Erkkari ja aksaa

Sunnuntaina oli lappalaiskoirien erikoisnäyttely Pellossa. Koska ite olin näyttelyn sihteerinä ja edellisenä iltana tuomari-illallisella tuomareiden kanssa, en itse kehdannut esittää Rillaa. Onneksi Saara tuli muiden Iltahämyläisten kanssa Pelloon ja lupautui esittämään Rillan. Tuloksena Marja Talvitieltä ERI. Luokassa ei enää sijoituttu, sillä oli niin paljon muitakin ERI:n saaneita koiria.

Arvostelu löytyy tuolta näyttelyt-linkin takaa.

Maanantaina väsyinein silmin sitten jatkettiin agilityä. Luvassa oli taas noin 20 esteen rata, joka tehtiin kahdessa pätkässä ja lopuksi vielä yhtenä koko settinä. Saatiin Sannilta lainaan palkkaleluksi "namimuna", eli putkelo, jonka sisään laitetaan ruokapalkka ja koira saa sen puraisemalla auki. Uusi palkkaus toimi paremmin, mutta selvästi neiti näppärä alkaa turhautua kolmen vedon jälkeen. Tottakai, palkkausta on selvästi vähemmän kuin normaalisti. Pitääkin siis tihentää sitä, ja lappalaisvuorolla kun käydään aksaamassa niin palkata tiheämmin.

Edelliskerralla opetellut keinu ja pujottelu meni tosi hyvin, ja pystyin ottamaan ne jo hyvin osana rataa. Halli, missä treenataan on vain tosi pieni ja siellä on paljon pylväitä, mitkä tuo oman lisänsä kuviohin. Mutta ainaki näiden treenien jälkeen ei pitäis olla ongelmaa tiukoissa käännöksissä. :D

Loppuun vielä kuva ensi kesän vaelluskavereista. Taiga on nyt 5 kk vanha collie, ja lähtee vaellusporukan mukana Kebnekaiselle ensi kesänä. Taiga on myös narttu, joten sillä totutellaan Rillaa ja Taigaa toisiinsa mahdollisimman paljon, ettei sitten tunturissa tule ongelmia.

Keinu - agi alkoi taas!

Tänään alotettiin pitkästä aikaa taas agility ohjatusti. Jonkin verran ollaan sitä lappalaiskoirien hallivuorolla itsekseen tehty, ja kerta kun Rilla tykkää vauhdikkaasta lajista niin suunnitelmissa jatkaminen on ollut. Treenataan kerta viikkoon Hiukkavaarassa, Koirakoulu Vietillä.

Tänään tehtiin treeneissä kokonaisuudessaan 20 esteen rataa. Oli hyppyjä ja putkia, jos jonkinmoisilla kieputuksilla höystettynä. Spesiaalimpina sitte kepit ja keinu. Kun kuulin keinun pauketta, ajattelin, että mitäpä tästä tulee. Syksyllä 2010 kun treenattiin KAS:lla ei oikein päästy yhteisymmärrykseen keinun kanssa. Ohjaajan tapa paukauttaa keinu maahan, kun koira on keinun keskikohdassa, ei oikein toiminu meillä, enkä sitä ole sitte Rillan kanssa ottanu. Tehtiin ensin 10 esteen pätkä radasta. Putket ja hypyt onnistu oikein mallikkaasti. Mie vain urpoilin siellä. Paljon tulee virheitä: ohjaan aika paljon "väärällä kädellä", ja myöskin omien liikeratojen hahmottaminen on hankalaa. Onneksi nyt treenataan viikottain, niin eiköhän ne tästä parane.

Viime viikon näyttelytreeneistä. Kuva: Taru Vallius.

Ratapätkän jälkeen tehtiin keinua yksittäin. Se meni oikein hienosti, turhaan tein siitä suuren jutun, ei Rilla ollu moksiskaan paukkeesta ja keinunnasta. Reippaasti meni (vähän jopa turhan vauhdikkaasti), eikä ollut mitään ongelmia kun myöhemmin yhdistettiin se jo ratapätkäänkin. Turhaa siis ite hermoilin siitä. :) Tehtiin myös keppejä irrallisena. Periaatteen Rilla tietää, mutta kun sinne palkka-alustalle pääsisi niin paljon nopeampaa oikasemalla...otettiin sitte muutamat sulkeiset remmin kanssa.

