Tulospäivitys

Normaali arki on taas ollu niin kiireistä niin ehittiin Pellon kisojen jälkeen käydä jo OKK:n kisoissa Oulussa, enkä saanu tuloksia tässä välissä päiviteltyä.

Pääsiäiskisoista siis tuomisena eka radalta 5 virhepistettä ja yliaikaa 5,03 s. Ei paljon porokoiraa kiinnostanu. Toinen rata meni sitte ihan häneksi. Neljäntenä (vai viidentenä) olleet kepit Rilla suoritti väärällä välityksellä, enkä korjannu, joten hylkyhän siitä tuli. Yritettiin jatkaa "kisanomaisesti" rata loppuun, mutta ei. Tyyppi rupesi kattelemaan maisemia. Kotikisoista ei siis mainetta ja kunniaa herunu onneksi muillekaan, sillä ekaradalla oltiin sijoituksessa toisia.

Toisen radan vaimeuteen saatto aavistuksen vaikuttaa se, että Rilla oli keinotellu ittensä takakontissa olevasta häkistä pois ja syöny siinä pahimpaan nälkäänsä possunkorvia pussillisen. Tai jos tarkkoja ollaan niin yhtä vajaan. Pikkusen vissiin maha siinä paino, kun yritettiin vauhdikkaasti mennä.

OKK:n kisoissa tehtiin tänään viiminen ykkösistä vaadittava nolla. Sijoitus oli kolmas ja ihanneaika alittu muutamalla sekunnilla. Toisella radalla korkattiin agiura kakkosissa, puhdas rata, mutta useampi sekuntti yliaikaa. Vauhti hiipuu ihan älyttömästi aina sinne toiselle radalle.

Jo ennen OKK:n kisoja olin päättäny, että nyt ollaan pitempään kisatauolla. Koitetaan hakea vauhtia esim. keppeihin. Tämänpäivänen toinen rata kyllä osotti sen, että ihanneajat kakkosissa alkaa olla niin kovat, että Rillaki saa pistellä menemään ihan hyvällä tahilla, jos aikoo kärkikahinoissa olla mukana. Katellaan sitte kesälle kisoja, onneksi niitä kumminki Pohjois-Suomessa ihan hyvästi on.

Koska ilmeisesti tykkään hakata päätä seihnään...

Ilmotin meät Pääsiäiskisoihin Pelloon. Kahelle radalle.

Active Dogsin kisat viime viikonloppuna ei menny niinko Strömsössä. Eka radalla oli tosi hyvä vauhti ja nättiä menoa, mutta ryssin sen ite. Putken jälkeen oli tosi helpossa kulmassa kepit, ja olis menny ilman muuta mitään muttia, mutta. Rillalla oliki vauhtia pikkusen liikaa, joten kepeiltä tuli kielto. En rytmittäny putken jälkeen oikein. Niitä uudelleen ottaessa sitte tehtiin pari sekuntia yli aikaa. Kaikkinensa vauhti olis saanu olla parempi, mutta eka radalla tekeminen siis reipasta, jos ohjaaja olis ollu taitavampi.

Toisella radalla pientä porokoiraa ei sitte enää kinostanu ollenkaan. Eka virhe tuli jo neljäntenä esteenä olleelta puomilta, jonka ylösnousukontaktit, tai siis niitä ei ollu. Radalla oli myös rengas, jota ei milhään olis kehannu suorittaa oikein. No kerran ko haettiin vauhtia ja otettiin uudelleen, niin menihän se. Loppurata oliki semmosta höntsäilyä, "eipä tässä mithään hoppua ole". Loppuun mentiin kumminki ekalla hylsyllä ikinä.

Mutta koska me ei tästä lannistuta, niin ilmotin meät kahdelle agiradalle Pelloon ens viikolle. Lauantaina mietin, että ilmotanko ollenkaan. Maanataina treeneissä mutisin yhdestä radasta, jos ollenkaan. Nyt sitte ilmotin kahdelle radalle. No, kannatuksen vuoksi. Tehdään huomenna hallivuorolla vauhtiharjotuksia ja maanantainaki palkkaillaan reippaasti niin eiköhän se agility taas kivaa ole.

Saldona siis lauantailta: A-rata 5 vp ja yliaikaa 2,33, B-rata HYL.

Paluu sorvin ääreen

 Juoksutauolta palattiin tehokkaasti takaisin treenien pariin. Viime viikko vietettiin hiihtolomaa pohjosessa. Kovasti koitin gradua tehdä, mutta kelit vei (liian) monena päivänä voiton, ja sisällä istumisen sijaan tuli ulkoiltua. Kotiin oli myös saapunut uusi itäsiperianlaika Sergei jouluna kuolleen Mitron tilalle. Tyyppi oli aika ällö.

