kahdet kokeet takana

Noniin, nyt on sitte kisaura korkattu. Ja ehitty edellisestä tekstistä jo kisauraakin jatkamaan.

Tornion koe meni ekaksi kokeeksi tosi hyvin, nippanappa ykköstulos saatiin, pisteitä 164,5. Liike liikkeeltähän koe meni sitten seuraavasti:

Luoksepäästävyys 10
Ei mitään ongelmaa, nätisti napotti sivulla ja anto koskea.

Paikalla makaaminen 6
Ääntähän siellä oli. Elämäni pisimmät kaks minuuttia piippasi ja vinku. Myöski pikkusen nuuskutteli, mutta ei liikkunu mihinkään/noussu makuulta.

Seuraaminen kytkettynä 7,5
Alusta haisi niin hyvältä. Paljon siis nuuhki mutta muuten seurasi ihan nätisti.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
En muista mikä tässä meni vikaan, oisko ollu hias liikkeelle lähössä. Mutta oikein mallikas suoritus.

Luoksetulo 8,5
Hienosti tuli, ehti vain siinä juostessaki nuuhkasta sitä alustaa vauhissa. Tuli suoraan, mutta minun oikean jalan kohalle. Hyvin siirty käskystä sivulle.

Seuraaminen taluttimetta 8,5
Tämä meni jo paremmin. Rilla selvästi heräs vasta oikeastaan tässä kohassa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Täyet pisteet. Ei lisättävää.

Estehyppy 9,5
Ois muuten ollu kymppi, mutta ehti just mennä makaamaan ko ehdin esteen taakse koiran viereen.

Kokonaisvaikutus 7
Kuulemma liikaa ääntä (piippaamista ja haukkua), sekä nuuskimista.

Yhteensähän nuista kertoimien kanssa tulee sitten se 164,5

Seuraava koe oliki sitten näin jälkiviisaana (tai kyllähän se mielessä oli jo ennen koettaki) liian nopeasti. Mutta tiedossa oliki, että ei viikossa ehditä korjaamaan suuria vikoja pois, vaan mennään niillä mitä on.

Pellon kokeesta siis 133 p ja III-tulos seuraavilla pisteytyksillä:
Luoksepäästävyys 10
Ei ongelmia, vaikka tuomari ja liikkeenohjaaja sekoiliki koiramäärissä ja ensin ei meinattu päästä ollenkaan paikkamakuuta tekemään.

Paikalla makaaminen 7,5
Piippasi, ei ehkä niin paljon ko Torniossa (tuttu halli?) eikä myöskään hyörinyt vaan koko ajan tuijjasi minua.

Seuraaminen kytkettynä 5,5
Ei oikein huvittanu. Ei sitte millään. Talutinta jouduin käyttämään ja paljon.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Olis kuulemma saanu olla nopeampi.

Luoksetulo 8
Tuli vinoon ja olis saanu olla tässäki nopeampi.

Seuraaminen taluttimetta 6
Kulki perilappalaiseen tyyliin minun takana, ja jouduin pari kertaa ylimäärästä toistamaan käskyn.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Varmaanki nopeutta olis saanu tässäki olla. Minun mielestä suoritti hyvin.

Estehyppy 0
Ei lähteny ekalla. Ei lähteny toisella. Kolmannella lähti ja hyppäsi sitte esteen lisäksi kehänauhan yli kehästä pois ja vielä kehään takasi. Sitte seisahtu ja ootti nätisti.

Kokonaisvaikutus 7,5
Ääntä liikaa, haukkua siis.

Molemmista kokeista jäi hyvä fiilis. Toki Pellon kokeen ja estehypyn perseilyn jälkeen ne rukkaset kävi mielessä, mutta sitte meän suoritusta seurannut sano, että se näytti siltä, että meillä oli tosi kivaa. No olihan meillä ja kyllähän se on tärkeintä, että se ei ole pakonomasta ja tympeää tekemistä vaan hauskaa.
Seuraavaa koetta en ole vielä kattonu. Luultavasti alkutalvelle, jos sopivasti sattuu niin ennen juoksuja, ne arvioin helmikuulle. Mielessä myös välähteli, että josko mentäis sitte suoraan seuraavaksi avoon. Mutta ehkä ei kumminkaan. Alokasluokan liikkeissä ei mitään ongelmaa ole. Rilla seuraa nätisti jos se sille päälle sattuu, se vain pitää kuntoon vahvistaa ja ääntely saada pois, niin ei meillä mitään ongelmaa pitäis olla saada se TK1.
Talven treeneissä siis pääpaino ääntelyn poistamisessa ja sopivan liikkeiden välisen palkkauksen löytämisessä.

kun varmasta tulee epävarmaa

Noniin, tj 4 ja sitte ollaan tulikokeessa. Tornion tokokokeesta tuli sunnuntai-iltana kirje, että tervetuloa mukaan, alokasluokassa 11 koirakkoa ja hommat alkaa klo 9. Annina ja Noppa lähtee avoilemaan, ja melkeinpä voin jo nyt pyytää Anninalta anteeksi sitä hermostunutta höpinää, jota se joutuu kuuntelemaan koko matkan lauantaiaamuna.

