sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Luonnetesti

Käytin Rillan 5.5. luonnetestissä Tyrnävällä. Tuomareina oli Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen. Lisäksi oli kolmas mies tuomariharjoittelijana. Testipaikalle oli hirmusen vaikea löytää, tienvarsilla ei ollu mitään opasteita, vaikka toisin oli luvattu. Ajoin iloisesti ohi vanhasta kyläkoulusta, jossa testi pidettiin, mutta takasipäin tullessa huomasin tynnyrin pihalla ja löysin perille.

Testi alko ihan hyvin, ootellessa Rilla piippasi aika paljon, mutta parilla "anna olla" tokasulla vaikeni ja jäi jalkojen juureen makoilemaan. Tuo makoilu on muuten sen jälkeen yleistyny sen käytöksessä huomattavasti ko olen alkanu kiinnittämään rauhottumiseen huomiota. Tai no, eihän siihen sillai huomiota ole tarvinu kiinnittää, mutta lähinnä se, että mitään ei tapahu ennen kuin ants in the pants -olotilat on ohi.

Testin alussa Rillaa leikitti sekä tuomari että mie. 

Ihan hyvin se lähti leikkimään, keppiin tarrasi ihan hyvin. Patukat oli testaajilla huonot :D ,joten niistä ei suuremmasti innostunu. Edes minun kanssa. 

Ensimmäisenä pelottavampana tehtävänä oli kelkka. Rilla ei aiemmin kiinnittäny kelkkaan mitään huomiota, vasta sitte ko tuomari kiskasi kelkkan liikkeele kovaäänisemmin. Rilla katteli kelkkaa minun jalkojen takaa, ja sen lähestyessä etäänty sen mitä remmi antaa myöden. Ei kumminkaan suuremmin hermoillu tai päästäny ääntä. 

Kelkassa ei siis suurempia ongelmia tai ihmetyksiä. Ei se mukavalta jutulta vaikuttanu, mutta ei siitä nyt kiihkoiltukaan.

Seuraavaksi testattiin puolustushalu. Rilla puolusti hienosti kroppaa ja ääntä käyttäen minun jalkojen takaa.

Mutta heti tilanteen mentyä ohi lähti reippaasti uhkaajan matkaan, eikä sillä ollu mitään hoppua tulla kutsusta luokse. :D

Sen jälkeen oli haalarit ja tynnyri. Haalareita säikähti, mutta ei äännähtäny mitään. Toisella kertaa kiersi niin kaukaa kuin remmi antoi myöden, mutta tuli reippaasti. Samoin tynnyrin kanssa, väisti sen mitä remmi antoi myöden, mutta tilanne ei jääny päälle.

Pimeässä huoneessa Rilla tuli, ei mitenkään hoppua pitäen, mutta koko ajan häntä pystyssä. Eli ei sillä mitään hätää missään vaiheessa siellä ollu, se vain skannaili paikkoja ennen ko jouti tulla minun tykö.

Yksin jätettäessä ja uhattaessa Rilla pysy taas ihan hiljaa. Se pyrki enemmänki olemaan kiva, pieni koira, kuin uhkaamaan ja olemaan pelottava uhkaajalle. Uhkaajan tullessa lähelle tuli "tapa minut nyt sitten" -tilanne, mutta heti uhkauksen loppuessa kaikki oli taas hyvin. Eikä se ketään tuomaria vierastanut testin jälkeen.

Laukausvarmahan Rilla myös on. Juuri korvia nosti laukaukset kuullessaan, tuomaritkin huuteli, että ota korvatulpat siltä pois, niin otetaan uudelleen nuo laukaukset.

Osa-aluepisteet oli:
Toimintakyky +1
Terävyys +1
Puolustushalu +1
Taisteluhalu +2
Hermorakenne +2
Temperamentti +2
Kovuus +1
Luoksepäästävyys +3

Laukausvarma +++
Tulos 190

Tuomareiden kommentit oli, että tosi rauhallinen ja hyvähermoinen koira, jolla ei tunnu olevan kiire mihinkään. Mikä vähän nauratti, enkä olis itekkään odottanu +2:sen hermoja. Koko testin ajan Rilla kumminki pysy tosi hiljaa. Hermo ei vuotanu ollenkaan, mutta onhan siinä koko ajan tekemistä.

Hienon tuloksenhan tuo räkänokka sai, mutta pitää muistaa, että se oli tuon hetken, nuiden kahden (kolmen) ihmisen arvio tuosta koirasta, siinä ympäristössä. Tärkeämpää mulle kumminki on, että Rilla on arjessa helppo koira.



keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Sertifioitu porokoira

Ja kyllä, ensimmäinen serti löytyy tuli lauantaina!

