Lammaspaimenina

Tulipa taas pitkä kesätauko blogiin. Noh, kirjottelemattomuudesta huolimatta ollaan treenattu kerta viikkoon agilityä Koirakoulu Vietillä ja marraskuun lopussa korkataan kisaura. Ehitään tälle syksylle ehkä neljä starttia käydä.

Perusjuttujen lisäksi käytiin viime perjantaina tekemässä vähän jotaki spesiaalimpaa. Sannin, elikkä juuriki sen Koirakoulu Vietin kautta päästiin lampaita paimentamaan. Rilla oli ollu silloin koko päivän kotosalla yksin, joten virtaa piisasi ehkä turhanki paljon alussa.

Hetki kierreltiin pellolla ja sitten päästin Rillan irti. Virhe. Vauhdin hurmassa se paimensi, tai pikemminkin ajatti, lampaat karsinaan. Mielessä kävi jo rukkasten kaavat.

Hetken hinkumisen jälkeen homma rauhottu ja kerran sitä sai ihan huoletta tirpasta nenille kepillä, ennen kuin se usko, että lampaita ei tarvi ajattaa. Homma siis alko jopa sujua lopussa (sujua=Rilla pysy kuulolla, eikä ajattanu lampaita talliin).

Sannin sanojen mukaan sillä kyllä kykyjä on, tarvii vain malttia hirveästi. Uskalletaankohan me sittenkään tulevana keväänä sinne paimennustestiin?

Kahden viikon aksat

Treeneissä käydään vaikka täällä ei mitään kuulukaan. Iki-ihanien työvuorojen vuoksi on ollu pientä säätämistä agilityvuorojen kanssa, mutta onneksi Koirakoulu Vietillä ollaan valmiit tulemaan vastaan ja järjestämään korvaava vuoro samalle viikolle niin pitkää taukoa ei tule.

Vappukoira nauttii auringosta.

Ollaan siirrytty hallista ulos treenaamaan ja voi pojat kuinka se on pieneen porokoiraan tuonu vauhtia. En tiiä johtuuko se siitä, että Hiukkavaarassa oleva halli on aika pieni (verrattuna Pellossa olevaan Rohki-halliin). Aivanko Rilla niiden tilaa jakavien seinien takia ei päästelis täysillä siellä sisällä. Mutta ulkona kyllä, siellähän aivan itekki hengästyy ko yrittää koiran perässä pysyä (tai siis askeleen eellä).

Kahden viikon aikana treeneissä on ollu mukana myös kontakteja, mistä puhuttiin ohjaaja-Sannin kanssa, että ne ei ainakaan ongelma ole. Toki niitä aina voi vahvistaa, mutta tosi hienosti Rilla kontaktiesteet suorittaa. Mutta se meän murheenkryyni on kepit. Rilla tasan tietää mitä sen pittää tehä, mutta itsevarmuus ei riitä. Nyt molemmilla viikoilla radalla on ollu kepit pitkän suoran päässä, joten kaikista järkevintähän ois, että koira osaa suorittaa ne itsenäisesti ja hakeutua hyppyjen jälkeen niille. No ei meillä vain.

Vaelluskaverit Rilla ja Taiga

Kesän lopulle voisin ajatella ensimmäistä kisastarttia. Jos saadaan kepit kuntoon. Ollaanki menossa nyt viideksi päivää Pelloon, joten käydään varmasti hallilla tekemässä sekä keppi että kontakti äkseerausta. Myöski sunnuntaina olen luvannu vetää näyttelytreenit.

Ei kukaan haluais ostaa pohjavillaa? Meiltä sais nyt halvalla, jopa ihan ilmaseksi. Senku noutaa vain pois.

Toinen ykköstulos

Käytiin helatorstaina OKK:n järjestämässä kokeessa Ripatin kanssa ja yllätyimme iloisesti ykköstuloksella. Pisteethän ei nyt taaskaan pilviä hiponeet, mutta ykköstulokseen riittävästi. En tiiä oliko sää vai mikä vikana, mutta 162 pisteellä irtosi jopa toinen sija. 2/12. Hienon sijoittumisen kruunasi vielä se, että kärkikolmikossa oli toinenkin porokoira. Touko nappasi ekasta kokeestaan ohjaajineen ykköstuloksen pisteillä 161 ja sijoittui kolmanneksi. Touko tohinoita voi kurkkailla täältä: http://toukontohinat.blogspot.com/

Tuomarina kokeessa oli Olavi Pajala. Jämäkkä, mutta asiallinen herrasmies, joka antoi tsemppaavaa palautetta. Pisteethän meillä meni osa-alueittan ja kommenttien kera seuraavasti (liikkeet suoritusjärjestyksessä):

Luoksepäästävyys 10:
Ei ongelmia, pientä piippaamista, mutta odotteluvaiheen kuiskuttelulla rauhoittui. Ei liikahtanu tuomaria vastaan. Häntää heilutti vimmatusti ja lipan (korvat) vetasi taakse. Kontakti palautu nopeasti takasi.