Ensimmäisinä päivinä Sergeitä vähän arvelutti innokas porokoiratäti, mutta loppuviikosta ne oli aikalailla majakka ja perävaunu joka paikassa. Mökillä käytiin pariin otteeseen molempien koirien ollessa mukana ja siellä ne verkkojen laitossa sopivasti pyöri jaloissa ja meiskasi menemään. Perinteisesti meillä on vahingossa uitettu kaikki koirat verkkoavannossa, ja Sergei sai myös osansa. Ei onneksi tippunut kuin takapäästään vain, joten ei tarvinut lähteä sisälle lämmittelemään. Muutaman kerran viikolla Sergeillä oli liikaa virtaa jolloin se oli helppo viedä Rillan seuraksi ulos häkkiin. Rilla hoiti hienosti hoitotädin tehtävät ja sisälle saatiin hakea väsynyt pentu.

Treenitauko päättyi lauantaina kun osallistuttiin Rohki-hallilla Emma Vaskon vetämään koirien hyvinvointipäivään. Aamulla meillä oli kahden tunnin agitreenit. Treenitauko näkyi ja tein sen virheen, että otettiin liian pitkää ratapätkää heti. Olisi pitänyt pilkkoa pienempiin osiin, jolloin motivaatiota olisi riittänyt. No nythän radalla nähtiin välillä kyljellään makaava porokoira, kun erästä ei vain yksinkertaisesti huvittanut.

Maanantain Vietin treeneissä meno olikin jo paljon parempaa. Kerroin Sannille meidän motivaatio-ongelmasta, ja otettiinki rata pätkissä. Palkka tuli heti kolmen tai neljän esteen jälkeen, joten vauhtia alkoi kyllä löytyä. Loppuradassa oli hankala keppikulma, johon piti myös tehdä takaleikkaus. Ei meinannut millään onnistua. Rillan mielestä keppejä ei saa suorittaa itse. Sitä pitää hirveästi patistaa ja rohkaista menemään kepit, hienosti se menee kun kuljen vierellä, mutta lähettäminen ei onnistu. Tätä ehkä siis perjantaina hallivuorolla luvassa.

Lauantaina on jälleen kisat. Olen ilmottanu meät Activelle kahdelle agiradalle. Saapa nähdä tuleeko se viimeinen nolla ja noustaa kakkosiin.

Juoksutauko

Kyllä. Se on täällä jälleen: juoksuaika. Tasan tarkkaan, päivälleen seitsemän kuukautta, niin kuin pitikin. Tai ei olis pitäny. Meillä jää juoksujen takia tältä vuodelta poronpaimennustapahtuma kokonaan välistä. Rilla olis päässy perjantaille testiin vihdoin ja viimein, mutta piti se perua. Olhaan tälle vuodelle ehditty kumminkin käydä Minnan tykönä kahteen kertaan harjoittelemassa, ja edistystä on tapahtunut. Ehkä me sinne testiin sitten ehitään ens vuonnakin. Eipä tuo ainakaan huonompaan suuntaan niiden porojen kanssa voi mennä.

Keväällä 2012 paimenessa.

Ennen juoksutaukoa ollaan tasaseen tahtiin käyty vähintään kerran viikossa treeneissä. Maanantain agilityvuoro Vietillä on edelleen, ja siellä ollaan alkuvuosi tahkottu. Edistystä on tapahtunut, mutta ainahan tuota vauhtia saisi olla enemmän, ja ohjaajalla selvemmät kuviot. Ollaan myös muutama kerta käyty lappalaiskoiravuorolla OKK:n hallilla ja pihatreenailtu.

Lumi plokkasi kulkemisen.

Ollaan myös alotettu kisaura agissa. Käytiin KAS:n järjestämissä kisoissa 9.2. kolme rataa, joista tuloksena oli ensimmäiseltä agi-radalta 15 virhepistettä. Ihanne aikaan päästiin, mutta yksi rima taisi tulla alas ja muurinkappaleet lenteli ko Rilla vähän suoritti. Lisäksi viimeisen esteen takaakierto jäi vajaaksi ja siitä tuli kielto. Sijoitus oli 18/30 ja ihanneaikakin alitettiin -2,63 s. Hyvä alku siis.

Toinen rata menikin sitten mallikkaammin. Nolla tulos, ihanneajan alitus -3,02 s. Sijoitus 7/34 ja ihka ensimmäinen LUVA. Tässä Saaran kuvaama video:

Olin arponut kisoihin menoa, koska olisi sille päivälle ollut kaason tehtäviä hääpuvun valkkaamisessa, mutta onneksi morsian oli itsenäisesti selvinnyt kaupasta puolessa tunnissa ulos puvun kanssa. Lisäksi illalle oli luvassa kahden kaverin valmistujaiset ja sinne voileipäkakkujen teko, joten arvelin, että viimeinen rata (hyppyrata) voi jäädä välistä. No, kun oltiin kerran suoritusputkessa, niin siirsin vähän illan aikatauluja ja jäätiin vielä viimeisellekin radalle (olihan siitä sentään maksettu).

Lumiturpa.

Viimeinen rata kurvailtiin hyvässä hengessä, ja sain jopa yhden hankalamman ohjauskuvion onnistumaan. Tuloksena 0, ihanneajan alitus -1,15 s ja sijoitus 6/27. Toinen LUVA meille. Kannatti siis jäädä ja osallistua.

Retkeilykoira.