Viime viikonloppuna oli Pellossa karhukoirien haukkukokeen tukinäyttely, mihinkä olin Rillan ilmottanu. Tuomarina oli Mari Lackman, mikä ei onneksi vaihtunu, vaikka näyttelyyn oliki koiria ilmotettu paljon enempi ko oli odotus.

Rilla oli kahden muun koiran kanssa avoimissa. Arvotelu näytti tältä:

4 v. Riistanvärinen. Erinomaisen tyyppinen. Mittasuhteiltaan oikea. Kauniit pään linjat. Hyvä runko ja raajarakenne. Erinomaiset käpälät ja karvapeitteet laatu. Hieman jyrkkä lantio. Sangen hyvä hännän asento. Liikkuu kauniisti.

Tuloksena ERI/1, SA, PN 2.



Onneksi paras narttu oli jo valio, joten serti siirtyi meille. :) Saatoinpa vähän tuulettaa kehässä, mutta kyllä sieltä kentän laidan kannustusjoukoistakin kuului riemun kiljahduksia.

Arvostelu oli hyvä, mutta erityisesti mieltä lämmitti tuomarin kommentti, että Rilla on ensimmäinen erinomaisessa fyysisessä kunnossa ollut porokoira sinä päivänä. Muut oli kuulemma olleet pönäköitä. Mutta kyllähän tässä on löysiä oltuki se kaks vuotta, joten nyt ei siis enää sitä ongelmaa ole. Lantiosta moitti, että jyrkkä, mutta ei kumminkaan liikaa.

Kerrankin esitin Rillan siis oikeaan aikaan: turkki on hyvässä kunnossa, samoin kuin koko koira. Seuraavia näyttelyitä en ole vielä katsellu. Mirva ja Urho-veli houkuttelee Rovaniemelle juhannusnäyttelyyn, mutta pitää katsoa mennäänkö. Riippuu pysyykö tuo turkki vai alkaako kesäkarvaan vaihtaminen.

Sunnuntaina mennään luonnetestiin Tyrnävälle ja kai nuita seuraavia agikisojakin voisi alkaa katsella.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Tulospäivitys

Normaali arki on taas ollu niin kiireistä niin ehittiin Pellon kisojen jälkeen käydä jo OKK:n kisoissa Oulussa, enkä saanu tuloksia tässä välissä päiviteltyä.

Pääsiäiskisoista siis tuomisena eka radalta 5 virhepistettä ja yliaikaa 5,03 s. Ei paljon porokoiraa kiinnostanu. Toinen rata meni sitte ihan häneksi. Neljäntenä (vai viidentenä) olleet kepit Rilla suoritti väärällä välityksellä, enkä korjannu, joten hylkyhän siitä tuli. Yritettiin jatkaa "kisanomaisesti" rata loppuun, mutta ei. Tyyppi rupesi kattelemaan maisemia. Kotikisoista ei siis mainetta ja kunniaa herunu onneksi muillekaan, sillä ekaradalla oltiin sijoituksessa toisia.

Toisen radan vaimeuteen saatto aavistuksen vaikuttaa se, että Rilla oli keinotellu ittensä takakontissa olevasta häkistä pois ja syöny siinä pahimpaan nälkäänsä possunkorvia pussillisen. Tai jos tarkkoja ollaan niin yhtä vajaan. Pikkusen vissiin maha siinä paino, kun yritettiin vauhdikkaasti mennä.

OKK:n kisoissa tehtiin tänään viiminen ykkösistä vaadittava nolla. Sijoitus oli kolmas ja ihanneaika alittu muutamalla sekunnilla. Toisella radalla korkattiin agiura kakkosissa, puhdas rata, mutta useampi sekuntti yliaikaa. Vauhti hiipuu ihan älyttömästi aina sinne toiselle radalle.

Jo ennen OKK:n kisoja olin päättäny, että nyt ollaan pitempään kisatauolla. Koitetaan hakea vauhtia esim. keppeihin. Tämänpäivänen toinen rata kyllä osotti sen, että ihanneajat kakkosissa alkaa olla niin kovat, että Rillaki saa pistellä menemään ihan hyvällä tahilla, jos aikoo kärkikahinoissa olla mukana. Katellaan sitte kesälle kisoja, onneksi niitä kumminki Pohjois-Suomessa ihan hyvästi on.


torstai 21. maaliskuuta 2013

Koska ilmeisesti tykkään hakata päätä seihnään...

Ilmotin meät Pääsiäiskisoihin Pelloon. Kahelle radalle.

