liitelyä ja näytelmöintiä osa 2.

Edellisen kirjotuksen otsikko passaa tähänki kirjotukseen paremmin kuin hyvin. Alotetaan näytelmöinnistä. Viikonloppuna, lauantaina oli Pellossa ryhmänäyttely, jossa Rilla oli juniorinartuissa. Tuomarina oli Harto Stockmari.

Arvostelu: Narttumainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja purenta. Hieman painunut ylälinja, jyrkkä lantio. Hyvä runko. Rodunomaisesti kulmautunut. Nöyrä käytös. Liikkuu normaalisti. Karva ok.

Rilla käyttäyty näyttelypaikalla normaalisti, toki piti vähän sanoa muille koirille ja ilmottaa muilleki olemassaolostaan. Ehkä oltais saatu tulla pikkusen aiemmin, jotta Rilla olis ehtiny paremmin rauhottua tilanteen. Kehässä jaksoi seistä hienosti nakin voimalla ja liikkeetki meni hyvin. Kummastelin kyllä tuomaria, kun ei pyytänyt kuin kerran ottamaan kehän ympäri. Mitä sitten myöhemmin kuulin, niin ko. tuomari harrastaa kuulemma usein sitä, että ei katso liikkeitä sen enempää kuin yhden kerran kehän ympäri. Seuraavan kerran näytelmöidään sitten Rovaniemellä, missä Kita-isä on mukana.

Tänään käytiin sitten toisen kerran agilitytreeneissä. Tällä kertaa uusina esteinä oli pussi ja rengas. Pussiin Rilla meni oikein reippaasti ja saatiin lopputreeneistä otettua jo muutama toisto niin, ettei kukaan pitänyt pussin suuta irti maasta. Renkaassa ei ollut mitään ongelmaa, meni hyvin eikä arastellut ollenkaan. Lisäksi otettiin hyppysarjaa, ensin kahdella esteellä ja vielä kolmella hypyllä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kahden hypyn sarjassa Rilla loikki miten sattui, ja suorastaan rymysi esteet läpi. Kolmen esteen sarjassa, jossa jo kiinnitettiin huomiota myös ohjaamiseen meni hienosti ja vauhdilla kaikki.

Odotteluaikana tein omatoimisesti keppejä, ja selvästi niissäkin on edistystä tapahtunut. Rilla jaksaa kuunnella ohjaamista, ei enää rynni kieli pitkällä palkkaa kohti. Mutta selvästikään se ei ole vielä tajunnut, että sitte saa taas mennä lujaa kun menee kepit oikein. Otettiin myös A:ta, jossa painotus kontaktialueella. Tässäki Rillalla selvästi ajatus on siitä, että täysillä saa mennä ja sitte pitää pysähtyä ennen kuin saa jatkaa, mutta ihan loppuun asti herneet ei ole kohdannu.

Jälkiä ei olla nyt tehty, mutta kotona pikkuveli-Arttu teki meille hienot jälkikepit, että päästään niitä opettelemaan tässä pikkuhiljaa.

liitelyä ja näytelmöintiä

Onpas taas aikaa vierähtäny. Pk-tottikset saatiin tältä keväältä päätökseen ja hyvä mieli jäi niistä. Kesä niiden osalta omatoimista treenailua. Tottiksen rinnalle pikkuhiljaa olen taas alkanu jälkeä muistutella. Kaks ihan pientä, noin 50 m:n jälkeä päättyen ruokakupille olen tehny. Nätisti Rilla jaksaa jokasen haistaa, jokasella askeleella onki ollu makupalaa tarjolla. Jahka metsät sulaa ja sataa pari kertaa, että homeet katoaa niin aktiivisemmin sitä sitten. Tänä kesänä tarkoitus opettaa nostamaan kepit ja tavarat jäljeltä.

Huhtikuun puolessa välissä käytiin Pellossa 8A:n järjestämässä mätsärissä räjäyttämässä potti. Rilla oli yllättäen ensin punasten aikusten paras ja lopulta BIS, huolimatta siitä, että istahteli aina välissä kehässä. Seisomisessa on ongelmaa, tai lähinnä sen kestossa. Tarjoaa istumista liianki helposti siksipä ollaan kestoa siihen harjoteltu. Viikko sitte käytiin täällä Oulussa ESY:n mätsärissä, missä Rilla sai punasen nauhan kans, mutta ei sitten sijoittunut enää jatkossa. Seisominen meni selvästi paremmin, mutta kenguruloikkaa piti vähän vetää juostessa sitte. Josko ens viikonlopulle viralliseen ryhmänäyttelyyn saatas molemmista mätsäreistä parhaat puolet ja kaikki menis nappiin. Pellon näyttelyyn on ilmotettu vain 7 porokoiraa, joista luultavasti 3 on narttuja. Melko varmasti saadaan yksin pyörähdellä siellä junnukehässä.