Treeneissä ollaan käyty kerta viikkoon Sannin ohjauksessa Koirakoulu Vietillä, viime viikolla käytiin myös lappalaiskoiraporukalla treenaamassa Linnanmaan parkkipaikalta ja sieltä nämä tekstin lomassa olevat kuvatki on. Kaikki kuvat on ottanu Taru Vallius.
Varsinkin viikottaisissa treeneissä on tullut huomattua, kuinka niistä liikkeistä, jotka vielä viisi viikkoa sitte tuntui varmalta ko aktiivisempaa treenaamista aloteltiin, on tullu niitä suurimpia kysymysmerkkejä ja jännityksen aiheita tulevia kokeita ajatellen.

Ajattelimpa nyt siis käydä läpi alokasluokan liikkeet ja arvioida, kuinka ne luultavasti (tämänpäiväisten treenien perusteella) tulee menemään lauantaina.

Kuva: Taru Vallius

Luoksepäästävyys: Jos palkkaneuvottelut Rillan kanssa on kunnossa, niin ei pitäis olla ongelmaa. Ei innostu uusista ihmisistä niin paljoa, mutta ei varmastikaan aristele tai väistele. Ihan positiivinen pitäis olla.

Paikallamakaaminen: Siinäpä sitä sitte ollaanki. Jos menee niinko tänään meni, niin huutoa, vikinää, turhautumista ja värkkäämistä on luvassa. Mutta (kootut selitykset osa I) Rilla osaa ottaa kierroksia jo Koirakoulun hallista, joten voi olla paikkasidonnaista. Tai seurasidonnaista, sunnuntain lappalaiskoiratreeneissä oli hirveän hankala olla ko kaikki kivoimmat leikkikaverit oli siinä ihan hollilla, mutta ko ei saanu mennä leikkimään. Paikkamakuu oli muutama viikko sitte vielä yks meän varmimmista liikkeistä, ja paljon tulee olemaan kiinni siitä saanko Rillan siihen oikeaan (ei liian kovaan) vireeseen.

Seuraaminen kytkettynä: Taluttimesta tuskin tulee mitään kummosempia paineita. Taas ratkaisevassa roolissa on palkkaneuvottelut. Kontakti on parantunu huimasti näinä aikoina, samoin käännökset, joten semmonen semihyvä suoritus tulee varmasti.

Seuraaminen taluttimetta: Yhtä hyvä/huono kuin seuraaminen kytkettynä.

Kuva: Taru Vallius

Maahanmeno: Tällä hetkellä yksi meän vahvimmista liikkeistä. Tarjoaa maahanmenoa vähän turhanki helposti, mutta tässä ei siis pitäis olla ongelmaa.

Seisominen: Tässä tapahtunu tällä viikolla huima kehitys, ei tarjoa enää maahanmenoa niin helposti tähän. Ja sain tänään treeneissä tehtyä muutaman hyvän toiston maahanmeno-seisominen-maahanmeno eikä menny sekaisin. Ehkäpä sana ja teko on yhdistyny siellä pienessä pääkopassa. Mutta, edelleen pieni riski maahanmenoon.

Kuva: Taru Vallius

Luoksetulo: jaa'a. Tuskinpa ainakaan kovin vauhdikas tulee olemaan. Eteentuloasento varmastiki suora, etäisyyttä varmaan vähän liikaa, mutta säpäkästi tulee käskystä sivulle.

Vapaahyppy: feivoritti numero 1. Agilitykoirahan tuo ennemminki tuntuu olevan, niin paljon mieluummin kaikkia vauhdikkaita venkoilua vaativia liikkeitä tekee. Jos oikein hulvattomalla tuulella, niin tarjoaa esteen taakse maahanmenoa. Mutta pitää taktikoida ja huutaa joku outo sana siihen, niin se menee hämilleen siksi aikaa että ehin vierelle ja perusasentoon.

Kokonaisvaikutus: Jos on huonopäivä niin sitten ollaan flegmaattisia, kotiväkivallasta kärsiviä kauhukakaroita. Mutta jos meillä on kivaa niin sitte meillä on kivaa.

