Lappalaiskoirien erikoisnäyttely

Käytiin tuossa viikko sitte, 21.10. erkkarissa näytelmöimässä viimistä kertaa tälle vuodelle. Tuomarina oli Anneli Pukkila ja arvostelu tämänmoinen:
3,5 v. narttu, jolla melko hyvät mittasuhteet ja joka tänään esitetään hieman löysässä kunnossa. Riittävän tilava runko, ja riittävä raajaluusto. Hyvä pää. Melko niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Hieman pysty lantio, joka näkyy varsinkin liikkeessä. Taka-askel saisi olla voimakkaampi ja liikkuu turhan ahtaasti takaa. Karvapeite saisi olla karkeampi. Miellyttävä käytös, esitetään hyvin.
EH

Ei jääty odottamaan kilpailuluokkaa, kehät oli avoimen luokan narttujen kohdalla reippaasti jo myöhässä, ja kotiin lähtö olis venyny turhan myöhäiseksi. Onneksi avoimista löytyi sitten kumminkin neljä ERI:n saanutta, joten EH:n koiria ei tarvittu.
Tuomari ei tosiaan ollut mikään ERI-automaatti. Narttuja hänellä oli arvosteltavana yhteensä 56, ja noista neljä sai ERI+SA:n. Linja oli tiukka, mutta kattavat arvostelut sai kaikki.

Seuraavan kerran näytelmiin sitten keväällä, vähän tuomarin mukaan plokaten. :) Josko siihen mennessä saatais tuo viiminen löysyys pois umpihankitreenillä.

Maanantain agilityt

Jälleen kerran treenattiin.

Rata näytti tältä:

Ei siis mikään hirmu hankala, nelijalkasen motivaatio oli vain jossaki muualla. Treeneissä on vaihettu suoritustapa siihen, että eka kerralla mennään koko rata ja sen jälkeen viilataan yksityiskohtia. Kisoja ajatellen se tuntuu ihan hyvältä, sillä eniten jännittää oma suoriutuminen koko radan muistamisesta.

No, Rilla siis keskittyi lähinnä louskuttamiseen, kyllähän se suoritti, mutta hitaasti ja vastalauseilla. Mistäpä siis motivaatioita tehdä nopeasti ja lujaa? Kateellisena seurasin samassa ryhmässä treenaavaa bordercolliepoikaa, jolla vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi.

Niissä pätkissä, jossa palkka on jonkin selkeän pätkän jälkeen louskuttaminen ei ole ongelma ja vauhtiakin löytyy. Tämmöstä tällä kertaa, ens kerralla sitte varmaan ihan erilaiset treenit. Sepä tuon porokoiran kanssa treenastessa onki niin mukavaa - kahta samanlaista treenikertaa ei varmasti ole.

Käytiin KAS:n mölliagilityssa muutama viikko taaksepäin. Siellä halli on vähän erilainen, maneesi, jossa seinät ei samalla tavalla tule heti vastaan kun Hiukkavaaran hallilla. Rata näytti tältä:

Ekat möllikisat meni siis tosi hyvin, siihen nähden, että ite en muistanu rataa oikein. Mutta kaikki esteet Rilla suoritti hyvin ja surkeasta ohjauksesta huolimatta. Esimerkiksi muutaman hypyn joutui ottamaan lähes vauhditta, ja vaikka esteet oli 60 cm:ssä ei tiputuksia tullu ollenkaan. Toivoa siis on.

Lammaspaimenina

Tulipa taas pitkä kesätauko blogiin. Noh, kirjottelemattomuudesta huolimatta ollaan treenattu kerta viikkoon agilityä Koirakoulu Vietillä ja marraskuun lopussa korkataan kisaura. Ehitään tälle syksylle ehkä neljä starttia käydä.

Perusjuttujen lisäksi käytiin viime perjantaina tekemässä vähän jotaki spesiaalimpaa. Sannin, elikkä juuriki sen Koirakoulu Vietin kautta päästiin lampaita paimentamaan. Rilla oli ollu silloin koko päivän kotosalla yksin, joten virtaa piisasi ehkä turhanki paljon alussa.

Hetki kierreltiin pellolla ja sitten päästin Rillan irti. Virhe. Vauhdin hurmassa se paimensi, tai pikemminkin ajatti, lampaat karsinaan. Mielessä kävi jo rukkasten kaavat.

Hetken hinkumisen jälkeen homma rauhottu ja kerran sitä sai ihan huoletta tirpasta nenille kepillä, ennen kuin se usko, että lampaita ei tarvi ajattaa. Homma siis alko jopa sujua lopussa (sujua=Rilla pysy kuulolla, eikä ajattanu lampaita talliin).

Sannin sanojen mukaan sillä kyllä kykyjä on, tarvii vain malttia hirveästi. Uskalletaankohan me sittenkään tulevana keväänä sinne paimennustestiin?