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa agilitytreeneissä. Oulun lappalaiskoirien alajaosto järjestää alkeiskurssin Hiukkavaaran koirakoululla. Ensimmäisellä kerralla otettiin putkea, keppejä ja a:ta. Putki meni ongelmitta heti kun Rilla tajusi, että kun menee läpi niin saa lihapullia. Keppien kanssa tapahtui ehkä hetkittäinen herneiden kohtaaminen, mutta kiinni ne ei kyllä vielä jääny. Se oliski ollu jos se ne heti olis tajunnu. A on esteenä tuttu jo pk-tottiksista. Nyt vain piti Rillan mielestä tosi tyhmästi jäähä oottamaan alastullessa - ei saanukaan juosta täysillä loppuun asti lihapulla-alustalle.

Hyvin meni ekat liitelyt, ite tykkäsin ohjaajasta tosi paljon. Tahti oli hyvä, ja sitä mukaa kun esteitä oltiin käyty sai ottaa niitä itsenäisesti. Vauhtia Rillalla tosiaan piisaa, vieläkö saisi sen pään pysymään mukana menossa niin hyvä tulee. Mutta onpahan meillä vielä viisi kertaa aikaa saada ne herneet kohtaamaan.

märkä koira

Täällä haisee märkä koira. Rilla uitettiin aikaa perusteellisesti märässä hangessa Ukon ja Zicon toimesta. Jätkät on englanninsettereitä, joten liikettä puolituntisella yhteisriekunnalla oli. Tyypit juoksutti toisiaan ihan kiitettävästi, joten tuo märkä hunni on myös hyvin väsyny. Käytiin töiden jälkeen siis nopea puolituntinen lammassaaressa, ja koirat sai toteuttaa itseään.

Rilla tekee toisia juoksuja. Toissapäivänä makuupaikalla näkyi veritippoja, mutta missään muualla niitä ei ole vielä näkynyt, joten vielä ei laiteta uroskavereita muutaman viikon kieltoon. Samoin treeneissä käydään niin pitkälle kunnes juoksut alkaa. Sais tehdä nuo juoksunsa nyt, niin ei sitte ole mahdollisen agin alkeiskurssin esteenä.

Viime keskiviikkona oliki pk-alkeissa vähän vauhdikkaammat treenit. Aloteltiin seuraamisella, ja liikkeestä istumaan menolla. Tarkoituksena siis, että koira jää istumaan kun mie jatkan matkaa. Muutamalla toistolla onnistu hienosti. Pysähtyessä Rilla automaattisesti istahtaa, mutta muutama toisto piti ottaa, kun neiti pakkasi lähtemään minun mukaan. Selvempi "istu" käsky ennen kuin jatkoin matkaa helpotti. Eikä tuntunut pahemmin sekoittavan koiraa, hienosti lähti seuraa käskyllä taas mukaan.

Seuraaminen otettiin lämmittelyksi sillä virallisesti, oikeasti ohjelmassa oli hyppyeste ja A. Hyppyä Rillan kanssa ollaan vähän jo tehtykin. Tosin hyppy ei mikään maata mullistava nuorella koiralla ole, tällä kertaa tehtiin vain kahdella laudalla. Kovasti sai Rillaa taas kehua. Ohjaajan suosituksesta palkkasin vasta kun Rilla oli hypännyt takaisin samalle puolelle mistä lähtikin. Pitäisi jostain kaivella video tai selitys myöskin tähän liikkeeseen, että näkisi miten se kokeessa toimii. Osaisi opettaa sen heti kokeenomaiseksi.