Kuva: Taru Vallius

Lauantaina ollaan siis ainaki viisaampia, että miten homma olis pitäny tehdä. :)

syksy 2011

Meille kuuluu tavallista syksyä. Treenaillaan taas tavoitteellisemmin, tänään juuri tuli varmistus, että 22.10. on ensimmäinen koestratti. Tokoilemaan mennään Tornioon Anninan ja Nopan kanssa.

Ollaan nyt kerta viikkoon käyty Koirakoulu Vietillä Hiukkavaarassa hiomassa alokasluokan liikkeitä kuntoon. Kolme kertaa takana ja parempaa kohti mennään. Rilla on ollu kerta kerralta innokkaampi touhuamaan, osaltaan myös vaikuttaa se, että valeraskaus ja hormonihuurut alkaa mennä ohitte. Tekemistä on vielä kaikissa liikkeissä enempi tai vähempi, mutta onhan tässä vielä muutama viikko aikaa.

Toinen koestartti olis tarkotus ottaa heti viikko sen jälkeen Pellon kokeessa. Sehän nyt ei välttämättä kovin fiksua ole, kuinka hyvin lie viikossa saa korjattua Torniossa havaitut virheet, mutta jos tavoitteena oliski, että Torniosta tulee jo itteä miellyttävä tulos, niin sittehän "kotikisoihin" meneminen ois helppoa.

Lokakuu on korvilla ja se tarkottaa meillä takin vaihtoa.

Ensimmäisen harjauskerran tulos parin päivän takaa ja Rilla näyttää jo taas siltä, ettei siihen ikinä ole harjalla kosketukaan.

Ehkäpä jaksan taas aktiivisemmin päivitellä blogia, mutta mitään en lupaa. :D Jokasyksyisen innostuspuuskan voimin ulkoasua vähän päivittelin ja Rillan kaikki näyttelyarvostelut on nyt yhellä koolla tuolla oikealta löytyvän linkin takana.

terveisiä Kaamasesta!

Pitkän pitkän ajan jälkeen käynnistelläänpä jälleen myös blogin päivitystä.





Rilla pyöräytti Iltahämyn -kenneliin neljä pientä porokoiran alkua. Pennut syntyivät 14.2. ja ne nimettiin ystävänpäivään sopivalla teemalla: urokset Ystävän Onni ja Ystävän Sulo ja nartut Ystävän Riemu ja Ystävän Ilo. Onni eli kotoisammin Kide muutti Tampereelle Ohmu-isoveljen iloksi ja kiusaksi, Ilo eli kotoisammin Nuoska jäi Ouluun Marjolle Miron kaveriksi. Riemu etsii vielä sijoituskotiaan väliaikaisessa kodissa Oulussa ja Sulo löysi oman ihmisensä ja muuttaa Rovaniemelle. Kiden ja Ohmun kuulumisia voi lukea heidän omasta blogista, jonka linkki on lisätty sivupalkkiin.

Rillan kanssa elämä on siis aikalailla jatkunut siitä, mihin se alkuvuodesta jäi. Toki Saara palautti mulle lihaksensa kadottaneen, riipputissisen ja karvojansa tiputtelevan yksilön, mutta Rillan luonne ja reippaus ei kyllä olleet mihinkään kadonneet, joten treenailua on ollut helppo jatkaa siitä, mihin silloin jäätiin.

Agilitykentille ei olla vielä paria omatoimista treenikertaa Rohki-Hallilla lukuunottamatta ehditty. Tottistakin ollaan muutama kerta vain tehty häiriön alla, mutta eiköhän tämä taas tästä pikkuhiljaa. Topoilu tosin on jokapäiväisten lenkkien ilo, ja alokas-luokan liikkeet alkaa olla kasassa, joten ehkäpä syksyllä korkataan koeura jossain Oulun lähialueen kokeessa.

Tällä hetkellä kortteerataan Rillan kanssa Inarissa, tarkemmin sanottuna Kaamasessa. Mie olen riista- ja kalataloudentutkimuslaitoksella vielä kolme viikkoa työharjoittelussa, joten alkukesä vietetään juhannukseen asti täällä. Olen porontutkimusasemalla, joten poroon on päässyt eläimenä tutustumaan kyllä hyvinkin tarkasti.



Rillallehan tämä paikka on ihan paratiisi: remmissä ollaan kahden ja puolen viikon aikana lenkkeilty yhteensä ehkä viisi kertaa. Sopuleita ja myyriä Rilla jahtaa niin kovasti, että korvat putoaa matkasta. Luoksetulon kanssa on vielä tekemistä ja paljon. Pari kertaa on saanut huutaa niin, että koko Valpurinniemi raikaa kun neiti ottaa porojen perään lähdöt. Porot ei onneksi viihdy paljoa tässä lähialueella, sillä lähimmällä naapurilla, johon on 500 m, on kaksi englanninsetteriä, jotka kuulemma kans käy antamassa lähtöjä kurmuille.