Active Dogsin kisat viime viikonloppuna ei menny niinko Strömsössä. Eka radalla oli tosi hyvä vauhti ja nättiä menoa, mutta ryssin sen ite. Putken jälkeen oli tosi helpossa kulmassa kepit, ja olis menny ilman muuta mitään muttia, mutta. Rillalla oliki vauhtia pikkusen liikaa, joten kepeiltä tuli kielto. En rytmittäny putken jälkeen oikein. Niitä uudelleen ottaessa sitte tehtiin pari sekuntia yli aikaa. Kaikkinensa vauhti olis saanu olla parempi, mutta eka radalla tekeminen siis reipasta, jos ohjaaja olis ollu taitavampi.

Toisella radalla pientä porokoiraa ei sitte enää kinostanu ollenkaan. Eka virhe tuli jo neljäntenä esteenä olleelta puomilta, jonka ylösnousukontaktit, tai siis niitä ei ollu. Radalla oli myös rengas, jota ei milhään olis kehannu suorittaa oikein. No kerran ko haettiin vauhtia ja otettiin uudelleen, niin menihän se. Loppurata oliki semmosta höntsäilyä, "eipä tässä mithään hoppua ole". Loppuun mentiin kumminki ekalla hylsyllä ikinä.

Mutta koska me ei tästä lannistuta, niin ilmotin meät kahdelle agiradalle Pelloon ens viikolle. Lauantaina mietin, että ilmotanko ollenkaan. Maanataina treeneissä mutisin yhdestä radasta, jos ollenkaan. Nyt sitte ilmotin kahdelle radalle. No, kannatuksen vuoksi. Tehdään huomenna hallivuorolla vauhtiharjotuksia ja maanantainaki palkkaillaan reippaasti niin eiköhän se agility taas kivaa ole.

Saldona siis lauantailta: A-rata 5 vp ja yliaikaa 2,33, B-rata HYL.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Paluu sorvin ääreen


 Juoksutauolta palattiin tehokkaasti takaisin treenien pariin. Viime viikko vietettiin hiihtolomaa pohjosessa. Kovasti koitin gradua tehdä, mutta kelit vei (liian) monena päivänä voiton, ja sisällä istumisen sijaan tuli ulkoiltua. Kotiin oli myös saapunut uusi itäsiperianlaika Sergei jouluna kuolleen Mitron tilalle. Tyyppi oli aika ällö.

Ensimmäisinä päivinä Sergeitä vähän arvelutti innokas porokoiratäti, mutta loppuviikosta ne oli aikalailla majakka ja perävaunu joka paikassa. Mökillä käytiin pariin otteeseen molempien koirien ollessa mukana ja siellä ne verkkojen laitossa sopivasti pyöri jaloissa ja meiskasi menemään. Perinteisesti meillä on vahingossa uitettu kaikki koirat verkkoavannossa, ja Sergei sai myös osansa. Ei onneksi tippunut kuin takapäästään vain, joten ei tarvinut lähteä sisälle lämmittelemään. Muutaman kerran viikolla Sergeillä oli liikaa virtaa jolloin se oli helppo viedä Rillan seuraksi ulos häkkiin. Rilla hoiti hienosti hoitotädin tehtävät ja sisälle saatiin hakea väsynyt pentu.


Treenitauko päättyi lauantaina kun osallistuttiin Rohki-hallilla Emma Vaskon vetämään koirien hyvinvointipäivään. Aamulla meillä oli kahden tunnin agitreenit. Treenitauko näkyi ja tein sen virheen, että otettiin liian pitkää ratapätkää heti. Olisi pitänyt pilkkoa pienempiin osiin, jolloin motivaatiota olisi riittänyt. No nythän radalla nähtiin välillä kyljellään makaava porokoira, kun erästä ei vain yksinkertaisesti huvittanut.


Maanantain Vietin treeneissä meno olikin jo paljon parempaa. Kerroin Sannille meidän motivaatio-ongelmasta, ja otettiinki rata pätkissä. Palkka tuli heti kolmen tai neljän esteen jälkeen, joten vauhtia alkoi kyllä löytyä. Loppuradassa oli hankala keppikulma, johon piti myös tehdä takaleikkaus. Ei meinannut millään onnistua. Rillan mielestä keppejä ei saa suorittaa itse. Sitä pitää hirveästi patistaa ja rohkaista menemään kepit, hienosti se menee kun kuljen vierellä, mutta lähettäminen ei onnistu. Tätä ehkä siis perjantaina hallivuorolla luvassa.