Hyppyjen jälkeen otettiin A:ta. Ensin ajattelin, että leveimmilläänki kerhon este on liian jyrkkä Rillalle, eikä ylitys meinannut alussa onnistua. Ensin siis otin niin, että Rilla oli hihnassa ja mentäis yhdessä. (En toki itse kiipeäisi ylös ja alas. :D) Ei saatu tarpeeksi vauhtia ja pari yritystä kaatui siihen, että Rilla hyppäsi nousun puolesta välistä alas. Kun ensimmäiset yritykset ei onnistunu päästin Rillan irti hihnasta ja vein nakin palasen A:n huipulle. Johan löyty intoa ja vauhtia! Koira sai omaan tahtiin kiivetä esteen ylös ja järkikin pysyi mukana kun palkkaa tuli ennen alastuloakin. Kolme tai neljä toistoa otettiin näin, kaikki meni hienosti ja vauhdikkaasti. Viimeisen toiston jälkeen, kun aloin ottamaan Rillan hihnaa esteen alta, neiti päätti mennä vielä kerran esteen. Vauhdikkaasti kiipesi ylös ja nätisti tuli alas. Piti ilmeisesti käydä varmistamassa, ettei yhtään nakkia jäänyt esteen päälle.

Loppuaika tehtiin perus seuraamista - eri nopeuksia, erilaisia kulmia. Myöskin kaukoja otettiin jälleen jonkun verran. Noutoa pitäisi kai alkaa saattamaan loppuun. Samoin pikkuhiljaa jälkeä voisi taas alkaa ajamaan. Kesän tavotteena jälki kuntoon ja esineruutua. Oma motivaatio reenaamiseen on noussu ihan hirveästi ko on huomannu, että koirahan oppii. :)

treenailua jälleen

Pitkästä aikaa ehdin kaikelta muulta "tärkeämmältä" tekemiseltä päivitellä meidän kuulumisia. Ollaan nyt siis muutettu takaisin Välivainion puolelle ja tässä ollaan viihdytty. Rilla on jatkanut uraansa naapuruston kyttääjänä ja tekee sen nykyisin ikkunalaudalla istuen. Naapurustossa asuu ainakin yksi chihuahua, jota on pöhisty vain ikkunan takaa ja vanhahko shelttirouva, joka purkaa turhautumistaan maailmaa kohtaan kaikkiin liian lähelle tuleviin koiriin. Ei siis kovin olla kaveerattu näiden kanssa.

Pk-tottista ollaan jatkettu säännöllisen epäsäännöllisesti. Tänään päästiin taas kolmen viikon tauon jälkeen hallille treenaamaan. Hirveästi ei kotona olla muuta kuin ylläpidetty jo opittuja. Mitään uutta ei siis olla aloitettu. Noutokapulan kanssa ollaan leikitty, jotta Rilla ei niin kovasti sitä vieroksuisi. Tänään hallilla ohjelmassa ensimmäisenä oli seuraamista. Pätkät meni hyvin, samoin vauhdin muutokset ja käännökset. Samoin Rilla on hyvin tajunnu ajatuksen, että kun pysähdytään niin takamus isketään maahan, pysytään siis perus "sivulle"-asennossa.

Seuraamisen lisäksi aloteltiin kaukokäskyjä. Se nyt ei ohjelmassa virallisesti ollu, mutta huvikseni aloin Rillalle niitä opettaa. Alussa se oli vain leikkiä, mutta sitte totesin, että sama nämä on kait tässä leikin varjolla opettaa. Palkannu olen heittämällä makupalan Rillalle, ja sekös on vallan mahtavaa sitä metsästää.

Luoksetulon loppuasennossa meillä on vähän viilaamista. Ainakin lyhyellä matkalla, kun vauhtia ei kerry tarpeeksi Rilla jää loppuasentoon kauas. Toisaalta taas vauhdilla tullessa sitä ongelmaa ei ole. Mutta hirveästi en jaksanut sitä siellä hallilla toistaa, pitää vain lenkkeillessä kiinnittää huomiota, että kakara tulee perille asti.

Lopuksi otettiin reeneissä vielä eteenmenoa. Mikä ainakin mulle jäi vielä vähän hämärän peittoon. Täytynee kaivella jostain tietoa, että minkälainen liike se on kokeessa ja mitä sillä haetaan. Ehkä osaa paremmin opettaa sen tai hakea ne keinot opettaa, kun tajuaa kokonaisuuden.

