kerhon este on liian jyrkkä Rillalle, eikä ylitys meinannut alussa onnistua. Ensin siis otin niin, että Rilla oli hihnassa ja mentäis yhdessä. (En toki itse kiipeäisi ylös ja alas. :D) Ei saatu tarpeeksi vauhtia ja pari yritystä kaatui siihen, että Rilla hyppäsi nousun puolesta välistä alas. Kun ensimmäiset yritykset ei onnistunu päästin Rillan irti hihnasta ja vein nakin palasen A:n huipulle. Johan löyty intoa ja vauhtia! Koira sai omaan tahtiin kiivetä esteen ylös ja järkikin pysyi mukana kun palkkaa tuli ennen alastuloakin. Kolme tai neljä toistoa otettiin näin, kaikki meni hienosti ja vauhdikkaasti. Viimeisen toiston jälkeen, kun aloin ottamaan Rillan hihnaa esteen alta, neiti päätti mennä vielä kerran esteen. Vauhdikkaasti kiipesi ylös ja nätisti tuli alas. Piti ilmeisesti käydä varmistamassa, ettei yhtään nakkia jäänyt esteen päälle.

Loppuaika tehtiin perus seuraamista - eri nopeuksia, erilaisia kulmia. Myöskin kaukoja otettiin jälleen jonkun verran. Noutoa pitäisi kai alkaa saattamaan loppuun. Samoin pikkuhiljaa jälkeä voisi taas alkaa ajamaan. Kesän tavotteena jälki kuntoon ja esineruutua. Oma motivaatio reenaamiseen on noussu ihan hirveästi ko on huomannu, että koirahan oppii. :)

treenailua jälleen

Pitkästä aikaa ehdin kaikelta muulta "tärkeämmältä" tekemiseltä päivitellä meidän kuulumisia. Ollaan nyt siis muutettu takaisin Välivainion puolelle ja tässä ollaan viihdytty. Rilla on jatkanut uraansa naapuruston kyttääjänä ja tekee sen nykyisin ikkunalaudalla istuen. Naapurustossa asuu ainakin yksi chihuahua, jota on pöhisty vain ikkunan takaa ja vanhahko shelttirouva, joka purkaa turhautumistaan maailmaa kohtaan kaikkiin liian lähelle tuleviin koiriin. Ei siis kovin olla kaveerattu näiden kanssa.

Pk-tottista ollaan jatkettu säännöllisen epäsäännöllisesti. Tänään päästiin taas kolmen viikon tauon jälkeen hallille treenaamaan. Hirveästi ei kotona olla muuta kuin ylläpidetty jo opittuja. Mitään uutta ei siis olla aloitettu. Noutokapulan kanssa ollaan leikitty, jotta Rilla ei niin kovasti sitä vieroksuisi. Tänään hallilla ohjelmassa ensimmäisenä oli seuraamista. Pätkät meni hyvin, samoin vauhdin muutokset ja käännökset. Samoin Rilla on hyvin tajunnu ajatuksen, että kun pysähdytään niin takamus isketään maahan, pysytään siis perus "sivulle"-asennossa.

Seuraamisen lisäksi aloteltiin kaukokäskyjä. Se nyt ei ohjelmassa virallisesti ollu, mutta huvikseni aloin Rillalle niitä opettaa. Alussa se oli vain leikkiä, mutta sitte totesin, että sama nämä on kait tässä leikin varjolla opettaa. Palkannu olen heittämällä makupalan Rillalle, ja sekös on vallan mahtavaa sitä metsästää.

Luoksetulon loppuasennossa meillä on vähän viilaamista. Ainakin lyhyellä matkalla, kun vauhtia ei kerry tarpeeksi Rilla jää loppuasentoon kauas. Toisaalta taas vauhdilla tullessa sitä ongelmaa ei ole. Mutta hirveästi en jaksanut sitä siellä hallilla toistaa, pitää vain lenkkeillessä kiinnittää huomiota, että kakara tulee perille asti.

Lopuksi otettiin reeneissä vielä eteenmenoa. Mikä ainakin mulle jäi vielä vähän hämärän peittoon. Täytynee kaivella jostain tietoa, että minkälainen liike se on kokeessa ja mitä sillä haetaan. Ehkä osaa paremmin opettaa sen tai hakea ne keinot opettaa, kun tajuaa kokonaisuuden.

Tällä kertaa reenit meni siis hyvin. Saatoin jopa pitää Rillaa irti hallilla eikä se sinkoillut muiden koirien luo. Nätisti pysyi lähellä ja tuli hyvin kutsusta. Joko pieni tauko teki hyvää tai Rillan päässä on kaks hernettä vihdoin jonkinlaisessa kommunikaatiossa tai meillä oli hyvät eväät. Ite veikkaan viimistä.

pk-treenit

Pitkästä aikaa päästiin palveluskoiratreeneihin mukaan. Saatiin syksyn jälkeen jatkaa edelleen alokkaitten ryhmässä, mutta homma meinasi tyssätä jälleen kerran autottomuuteen. Onneksi nyt muutama viikko alun jälkeen Henna lupasi aina napata meidät kyytiin. Ehdin jo perua meidän osallistumisen kurssille, mutta onneksi päästiin vielä mukaan kyydin järjestyttyä. Hennalta sain kuulla, että porukka on käynyt tosi huonosti, yleensä on ollut kahta kolmea koirakkoa paikanpäällä, kun kurssilaisia kumminkin on alunperin listassa kahdeksan. No, eipä se meitä haittaa, varsinkaan nyt, kun toisen puolen hallista vie pentukurssilaiset. Onpahan tilaa tehdä.