Lauantaina on jälleen kisat. Olen ilmottanu meät Activelle kahdelle agiradalle. Saapa nähdä tuleeko se viimeinen nolla ja noustaa kakkosiin.

torstai 21. helmikuuta 2013

Juoksutauko

Kyllä. Se on täällä jälleen: juoksuaika. Tasan tarkkaan, päivälleen seitsemän kuukautta, niin kuin pitikin. Tai ei olis pitäny. Meillä jää juoksujen takia tältä vuodelta poronpaimennustapahtuma kokonaan välistä. Rilla olis päässy perjantaille testiin vihdoin ja viimein, mutta piti se perua. Olhaan tälle vuodelle ehditty kumminkin käydä Minnan tykönä kahteen kertaan harjoittelemassa, ja edistystä on tapahtunut. Ehkä me sinne testiin sitten ehitään ens vuonnakin. Eipä tuo ainakaan huonompaan suuntaan niiden porojen kanssa voi mennä.

Keväällä 2012 paimenessa.

Ennen juoksutaukoa ollaan tasaseen tahtiin käyty vähintään kerran viikossa treeneissä. Maanantain agilityvuoro Vietillä on edelleen, ja siellä ollaan alkuvuosi tahkottu. Edistystä on tapahtunut, mutta ainahan tuota vauhtia saisi olla enemmän, ja ohjaajalla selvemmät kuviot. Ollaan myös muutama kerta käyty lappalaiskoiravuorolla OKK:n hallilla ja pihatreenailtu.

Lumi plokkasi kulkemisen.

Ollaan myös alotettu kisaura agissa. Käytiin KAS:n järjestämissä kisoissa 9.2. kolme rataa, joista tuloksena oli ensimmäiseltä agi-radalta 15 virhepistettä. Ihanne aikaan päästiin, mutta yksi rima taisi tulla alas ja muurinkappaleet lenteli ko Rilla vähän suoritti. Lisäksi viimeisen esteen takaakierto jäi vajaaksi ja siitä tuli kielto. Sijoitus oli 18/30 ja ihanneaikakin alitettiin -2,63 s. Hyvä alku siis.

Toinen rata menikin sitten mallikkaammin. Nolla tulos, ihanneajan alitus -3,02 s. Sijoitus 7/34 ja ihka ensimmäinen LUVA. Tässä Saaran kuvaama video:



Olin arponut kisoihin menoa, koska olisi sille päivälle ollut kaason tehtäviä hääpuvun valkkaamisessa, mutta onneksi morsian oli itsenäisesti selvinnyt kaupasta puolessa tunnissa ulos puvun kanssa. Lisäksi illalle oli luvassa kahden kaverin valmistujaiset ja sinne voileipäkakkujen teko, joten arvelin, että viimeinen rata (hyppyrata) voi jäädä välistä. No, kun oltiin kerran suoritusputkessa, niin siirsin vähän illan aikatauluja ja jäätiin vielä viimeisellekin radalle (olihan siitä sentään maksettu).
Lumiturpa.

Viimeinen rata kurvailtiin hyvässä hengessä, ja sain jopa yhden hankalamman ohjauskuvion onnistumaan. Tuloksena 0, ihanneajan alitus -1,15 s ja sijoitus 6/27. Toinen LUVA meille. Kannatti siis jäädä ja osallistua.

Retkeilykoira.

Agiuran starttaaminen siis kannatti. Seuraavaksi meillä siintää mielessä maaliskuun Activen järjestämät kisat täällä Oulussa ja Pellon pääsiäiskisat. Josko me viimeistään siellä pääsiäiskisoissa oltais kakkosissa jo.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Lappalaiskoirien erikoisnäyttely

Käytiin tuossa viikko sitte, 21.10. erkkarissa näytelmöimässä viimistä kertaa tälle vuodelle. Tuomarina oli Anneli Pukkila ja arvostelu tämänmoinen:
3,5 v. narttu, jolla melko hyvät mittasuhteet ja joka tänään esitetään hieman löysässä kunnossa. Riittävän tilava runko, ja riittävä raajaluusto. Hyvä pää. Melko niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Hieman pysty lantio, joka näkyy varsinkin liikkeessä. Taka-askel saisi olla voimakkaampi ja liikkuu turhan ahtaasti takaa. Karvapeite saisi olla karkeampi. Miellyttävä käytös, esitetään hyvin.
EH

Ei jääty odottamaan kilpailuluokkaa, kehät oli avoimen luokan narttujen kohdalla reippaasti jo myöhässä, ja kotiin lähtö olis venyny turhan myöhäiseksi. Onneksi avoimista löytyi sitten kumminkin neljä ERI:n saanutta, joten EH:n koiria ei tarvittu.
Tuomari ei tosiaan ollut mikään ERI-automaatti. Narttuja hänellä oli arvosteltavana yhteensä 56, ja noista neljä sai ERI+SA:n. Linja oli tiukka, mutta kattavat arvostelut sai kaikki.

Seuraavan kerran näytelmiin sitten keväällä, vähän tuomarin mukaan plokaten. :) Josko siihen mennessä saatais tuo viiminen löysyys pois umpihankitreenillä.