Paikalla makaaminen 6:
Integroitu pyypilli. Vinkuintiaani piippasi koko sen 2 min. Muuten ei ollu levoton, mutta voihan piip piip. Meidän ryhmästä yks ponkasi ylös ja ootin jo Rillanki nousevan, mutta ei. Paikalla pysy nätisti. Äänitehostein tosin.

Seuraaminen kytkettynä 8,5:
Ehkä meidän parasta seuraamista ikinä. Aivan itekki hämmennyin kuinka se niin nätisti kulki vierellä napottaen.

Liikkeestä maahanmeno 9,5:
Ei ongelmia. Oisko puolikas lähteny siitä, kun ei ihan suoraan jäänyt. En kuullu tuomarin kommenttia kun keskityin niin Rillalle höpöttämiseen.

Luoksetulo 9:
Vauhdikkain luoksetulo ikinä. Ei mitään ongelmaa vauhdissa, tuli istumaan kohtisuoraan minuun, mutta ei ihan keskelle. Olikohan sivulle menossa joku ongelma, ehkä ei ihan suoraksi tullu perusasentoon. Mutta vauhti oli hyvä ja se oli tärkeintä.

Seuraaminen taluttimetta 8,0:
Vähän jo motivaatio alko tässä rapista, kun sitä kuivattua maksaa sieltä taskusta ei tullukaan. Lopussa ei perusasentoon suoristunu ennen kuin pyysin sivulle. Tämän liikkeen jälkeen taisi päästä ensimmäinen haukku liikkeiden välissä.

Liikkeestä seisominen 9:
Eipä ongelmia. Olisko piste menny kun jätätti vähän alun seuraamisessa eikä varmaan seisahtunu kun muutaman askeleen viiveellä vasta.

Estehyppy 7:
Ihan oma moka. En katsonu, että Rilla on kontaktissa kun sanon "valmis". Katseli siis yleisöä ja maisemia ekan käskyn kohdalla. Toisella käskyllä sitte yli nätisti, eikä siinä mitään ongelmaa loppuun asti.

Kokonaisvaikutus 7:
Tuomari rokotti äänestä. Parin viimisen liikkeen välissä haukahteli muutaman kerran ja sanoi vielä alun piippaamisestakin. Mutta kehui hyvää seuraamista ja iloista tekemistä.

Yhteensä siis 162 p. ja ykköspalkinto.

Ehkä se TK1 ei niin pitkässä kuusessa olekaan. Nyt vain arvon sitä, että kerran kun meidän taso on "perushyvä" eli tuommosta nippanappa-ykköstä näyttäs tulevan suurempia treenaamatta, ilmotanko meidät jo nyt kesäkuulle kokeeseen vai hionko sen piippaamisen pois sieltä paikkamakuusta. Pitää nyt kattoa kunhan muut kesän kuviot selviää.

Huomenna sitten aksaillaan pitkästä aikaa taas.

keskiviikon agit

Tällä viikolla reenailtiinki poikkeuksellisesti keskiviikkona kun maanantain vietettiin vappua. Tällä kertaa ratana oli tämmönen:

Ensimmäinen veto meni taas parhaiten. Löyty vauhtia ja varmuutta. Sitte alkoki alamäki. Rilla ei nähtävästi kestä juuri ollenkaan sitä, että mie epäröin. Ohjaaja siis tarvii enemmänki treeniä ratojen muistamiseen, että ohjaukset tulee suorasti ja varmasi. Heti kun toisella vedolla epäröin estejärjestystä alkoi huuto ja mekastus ja kyseenalaistaminen. Vauhti tippui puoleen.

Mutta paljon hyvääkin oli treenissä. Kepit meni hyvin pienen muistuttelun jälkeen ja odotteluajalla käytiin tekemässä kontakteja, puomia ja A:ta. Hienosti meni ja varmat kontaktit. Ehkä tämä tästä. Mutta ihan vielä en uskalla kisakalenteria kattoa.

Ens viikon treenit jääkin välisä kun ite olen Oslossa ja Rilla menee Annen seuraksi Kuusamoon viikoksi. Se tullee varmaan ihan pilallepassattuna lellipentuna sieltä takasi. :)

syttymistä

Tänään oli jälleen agitreenit. Viikon tauon jälkeen ja nyt alkaa tämä säännöllisyys jo näkyä. Hyvä tahti pysy päällä koko treenin ajan. Tällä kertaa ratana oli seuraavaa:

Aika hyvää kieputusta siis. Kepit meni yllättävän hyvin. Viimisellä kerralla kun otettiin koko rata kerralla saatiin ne hyvin onnistuneesti menemään, mutta sitä ennen oltiinki otettu niitä irrallisena.