Tehtiin loppu pätkä radasta, ja lopuksi koko hela hoito. Meinasi pienellä porokoiralla käydä ärsyttämään ja piti sitten radaltakin ihan kommentoida. Mutta ehkä voi ajatella, että niin kauan kun Rilla ehtii haukkua suorituksen aikana, niin kauan meillä on varaa saada vauhtia lisää - sitä ei selvästikään ole tarpeeksi jos haukkumaan ehtii. :D

Kuva: Taru Vallius

Jo ensimmäisellä kerralla törmättiin myös uuteen ongelmaan. Sannin (treenien ohjaaja) ei kestänyt olla ollenkaan radalla, sillä Rilla on niin ehdollistunut siihen, että Sannilta tulee palkka. Vaikka Sanni istui hallin laidalla, silti Rillan katseli Sannia ja aika-ajoin yritti karata Sannin luo hakemaan palkkaa. Todettiin sitten, että tästä lähtien Sannin ei passaa palkata Rillaa ollenkaan (pitää palkkausalustaa tms.) vaan kaikki palkka tulee multa. Ja sekin mielellään heittämällä. Se, ettei Rilla ole varma mistä palkka tulee, hidastaa kumminkin vauhtia, ja kaikki se energia, minkä voisi käyttää nopeaan suorittamiseen, menee ihmettelyyn ja taivasteluun. Palkkausta siis useammin ja yllättävillä keinoilla, eiköhän me näillä saada se asia kuntoon.

Sunnuntaina pyörähdelläänkin sitten erikoisnäyttelyssä (tai Rilla pyörähtelee Saaran kanssa) ja maanantaina jatkuu agi. 

Kevättä

Hetki on taas vierähtäny viimekertaisesta. 

Juoksut saatiin kunnialla loppuun. Tällä kertaa olivat ehkä aavistuksen pitemmät kuin aiemmin. Heti juoksujen jälkeen Rilla menikin Saaran luo pariksi viikoksi, kun itse reissasin Australiaan pikkusiskon luo. Kahden viikon aikana Rilla huolehti sekä Kitan että Rukan liikunnasta, ja tapasi myös velipuolensa, Hukan. 

Rilla ja Hukka. Kuva: Saara Lehtiniemi.

Kerran on myös käyty lappalaiskoirien hallivuorolla. Tehtiin perustokoa. Seuraaminen on parantunu tahkoamisen ansiosta huomattavasti, mutta tekemistä vielä on. Vuoron lopulla otettiin pikkupätkä agilityä ja kyllähän sen huomasi kummasta Rilla tykkää enemmän. Agility meillä alkaakin taas maanantaina, kun päästiin Koirakoulu Vietin mölliryhmään. Jokohan sitä uskaltaisi loppukesälle kisoja miettiä?

Tänään oltiin näyttelytreeneissä muiden Oulun lappalaiskoirien kanssa. Saara treenaili Rillan kanssa, sillä Saara esittää Rillan Pellon erkkarissa, itse kun olen näyttelyn sihteeri.

Peruslenkkeilyn ja arkipäiväaktivoinnin lisäksi ollaan tälle vuotta jo pariin otteeseen oltu setterivahtina. Ukko ja Zico oli viime viikollakin yötä meillä.

Maaliskuun huippujuttunä käytiin sunnuntaina paimentamassa poroja. Kaksi eri kertaa otettiin liinassa ja hienosti meni. Rilla oli ensimmäinen ja porot olivat vähän herkkänä: siirtyivät aidasta toiseen pelkällä haukulla. Opeteltiin malttia (mitä ei kyllä ikinä ole liikaa). Hieno oli huomata, kuinka luontasesti se toiminta tulee. Ei juossut tokan keskelle vaan kaartaen osasi koota tokan. Myös haukku kuului hienosti, kolmella muulla paimentamassa olleella koiralla oli ääni vähän hukassa, eikä haukkua irronnut. Korvat pysyi mukana myös, tosi säpäkästi tuli luokse kutsusta. Ehkäpä uskaltaudutaan testiin sitten ensi keväänä, Rillan veljet ja isä vain ovat pieniä paineita luoneet: kolmena viime kertana joku on saanut kunniapalkinnon testissä. Tälle keväälle ei vaan enää taideta päästä harjoittelemaan kun vaatimet alkaa olla jo niin tukevasti kantavana. Mutta syksyllä ja talvella sitten poroilla, ehkäpä kesäaikaan voitaisi kokeilla lampaita. :)

Vuosi 2011 kuvin

Vuotta 2012 mennään jo helmikuun puolessa välissä, ja meillä podetaan juoksuja. Nimenomaan podetaan. Tärpit olis parhaimmillaan ja Rillalla on asiat vain lisääntymisessä. Noh, tunnelin päässä on toivottavasti valoa ja kesän aikana tavoitteena on saada se ensimmäinen koulutustunnus kasaan. Koskaa treeneistä ei kummempia kuulumisia ole, muistellaan viime vuosi kuvien kanssa vielä läpi. :)

Tammikuussa Rilla kasvatteli pentumahaa ja muutti Saaran luo loppuajaksi.