Viime syksynä juoksujen takia jouduttiin lopettamaan treeneissä käyminen jo muutaman kerran jälkeen. Nyt sitten jatkettiin aika hyvin siitä, mihin syksyllä jäätiin. Aiheena oli seuraaminen. Seurailtiin sitten eri suuntiin ja eri nopeuksilla. Hienosti meni. Me ollaan seuraamista ehditty jo aloittaa kotosalla, mutta nyt hallilla saatiin käännöksiin lisää varmuutta, ja kokeiltiin myös nopeuden muutoksia. Idean Rilla jo tajusi, nyt vaan pitää hioa se kuntoon. Ruokapalkalla mennään edelleen. Se vain toimii niin paljon paremmin kuin leikki. Hallilla kun on muita koiria ympärillä Rilla ei jaksa keskittyä leikkipalkkaan niin paljoa, että itte kokisin palkanneeni sitä tarpeeksi. Mutta toisaalta ruokapalkka on helppo, onneksi on perso koira, jolle ainakin se toimii, ettei kaiken muun pohdittavan lisäksi tarvisi vielä motivointia miettiä. Riittää kun kertoo, että ruokaa on, ja sitä saa jos toimii.

Loppuajasta otettiin myös paikallaan makuita. Ne meni hienosti. Tein luoksetuloon loppuvaa ja niin, että kävelen takaisin viereen ja vapautan siitä. Sivulta maahanmenossa on pientä viilaamista, Rilla laittaa makaamaan vinoon jos en kädellä ohjaa sitä suoraan. Mielellään siis heittää takapään hivenen sivulle, että näkee minut paremmin (tai mahdollisen palkan :D). Mutta idea on sisäistetty, että siinä tönötellään, että lupa tulee nousta.

Oli mukavaa treenata pitkästä aikaa. Ainoastaan minun mielestä treenikerran vois rakentaa toisella tavalla. Tunti kun on nuorelle koiralle aika pitkä aika harjoitella, niin alussa voisi olla yhteinen kertomus siitä, mitä on ohjelmassa ja kuinka ohjaajat itse sen ovat tehneet. Joissain asioissa melkein toivos, että se opeteltava asia näytettäs. Joo, tiedän, että esimerkiksi yksi nimeltämainitsematon porokoira ei osaa olla hiljaa vieläkään ihan koko aikaa, mutta tulisipahan sitä harjoiteltua.

Mutta ens viikolla treenaillaan taas. Viikonloppuna on ohjelmassa mulle lumikenkäilyä, Rillalle hankiuintia.

uusi vuosi uudet kujeet

Ensimmäinen kirjoitus tälle vuodelle. Hirveästi ei olla Rillan kanssa sitä normaalia arkea kummempaa tehty. Välillä tuntuu, että siinäkin on tarpeeksi.

Palasin siis pari viikkoa sitten reissusta Uudesta-Seelannista. Rilla oli sen kuukauden ajan Haukiputaalla Saaran luona hoidossa. Hyvin oli heillä kuulemma menny, mutta jälleennäkeminen oli myös vauhdikas. Kävin Rillan hakemassa Haukiputaalta ja ihan mielellään se sieltä mukaan lähti. Mie jo reissussa ehdin murehtimaan, että kuinkahan se on koko koira unohtanu minut, kun on Kitan, Rukan ja Siidan kanssa ollut niin kivaa. Mutta hyvin muisti. Hyvin muisti myös kaikki jutut mitä kotona ollaan tehty.

Reissu oli mulle itelle vähintäänkin "elämä remonttiin". Meillä on Rillan kanssa jälleen muutto edessä. Ei, mie en nauti muuttamisesta, vaan vuokra tässä kämpässä on liian iso yksin maksettavaksi. Poikaystävän kanssa siis meni poikki reissun aikana, joten muuttoa pukkaa. Muutamme tuohon Välivainion puolelle takaisin, ehittiinhän siinä jo kesä asua. Eri taloon vain.

Eilen käytiin Rillan kanssa lappalaiskoiravuorolla hallilla reenaamassa ja katselemassa mitenkä siellä oltiinkaan ko on muita koiria mukana. Hienosti meni, osaan asioista piti kommentoida, mutta saatoin loppuajasta löysätä remmin laahaamaan vain perässä. Hienosti pysyi korvat mukana ja kontakti, vaikka slk Jekku oliki hääräilemässä vieressä. Jekun kanssa olis ollu tarkoitus tänään mennä käymään mettässä, mutta pakkanen esti aikeet. Jos edellisessä blogikirjoituksessa moitin rapaa ja loskaa niin nyt kiroan pakkasia. Vapaapäivä meni ihan hunningolle kotosalla ollessa. Torstaina olis tarkoitus ottaa uus yritys Jekun kanssa.

Tokopuolella tehdään samaa vanhaa. Seuraamista koitan saada tiiviimmäksi ja noutoa loppuun asti. Isän kanssa otettiin tottelevaisuutta kotona ollessa ja sainki ihan hyviä neuvoja. Se vain, että Rillalla ei leikkipalkka toimi niin hyvin kuin makupalalla. Täytynee mietiskellä, että mikä palkkaussysteemi tois siihen seuraamiseen sitä iloa ja tiiviyttä. Tokoreenien päätteksi tein vielä isän koiralle Zorrolle huumekätkön meidän latoon. Hienosti poika jemman haki. Kova nuuskutus kävi vain kokoajan.

Torstaina otan kameran mukaan, josko uusia kuvia silloin sais. :)