Tänään sattui töissä olemaan semmoinen päivä, että otin Rillan mukaan. RKTL:n naapurissa on Saamelaisalueen koulutuskeskuksen luonnonvara-alan koulutusyksikkö ja siellä järjestettiin poroelinkeinon koulutusohjelmassa oleville porokoirateemapäivä. Mie kun kuulin teemapäivästä kysyin tietenki, että saanko osallistua myös. Sanoivat sitten, että ottaa Rilla myös mukaan. Aamupäivällä Aaltosen Reija ja Hannuniemen Ritva kertoivat hankkeesta, jonka puitteissa teemapäivän pitävät, eli poro- ja lammaspaimenkoirien käytön ja kouluttamisen tehostamisesta. Käytiin myös perusteoriaa koirankouluttamisesta, mikä kirvottiki osallistujissa, tulevissa poromiehissä ja -naisissa keskustelua siitä, että onko se koira oikeasti hyödyllinen vai ei. Kellään ei "virallisesti" koira ole töissä mukana, muutamilla kokemukset koirista oli jopa negatiiviset. Myös päivän päätteksi yksi totesi koiran kouluttamisen olevan niin töisevää ja täynnä sääntöjä, ettei uskoisi omien kykyjen ja ajan siihen riittävän.



Iltapäivällä päästiin sitten ajamaan koirilla verijäljet. Rillan kanssa ollaan täällä ollessa taas muisteltu pk-jälkeä, joten tehtiin vähän vaativampi jälki kun muut. Todella hyvin meni eka kertalaiseksi ja tarkkaa, mutta vauhikasta ajamista oli. Koiria käytetään poronhoidossa myös raatojen etsinnässä, joten verijälkeä seuraavista koirista on siis huomattavasti hyötyäkin (esim. osan petokorvauksista saa löytyneiden kuolleiden porojen perusteella). Hyvien kokemuksien myötä, ehkäpä jatketaan verijälkeä ihan huvikseen.

vuosi pakettiin

Ihan ensimmäisenä pitää onnitella kaikkia muitakin Kirjokannen Ruuneperi-pentueen karvakorvia: kakarat täyttää tänään jo 2 vuotta!

Näin kaksvuotissynttäreiden kunniaksi on hyvä vähän laittaa viime vuotta pakettiin ja mietiskellä tulevaa. Viime vuoden aluevaltaushan meille oli agility. Keväällä käytiin alkeiskurssi ja syksy sitten jatkettiin jatkokurssilla. Molemmat, sekä mie että koira nautitaan lajista, ja sitä kyllä tullaan jatkamaan.

Tokossa ei sitä ensimmäistä koetta saatu aikaseksi, vaikka kovat puheet siittä oli. Yksinkertaisesti ei vain aika riittänyt siihen, että olisin jonkun viikonlopun kokeelle "uhrannut" ja viilannut liikkeet loppuun asti. Periaatteessahan Rilla alokasluokan liikkeet osaa, ainakin vähän sinnepäin-mentaliteetilla. Mutta onhan meillä tässä vielä aikaa. Josko siis 2011 saataisi ensimmäinen virallinen startti, tuli se sitten tokossa tai agissa.

Pk-jälkeä tehtiin myös kesällä jonkin verran, lähinnä esineruutua aloteltiin, mutta sekin vain omaksi iloksi ja leikin varjolla, ilman sen kummempaa ajatusta. Jos omat opinnot menee kuten suunnitelma olisi, tullaan me Rillan kanssa olemaan kaksi kuukautta Inarissa, joten siellä agiesteiden puuttuessa meillä on aikaa hioa jälkeä taas kuntoon. Ensi kesälle suunnitellaan myös uutta vaellusta, tällä kertaa suuntana Utsjoki-Kevo.

Kaikista tärkein nyt kuitenkin on edessä jo viikon päästä. Rilla on tammikuun lopussa muuttanut Haukiputaalle ja kasvattelee siellä mahaansa. Ystävänpäiväpentuja olisi luvassa, joten vielä viikkonen jännitetään. Rilla palailee kotiinsa sitten maaliskuun lopulla, minkä jälkeen aloitellaan pikkuhiljaa kunnon kohotuksella.

Rillan odotusaikaa ja pentueen muuta elämää pystyy seuraamaan Iltahämyn blogista http://iltahamyn.vuodatus.net ja myöskin Saara kirjoittelee pentuprojektista koirat.comin blogia http://www.koirat.com/blogit/iltah%C3%A4myn+pentuprojekti