Hypyt 9 ja 10 tuotti ongelmia, sillä ite asemoiduin väärin ja takaakierto oli hankala. Keinua piti myös muutaman kerran äkseerata, kun Rilla meinasi heittää kesken pois. Rillalla pysyy tsemppi hyvänä jos mie jaksan juosta ja yllyttää sitä koko ajan. Samoin putket pitää ottaa tosi tarkasti, sillä varsinki viimisillä kerroilla jää helposti hengailemaan vain putken suulle, eikä mene perille asti. Mutta mitä enempi ite juoksen ja hihkun niin sitä lujempaa (ja äänekkäämmin) Rillaki kulkee. :)

Töiden takia meillä vaihtuu nyt treeniryhmä, harmi sinänsä. Tuo missä nyt ollaan muutaman kerran treenattu on ollu kyllä kiva. 17.5. TOKO:on lähti myös ilmo. Pitää taas motivoitua viilaamaan liikkeet kuntoon.

pääsiäistä ja agilityä

Pääsiäisloma vietettiin osittain kaupungissa osittain Pellossa. Sunnuntaiaamuna hypättiin aamujunaan ja suunnaksi otettiin tietenki Pello. Heti jo sunnuntaina ohjelmassa oli ulkoilua - lähdettiin mökille, Nuasjärvelle pilkille. Rilla oli mukana ja tehtävänä oli huolehtia jään päälle saatujen kalojen nopeasta (mutta kivuliaasta) kuolemasta. Iloisesti ahvenilla leikkien ja kuivaalihaa kerjäten meni siis sunnuntai.

Maanantaina käytiin hiihtämässä samoin tiistaina ja illasta otettiinkin suunnaksi Oulu. Viime sunnutaina käytiin parkkistreeneissä lappalaiskoiraporukalla. Hyvät, lyhyet treenit saatiin aikaseksi, eikä ne alokasluokan liikkeet ole mihinkään muistista kadonneet. Odotellaan vielä varmistusta 5.5. tokosta täällä Oulussa, mutta kesän aikana olisi siis tarkoitus se ensimmäinen koulutustunnus kerätä kasaan. 

Agilityä tehtiin pitkänäperjantaina, kun käytiin Anninan ja Hipun kanssa lappalaisvuorolla treenaamassa. Otin lyhyitä pätkiä palkalla ja jonkinverran keppejä. Kepit saatiin menemään ilman hihnaohjausta jo vauhdikkaasti ja hyvällä tekniikallakin.

Palkkaus lyhyiden suoritusten jälkeen näkyikin eilisissä treeneissä hyvänä vauhtina. Tällä kertaa vauhti ei hiipunut lopputuntia kohden vaan pysyi hyvänä koko treenikerran ajan. Ratana oli tällä kertaa tämmöistä kieputusta:

Keinu oli hyvä ja vauhdikas, oikein kiihdytti sitä kohti mentäessä. Kepeillä taas vauhti hiipui. Hihnassa tehtynä oli ihan ok, mutta ilman hihnaa hiipi vain. Niihin siis tarvitaan vielä varmuutta. Muuten meni kyllä oikein hyvin. Edelleen vain ongelmana Sannin läsnäolo. Rilla keskittyy tosi paljon siihen. Kivaa oli, kyllä tämä vielä tästä. Pellossa onki joulukuun alussa agikisat, jos sitä viimeistään siellä sitte starttais... :)

Erkkari ja aksaa

Sunnuntaina oli lappalaiskoirien erikoisnäyttely Pellossa. Koska ite olin näyttelyn sihteerinä ja edellisenä iltana tuomari-illallisella tuomareiden kanssa, en itse kehdannut esittää Rillaa. Onneksi Saara tuli muiden Iltahämyläisten kanssa Pelloon ja lupautui esittämään Rillan. Tuloksena Marja Talvitieltä ERI. Luokassa ei enää sijoituttu, sillä oli niin paljon muitakin ERI:n saaneita koiria.

Arvostelu löytyy tuolta näyttelyt-linkin takaa.

Maanantaina väsyinein silmin sitten jatkettiin agilityä. Luvassa oli taas noin 20 esteen rata, joka tehtiin kahdessa pätkässä ja lopuksi vielä yhtenä koko settinä. Saatiin Sannilta lainaan palkkaleluksi "namimuna", eli putkelo, jonka sisään laitetaan ruokapalkka ja koira saa sen puraisemalla auki. Uusi palkkaus toimi paremmin, mutta selvästi neiti näppärä alkaa turhautua kolmen vedon jälkeen. Tottakai, palkkausta on selvästi vähemmän kuin normaalisti. Pitääkin siis tihentää sitä, ja lappalaisvuorolla kun käydään aksaamassa niin palkata tiheämmin.

Edelliskerralla opetellut keinu ja pujottelu meni tosi hyvin, ja pystyin ottamaan ne jo hyvin osana rataa. Halli, missä treenataan on vain tosi pieni ja siellä on paljon pylväitä, mitkä tuo oman lisänsä kuviohin. Mutta ainaki näiden treenien jälkeen ei pitäis olla ongelmaa tiukoissa käännöksissä. :D

Loppuun vielä kuva ensi kesän vaelluskavereista. Taiga on nyt 5 kk vanha collie, ja lähtee vaellusporukan mukana Kebnekaiselle ensi kesänä. Taiga on myös narttu, joten sillä totutellaan Rillaa ja Taigaa toisiinsa mahdollisimman paljon, ettei sitten tunturissa tule ongelmia.