 Helmikuussa Rilla pyöräytti maailmaan neljä pentusta.

Maaliskuussa Rilla vielä hoiteli pentuja Haukiputaalla, mie kävin ilman koiraa poropaimennuksissa ja törmäsin tämmöseen sankariin: Rillan velipoika Urho.

Huhtikuussa Rilla palasi takasi kotiin ja käytiin mökillä perinteisissä pilkkikisoissa. Rillakin nautti kevätauringosta.

 Toukokuussa muutettiin pariksi kuukaudeksi Inariin, koska mie menin tekemään työharjottelua RKTL:lle. Rilla päätti riipasta kesäkarvaan kerralla.

 Kesäkuussa eleltiin vielä Inarissa.

Heinäkuussa palattiin Ouluun ja treffailtiin jo koipeliinivaiheeseen kasvaneita pentuja. Ei ole omena kauas puusta pudonnu, ainakaan ulkonäöllisesti.

 Elokuussa velipoika Urho kävi tutustumassa tulevaan morsioon Rovaniemellä ja ohikulkumatkalla pysähtyivät riehumaan Oulussa.

Syyskuussa Rilla alkoi pikkuhiljaa olla palautunut pentukiloista ja löysyydestä, ja karvakin alkoi olla kunnossa. 

 Lokakuussa käytiin viikonloppureissu saarella olevalla mökillä. Rilla hoiti laivakoiran roolin hienosti, pienestä myrskystä huolimatta. Samoin kerjuuhommat luonnistu.

Marraskuussa eleltiin tavallista arkea. Treenejä jatkettiin, sillä lokakuussa kahdet kokeet osoitti että tekemistä vielä on.

 Joulu vietettiin kotosalla Lempeässä.

kahdet kokeet takana

Noniin, nyt on sitte kisaura korkattu. Ja ehitty edellisestä tekstistä jo kisauraakin jatkamaan.

Tornion koe meni ekaksi kokeeksi tosi hyvin, nippanappa ykköstulos saatiin, pisteitä 164,5. Liike liikkeeltähän koe meni sitten seuraavasti:

Luoksepäästävyys 10
Ei mitään ongelmaa, nätisti napotti sivulla ja anto koskea.

Paikalla makaaminen 6
Ääntähän siellä oli. Elämäni pisimmät kaks minuuttia piippasi ja vinku. Myöski pikkusen nuuskutteli, mutta ei liikkunu mihinkään/noussu makuulta.

Seuraaminen kytkettynä 7,5
Alusta haisi niin hyvältä. Paljon siis nuuhki mutta muuten seurasi ihan nätisti.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
En muista mikä tässä meni vikaan, oisko ollu hias liikkeelle lähössä. Mutta oikein mallikas suoritus.

Luoksetulo 8,5
Hienosti tuli, ehti vain siinä juostessaki nuuhkasta sitä alustaa vauhissa. Tuli suoraan, mutta minun oikean jalan kohalle. Hyvin siirty käskystä sivulle.

Seuraaminen taluttimetta 8,5
Tämä meni jo paremmin. Rilla selvästi heräs vasta oikeastaan tässä kohassa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Täyet pisteet. Ei lisättävää.

Estehyppy 9,5
Ois muuten ollu kymppi, mutta ehti just mennä makaamaan ko ehdin esteen taakse koiran viereen.

Kokonaisvaikutus 7
Kuulemma liikaa ääntä (piippaamista ja haukkua), sekä nuuskimista.

Yhteensähän nuista kertoimien kanssa tulee sitten se 164,5

Seuraava koe oliki sitten näin jälkiviisaana (tai kyllähän se mielessä oli jo ennen koettaki) liian nopeasti. Mutta tiedossa oliki, että ei viikossa ehditä korjaamaan suuria vikoja pois, vaan mennään niillä mitä on.

Pellon kokeesta siis 133 p ja III-tulos seuraavilla pisteytyksillä:
Luoksepäästävyys 10
Ei ongelmia, vaikka tuomari ja liikkeenohjaaja sekoiliki koiramäärissä ja ensin ei meinattu päästä ollenkaan paikkamakuuta tekemään.