Agiuran starttaaminen siis kannatti. Seuraavaksi meillä siintää mielessä maaliskuun Activen järjestämät kisat täällä Oulussa ja Pellon pääsiäiskisat. Josko me viimeistään siellä pääsiäiskisoissa oltais kakkosissa jo.

Lappalaiskoirien erikoisnäyttely

Käytiin tuossa viikko sitte, 21.10. erkkarissa näytelmöimässä viimistä kertaa tälle vuodelle. Tuomarina oli Anneli Pukkila ja arvostelu tämänmoinen:
3,5 v. narttu, jolla melko hyvät mittasuhteet ja joka tänään esitetään hieman löysässä kunnossa. Riittävän tilava runko, ja riittävä raajaluusto. Hyvä pää. Melko niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Hieman pysty lantio, joka näkyy varsinkin liikkeessä. Taka-askel saisi olla voimakkaampi ja liikkuu turhan ahtaasti takaa. Karvapeite saisi olla karkeampi. Miellyttävä käytös, esitetään hyvin.
EH

Ei jääty odottamaan kilpailuluokkaa, kehät oli avoimen luokan narttujen kohdalla reippaasti jo myöhässä, ja kotiin lähtö olis venyny turhan myöhäiseksi. Onneksi avoimista löytyi sitten kumminkin neljä ERI:n saanutta, joten EH:n koiria ei tarvittu.
Tuomari ei tosiaan ollut mikään ERI-automaatti. Narttuja hänellä oli arvosteltavana yhteensä 56, ja noista neljä sai ERI+SA:n. Linja oli tiukka, mutta kattavat arvostelut sai kaikki.

Seuraavan kerran näytelmiin sitten keväällä, vähän tuomarin mukaan plokaten. :) Josko siihen mennessä saatais tuo viiminen löysyys pois umpihankitreenillä.

Maanantain agilityt

Jälleen kerran treenattiin.

Rata näytti tältä:

Ei siis mikään hirmu hankala, nelijalkasen motivaatio oli vain jossaki muualla. Treeneissä on vaihettu suoritustapa siihen, että eka kerralla mennään koko rata ja sen jälkeen viilataan yksityiskohtia. Kisoja ajatellen se tuntuu ihan hyvältä, sillä eniten jännittää oma suoriutuminen koko radan muistamisesta.

No, Rilla siis keskittyi lähinnä louskuttamiseen, kyllähän se suoritti, mutta hitaasti ja vastalauseilla. Mistäpä siis motivaatioita tehdä nopeasti ja lujaa? Kateellisena seurasin samassa ryhmässä treenaavaa bordercolliepoikaa, jolla vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi.

Niissä pätkissä, jossa palkka on jonkin selkeän pätkän jälkeen louskuttaminen ei ole ongelma ja vauhtiakin löytyy. Tämmöstä tällä kertaa, ens kerralla sitte varmaan ihan erilaiset treenit. Sepä tuon porokoiran kanssa treenastessa onki niin mukavaa - kahta samanlaista treenikertaa ei varmasti ole.

Käytiin KAS:n mölliagilityssa muutama viikko taaksepäin. Siellä halli on vähän erilainen, maneesi, jossa seinät ei samalla tavalla tule heti vastaan kun Hiukkavaaran hallilla. Rata näytti tältä:

Ekat möllikisat meni siis tosi hyvin, siihen nähden, että ite en muistanu rataa oikein. Mutta kaikki esteet Rilla suoritti hyvin ja surkeasta ohjauksesta huolimatta. Esimerkiksi muutaman hypyn joutui ottamaan lähes vauhditta, ja vaikka esteet oli 60 cm:ssä ei tiputuksia tullu ollenkaan. Toivoa siis on.

Lammaspaimenina

Tulipa taas pitkä kesätauko blogiin. Noh, kirjottelemattomuudesta huolimatta ollaan treenattu kerta viikkoon agilityä Koirakoulu Vietillä ja marraskuun lopussa korkataan kisaura. Ehitään tälle syksylle ehkä neljä starttia käydä.

Perusjuttujen lisäksi käytiin viime perjantaina tekemässä vähän jotaki spesiaalimpaa. Sannin, elikkä juuriki sen Koirakoulu Vietin kautta päästiin lampaita paimentamaan. Rilla oli ollu silloin koko päivän kotosalla yksin, joten virtaa piisasi ehkä turhanki paljon alussa.

Hetki kierreltiin pellolla ja sitten päästin Rillan irti. Virhe. Vauhdin hurmassa se paimensi, tai pikemminkin ajatti, lampaat karsinaan. Mielessä kävi jo rukkasten kaavat.

Hetken hinkumisen jälkeen homma rauhottu ja kerran sitä sai ihan huoletta tirpasta nenille kepillä, ennen kuin se usko, että lampaita ei tarvi ajattaa. Homma siis alko jopa sujua lopussa (sujua=Rilla pysy kuulolla, eikä ajattanu lampaita talliin).

Sannin sanojen mukaan sillä kyllä kykyjä on, tarvii vain malttia hirveästi. Uskalletaankohan me sittenkään tulevana keväänä sinne paimennustestiin?