Tällä kertaa reenit meni siis hyvin. Saatoin jopa pitää Rillaa irti hallilla eikä se sinkoillut muiden koirien luo. Nätisti pysyi lähellä ja tuli hyvin kutsusta. Joko pieni tauko teki hyvää tai Rillan päässä on kaks hernettä vihdoin jonkinlaisessa kommunikaatiossa tai meillä oli hyvät eväät. Ite veikkaan viimistä.

pk-treenit

Pitkästä aikaa päästiin palveluskoiratreeneihin mukaan. Saatiin syksyn jälkeen jatkaa edelleen alokkaitten ryhmässä, mutta homma meinasi tyssätä jälleen kerran autottomuuteen. Onneksi nyt muutama viikko alun jälkeen Henna lupasi aina napata meidät kyytiin. Ehdin jo perua meidän osallistumisen kurssille, mutta onneksi päästiin vielä mukaan kyydin järjestyttyä. Hennalta sain kuulla, että porukka on käynyt tosi huonosti, yleensä on ollut kahta kolmea koirakkoa paikanpäällä, kun kurssilaisia kumminkin on alunperin listassa kahdeksan. No, eipä se meitä haittaa, varsinkaan nyt, kun toisen puolen hallista vie pentukurssilaiset. Onpahan tilaa tehdä.

Viime syksynä juoksujen takia jouduttiin lopettamaan treeneissä käyminen jo muutaman kerran jälkeen. Nyt sitten jatkettiin aika hyvin siitä, mihin syksyllä jäätiin. Aiheena oli seuraaminen. Seurailtiin sitten eri suuntiin ja eri nopeuksilla. Hienosti meni. Me ollaan seuraamista ehditty jo aloittaa kotosalla, mutta nyt hallilla saatiin käännöksiin lisää varmuutta, ja kokeiltiin myös nopeuden muutoksia. Idean Rilla jo tajusi, nyt vaan pitää hioa se kuntoon. Ruokapalkalla mennään edelleen. Se vain toimii niin paljon paremmin kuin leikki. Hallilla kun on muita koiria ympärillä Rilla ei jaksa keskittyä leikkipalkkaan niin paljoa, että itte kokisin palkanneeni sitä tarpeeksi. Mutta toisaalta ruokapalkka on helppo, onneksi on perso koira, jolle ainakin se toimii, ettei kaiken muun pohdittavan lisäksi tarvisi vielä motivointia miettiä. Riittää kun kertoo, että ruokaa on, ja sitä saa jos toimii.

Loppuajasta otettiin myös paikallaan makuita. Ne meni hienosti. Tein luoksetuloon loppuvaa ja niin, että kävelen takaisin viereen ja vapautan siitä. Sivulta maahanmenossa on pientä viilaamista, Rilla laittaa makaamaan vinoon jos en kädellä ohjaa sitä suoraan. Mielellään siis heittää takapään hivenen sivulle, että näkee minut paremmin (tai mahdollisen palkan :D). Mutta idea on sisäistetty, että siinä tönötellään, että lupa tulee nousta.

Oli mukavaa treenata pitkästä aikaa. Ainoastaan minun mielestä treenikerran vois rakentaa toisella tavalla. Tunti kun on nuorelle koiralle aika pitkä aika harjoitella, niin alussa voisi olla yhteinen kertomus siitä, mitä on ohjelmassa ja kuinka ohjaajat itse sen ovat tehneet. Joissain asioissa melkein toivos, että se opeteltava asia näytettäs. Joo, tiedän, että esimerkiksi yksi nimeltämainitsematon porokoira ei osaa olla hiljaa vieläkään ihan koko aikaa, mutta tulisipahan sitä harjoiteltua.

Mutta ens viikolla treenaillaan taas. Viikonloppuna on ohjelmassa mulle lumikenkäilyä, Rillalle hankiuintia.

uusi vuosi uudet kujeet

Ensimmäinen kirjoitus tälle vuodelle. Hirveästi ei olla Rillan kanssa sitä normaalia arkea kummempaa tehty. Välillä tuntuu, että siinäkin on tarpeeksi.

Palasin siis pari viikkoa sitten reissusta Uudesta-Seelannista. Rilla oli sen kuukauden ajan Haukiputaalla Saaran luona hoidossa. Hyvin oli heillä kuulemma menny, mutta jälleennäkeminen oli myös vauhdikas. Kävin Rillan hakemassa Haukiputaalta ja ihan mielellään se sieltä mukaan lähti. Mie jo reissussa ehdin murehtimaan, että kuinkahan se on koko koira unohtanu minut, kun on Kitan, Rukan ja Siidan kanssa ollut niin kivaa. Mutta hyvin muisti. Hyvin muisti myös kaikki jutut mitä kotona ollaan tehty.

Reissu oli mulle itelle vähintäänkin "elämä remonttiin". Meillä on Rillan kanssa jälleen muutto edessä. Ei, mie en nauti muuttamisesta, vaan vuokra tässä kämpässä on liian iso yksin maksettavaksi. Poikaystävän kanssa siis meni poikki reissun aikana, joten muuttoa pukkaa. Muutamme tuohon Välivainion puolelle takaisin, ehittiinhän siinä jo kesä asua. Eri taloon vain.