Paikalla makaaminen 7,5
Piippasi, ei ehkä niin paljon ko Torniossa (tuttu halli?) eikä myöskään hyörinyt vaan koko ajan tuijjasi minua.

Seuraaminen kytkettynä 5,5
Ei oikein huvittanu. Ei sitte millään. Talutinta jouduin käyttämään ja paljon.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Olis kuulemma saanu olla nopeampi.

Luoksetulo 8
Tuli vinoon ja olis saanu olla tässäki nopeampi.

Seuraaminen taluttimetta 6
Kulki perilappalaiseen tyyliin minun takana, ja jouduin pari kertaa ylimäärästä toistamaan käskyn.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Varmaanki nopeutta olis saanu tässäki olla. Minun mielestä suoritti hyvin.

Estehyppy 0
Ei lähteny ekalla. Ei lähteny toisella. Kolmannella lähti ja hyppäsi sitte esteen lisäksi kehänauhan yli kehästä pois ja vielä kehään takasi. Sitte seisahtu ja ootti nätisti.

Kokonaisvaikutus 7,5
Ääntä liikaa, haukkua siis.

Molemmista kokeista jäi hyvä fiilis. Toki Pellon kokeen ja estehypyn perseilyn jälkeen ne rukkaset kävi mielessä, mutta sitte meän suoritusta seurannut sano, että se näytti siltä, että meillä oli tosi kivaa. No olihan meillä ja kyllähän se on tärkeintä, että se ei ole pakonomasta ja tympeää tekemistä vaan hauskaa.
Seuraavaa koetta en ole vielä kattonu. Luultavasti alkutalvelle, jos sopivasti sattuu niin ennen juoksuja, ne arvioin helmikuulle. Mielessä myös välähteli, että josko mentäis sitte suoraan seuraavaksi avoon. Mutta ehkä ei kumminkaan. Alokasluokan liikkeissä ei mitään ongelmaa ole. Rilla seuraa nätisti jos se sille päälle sattuu, se vain pitää kuntoon vahvistaa ja ääntely saada pois, niin ei meillä mitään ongelmaa pitäis olla saada se TK1.
Talven treeneissä siis pääpaino ääntelyn poistamisessa ja sopivan liikkeiden välisen palkkauksen löytämisessä.

kun varmasta tulee epävarmaa

Noniin, tj 4 ja sitte ollaan tulikokeessa. Tornion tokokokeesta tuli sunnuntai-iltana kirje, että tervetuloa mukaan, alokasluokassa 11 koirakkoa ja hommat alkaa klo 9. Annina ja Noppa lähtee avoilemaan, ja melkeinpä voin jo nyt pyytää Anninalta anteeksi sitä hermostunutta höpinää, jota se joutuu kuuntelemaan koko matkan lauantaiaamuna.

Treeneissä ollaan käyty kerta viikkoon Sannin ohjauksessa Koirakoulu Vietillä, viime viikolla käytiin myös lappalaiskoiraporukalla treenaamassa Linnanmaan parkkipaikalta ja sieltä nämä tekstin lomassa olevat kuvatki on. Kaikki kuvat on ottanu Taru Vallius.
Varsinkin viikottaisissa treeneissä on tullut huomattua, kuinka niistä liikkeistä, jotka vielä viisi viikkoa sitte tuntui varmalta ko aktiivisempaa treenaamista aloteltiin, on tullu niitä suurimpia kysymysmerkkejä ja jännityksen aiheita tulevia kokeita ajatellen.

Ajattelimpa nyt siis käydä läpi alokasluokan liikkeet ja arvioida, kuinka ne luultavasti (tämänpäiväisten treenien perusteella) tulee menemään lauantaina.

Kuva: Taru Vallius

Luoksepäästävyys: Jos palkkaneuvottelut Rillan kanssa on kunnossa, niin ei pitäis olla ongelmaa. Ei innostu uusista ihmisistä niin paljoa, mutta ei varmastikaan aristele tai väistele. Ihan positiivinen pitäis olla.