Eilen käytiin Rillan kanssa lappalaiskoiravuorolla hallilla reenaamassa ja katselemassa mitenkä siellä oltiinkaan ko on muita koiria mukana. Hienosti meni, osaan asioista piti kommentoida, mutta saatoin loppuajasta löysätä remmin laahaamaan vain perässä. Hienosti pysyi korvat mukana ja kontakti, vaikka slk Jekku oliki hääräilemässä vieressä. Jekun kanssa olis ollu tarkoitus tänään mennä käymään mettässä, mutta pakkanen esti aikeet. Jos edellisessä blogikirjoituksessa moitin rapaa ja loskaa niin nyt kiroan pakkasia. Vapaapäivä meni ihan hunningolle kotosalla ollessa. Torstaina olis tarkoitus ottaa uus yritys Jekun kanssa.

Tokopuolella tehdään samaa vanhaa. Seuraamista koitan saada tiiviimmäksi ja noutoa loppuun asti. Isän kanssa otettiin tottelevaisuutta kotona ollessa ja sainki ihan hyviä neuvoja. Se vain, että Rillalla ei leikkipalkka toimi niin hyvin kuin makupalalla. Täytynee mietiskellä, että mikä palkkaussysteemi tois siihen seuraamiseen sitä iloa ja tiiviyttä. Tokoreenien päätteksi tein vielä isän koiralle Zorrolle huumekätkön meidän latoon. Hienosti poika jemman haki. Kova nuuskutus kävi vain kokoajan.

Torstaina otan kameran mukaan, josko uusia kuvia silloin sais. :)

marraskuista.

taas hetki vierähtäny kirjottamisessa.

Näyttelyreissun jälkeen ei tokoiltukaan muutamaan viikkoon sitte normaalisti: Rilla aloitti juoksunsa heti alku viikosta. Oltiin käymässä Mustissa ja Mirrissä sovittamassa valjaita kun kaupan lattialla näkyi pari veritippaa. Luulin ensin, että Rillalla on menny tassu rikki sorasta, myyjäkin epäili sitä, kunnes tassut tarkistettua totuus valkeni. Lähettiin sitte hyvin äkkiä takasi kotiin, valjaat saatiin kumminkin tilattua.

Ensimmäiset juoksunsa siis neiti alotti. Treenaamiseen ryhmässä tuli kolmen viikon tauko, mutta kotona ollaan tehty aika paljon. Viime viikolla mentiin sitten pitkästä aikaa tokotreeneihin. Pientä muutosta on kyllä koirassa tapahtunut, ei enää haukuttu niin paljoa. Enempi oli se tarkkailija ja Rilla jaksoi tosi hyvin keskittyä pitkäkestoisinkiin liikkeisiin.

Juoksujen aikana koirassa ei suuria muutoksia ollut: ehkä hivenen pehmeämpi ja hellyydenkipeämpi. Mutta molemmat helposti huomioon otettavia asioita. Siivota neiti ei tajunnut itseään eikä jälkiää ennen kuin vasta loppujuoksusta. Eikä Rilla muutenkaan tajunnut mikä homma nyt oikein on menossa. Yläkerran uros kettuterrieri kuulemma oli tajunnut, mikä olisi homman nimi. Omistajan mukaan kotona meno oli ollut kuin villissä lännessä ja rappukäytävässä oli pitänyt mennä ulisten. Onneksi se on nyt ohi. :)

Noutoa aloittelin juoksujen aikana, mutta puinen kapula tuntui Rillasta aikas pelottavalta. Ollaan sitten harjoiteltu noutamista pallolla ja solmunarulla. Mitään kiirettä ole noudon kanssa. Sitten keväällä jos sais liikkeestä kokonaisen.

Viime viikonlopun Rilla oli Haukiputaalla Saaran luona. Kitan ja Rukan ilona. Hyvin oli kuulemma mennyt, Rillakin malttanut rauhoittua siellä. Kahden ja puolen viikon päästä Rilla meneekin sitten kuukaudeksi sinne. Mulla itellä on silloin kuukauden reissu Uuteen-Seelantiin ja Saara lupasi jo Rillasta sovittaessa ottaa neidin silloin hoitoon.

Marraskuu on jo pitkällä, ens viikolla on jo joulukuu, eikä lumesta tietoakaan. Tulis edes pakkasta niin loppuis rapa ja loska.