Paikallamakaaminen: Siinäpä sitä sitte ollaanki. Jos menee niinko tänään meni, niin huutoa, vikinää, turhautumista ja värkkäämistä on luvassa. Mutta (kootut selitykset osa I) Rilla osaa ottaa kierroksia jo Koirakoulun hallista, joten voi olla paikkasidonnaista. Tai seurasidonnaista, sunnuntain lappalaiskoiratreeneissä oli hirveän hankala olla ko kaikki kivoimmat leikkikaverit oli siinä ihan hollilla, mutta ko ei saanu mennä leikkimään. Paikkamakuu oli muutama viikko sitte vielä yks meän varmimmista liikkeistä, ja paljon tulee olemaan kiinni siitä saanko Rillan siihen oikeaan (ei liian kovaan) vireeseen.

Seuraaminen kytkettynä: Taluttimesta tuskin tulee mitään kummosempia paineita. Taas ratkaisevassa roolissa on palkkaneuvottelut. Kontakti on parantunu huimasti näinä aikoina, samoin käännökset, joten semmonen semihyvä suoritus tulee varmasti.

Seuraaminen taluttimetta: Yhtä hyvä/huono kuin seuraaminen kytkettynä.

Kuva: Taru Vallius

Maahanmeno: Tällä hetkellä yksi meän vahvimmista liikkeistä. Tarjoaa maahanmenoa vähän turhanki helposti, mutta tässä ei siis pitäis olla ongelmaa.

Seisominen: Tässä tapahtunu tällä viikolla huima kehitys, ei tarjoa enää maahanmenoa niin helposti tähän. Ja sain tänään treeneissä tehtyä muutaman hyvän toiston maahanmeno-seisominen-maahanmeno eikä menny sekaisin. Ehkäpä sana ja teko on yhdistyny siellä pienessä pääkopassa. Mutta, edelleen pieni riski maahanmenoon.

Kuva: Taru Vallius

Luoksetulo: jaa'a. Tuskinpa ainakaan kovin vauhdikas tulee olemaan. Eteentuloasento varmastiki suora, etäisyyttä varmaan vähän liikaa, mutta säpäkästi tulee käskystä sivulle.

Vapaahyppy: feivoritti numero 1. Agilitykoirahan tuo ennemminki tuntuu olevan, niin paljon mieluummin kaikkia vauhdikkaita venkoilua vaativia liikkeitä tekee. Jos oikein hulvattomalla tuulella, niin tarjoaa esteen taakse maahanmenoa. Mutta pitää taktikoida ja huutaa joku outo sana siihen, niin se menee hämilleen siksi aikaa että ehin vierelle ja perusasentoon.

Kokonaisvaikutus: Jos on huonopäivä niin sitten ollaan flegmaattisia, kotiväkivallasta kärsiviä kauhukakaroita. Mutta jos meillä on kivaa niin sitte meillä on kivaa.

Kuva: Taru Vallius

Lauantaina ollaan siis ainaki viisaampia, että miten homma olis pitäny tehdä. :)

syksy 2011

Meille kuuluu tavallista syksyä. Treenaillaan taas tavoitteellisemmin, tänään juuri tuli varmistus, että 22.10. on ensimmäinen koestratti. Tokoilemaan mennään Tornioon Anninan ja Nopan kanssa.

Ollaan nyt kerta viikkoon käyty Koirakoulu Vietillä Hiukkavaarassa hiomassa alokasluokan liikkeitä kuntoon. Kolme kertaa takana ja parempaa kohti mennään. Rilla on ollu kerta kerralta innokkaampi touhuamaan, osaltaan myös vaikuttaa se, että valeraskaus ja hormonihuurut alkaa mennä ohitte. Tekemistä on vielä kaikissa liikkeissä enempi tai vähempi, mutta onhan tässä vielä muutama viikko aikaa.

Toinen koestartti olis tarkotus ottaa heti viikko sen jälkeen Pellon kokeessa. Sehän nyt ei välttämättä kovin fiksua ole, kuinka hyvin lie viikossa saa korjattua Torniossa havaitut virheet, mutta jos tavoitteena oliski, että Torniosta tulee jo itteä miellyttävä tulos, niin sittehän "kotikisoihin" meneminen ois helppoa.

Lokakuu on korvilla ja se tarkottaa meillä takin vaihtoa.

Ensimmäisen harjauskerran tulos parin päivän takaa ja Rilla näyttää jo taas siltä, ettei siihen ikinä ole harjalla kosketukaan.

Ehkäpä jaksan taas aktiivisemmin päivitellä blogia, mutta mitään en lupaa. :D Jokasyksyisen innostuspuuskan voimin ulkoasua vähän päivittelin ja Rillan kaikki näyttelyarvostelut on nyt yhellä koolla tuolla oikealta löytyvän linkin takana.