syksy 2011

Meille kuuluu tavallista syksyä. Treenaillaan taas tavoitteellisemmin, tänään juuri tuli varmistus, että 22.10. on ensimmäinen koestratti. Tokoilemaan mennään Tornioon Anninan ja Nopan kanssa.

Ollaan nyt kerta viikkoon käyty Koirakoulu Vietillä Hiukkavaarassa hiomassa alokasluokan liikkeitä kuntoon. Kolme kertaa takana ja parempaa kohti mennään. Rilla on ollu kerta kerralta innokkaampi touhuamaan, osaltaan myös vaikuttaa se, että valeraskaus ja hormonihuurut alkaa mennä ohitte. Tekemistä on vielä kaikissa liikkeissä enempi tai vähempi, mutta onhan tässä vielä muutama viikko aikaa.

Toinen koestartti olis tarkotus ottaa heti viikko sen jälkeen Pellon kokeessa. Sehän nyt ei välttämättä kovin fiksua ole, kuinka hyvin lie viikossa saa korjattua Torniossa havaitut virheet, mutta jos tavoitteena oliski, että Torniosta tulee jo itteä miellyttävä tulos, niin sittehän "kotikisoihin" meneminen ois helppoa.

Lokakuu on korvilla ja se tarkottaa meillä takin vaihtoa.

Ensimmäisen harjauskerran tulos parin päivän takaa ja Rilla näyttää jo taas siltä, ettei siihen ikinä ole harjalla kosketukaan.

Ehkäpä jaksan taas aktiivisemmin päivitellä blogia, mutta mitään en lupaa. :D Jokasyksyisen innostuspuuskan voimin ulkoasua vähän päivittelin ja Rillan kaikki näyttelyarvostelut on nyt yhellä koolla tuolla oikealta löytyvän linkin takana.

terveisiä Kaamasesta!

Pitkän pitkän ajan jälkeen käynnistelläänpä jälleen myös blogin päivitystä.





Rilla pyöräytti Iltahämyn -kenneliin neljä pientä porokoiran alkua. Pennut syntyivät 14.2. ja ne nimettiin ystävänpäivään sopivalla teemalla: urokset Ystävän Onni ja Ystävän Sulo ja nartut Ystävän Riemu ja Ystävän Ilo. Onni eli kotoisammin Kide muutti Tampereelle Ohmu-isoveljen iloksi ja kiusaksi, Ilo eli kotoisammin Nuoska jäi Ouluun Marjolle Miron kaveriksi. Riemu etsii vielä sijoituskotiaan väliaikaisessa kodissa Oulussa ja Sulo löysi oman ihmisensä ja muuttaa Rovaniemelle. Kiden ja Ohmun kuulumisia voi lukea heidän omasta blogista, jonka linkki on lisätty sivupalkkiin.

Rillan kanssa elämä on siis aikalailla jatkunut siitä, mihin se alkuvuodesta jäi. Toki Saara palautti mulle lihaksensa kadottaneen, riipputissisen ja karvojansa tiputtelevan yksilön, mutta Rillan luonne ja reippaus ei kyllä olleet mihinkään kadonneet, joten treenailua on ollut helppo jatkaa siitä, mihin silloin jäätiin.

Agilitykentille ei olla vielä paria omatoimista treenikertaa Rohki-Hallilla lukuunottamatta ehditty. Tottistakin ollaan muutama kerta vain tehty häiriön alla, mutta eiköhän tämä taas tästä pikkuhiljaa. Topoilu tosin on jokapäiväisten lenkkien ilo, ja alokas-luokan liikkeet alkaa olla kasassa, joten ehkäpä syksyllä korkataan koeura jossain Oulun lähialueen kokeessa.

Tällä hetkellä kortteerataan Rillan kanssa Inarissa, tarkemmin sanottuna Kaamasessa. Mie olen riista- ja kalataloudentutkimuslaitoksella vielä kolme viikkoa työharjoittelussa, joten alkukesä vietetään juhannukseen asti täällä. Olen porontutkimusasemalla, joten poroon on päässyt eläimenä tutustumaan kyllä hyvinkin tarkasti.



Rillallehan tämä paikka on ihan paratiisi: remmissä ollaan kahden ja puolen viikon aikana lenkkeilty yhteensä ehkä viisi kertaa. Sopuleita ja myyriä Rilla jahtaa niin kovasti, että korvat putoaa matkasta. Luoksetulon kanssa on vielä tekemistä ja paljon. Pari kertaa on saanut huutaa niin, että koko Valpurinniemi raikaa kun neiti ottaa porojen perään lähdöt. Porot ei onneksi viihdy paljoa tässä lähialueella, sillä lähimmällä naapurilla, johon on 500 m, on kaksi englanninsetteriä, jotka kuulemma kans käy antamassa lähtöjä kurmuille.

Tänään sattui töissä olemaan semmoinen päivä, että otin Rillan mukaan. RKTL:n naapurissa on Saamelaisalueen koulutuskeskuksen luonnonvara-alan koulutusyksikkö ja siellä järjestettiin poroelinkeinon koulutusohjelmassa oleville porokoirateemapäivä. Mie kun kuulin teemapäivästä kysyin tietenki, että saanko osallistua myös. Sanoivat sitten, että ottaa Rilla myös mukaan. Aamupäivällä Aaltosen Reija ja Hannuniemen Ritva kertoivat hankkeesta, jonka puitteissa teemapäivän pitävät, eli poro- ja lammaspaimenkoirien käytön ja kouluttamisen tehostamisesta. Käytiin myös perusteoriaa koirankouluttamisesta, mikä kirvottiki osallistujissa, tulevissa poromiehissä ja -naisissa keskustelua siitä, että onko se koira oikeasti hyödyllinen vai ei. Kellään ei "virallisesti" koira ole töissä mukana, muutamilla kokemukset koirista oli jopa negatiiviset. Myös päivän päätteksi yksi totesi koiran kouluttamisen olevan niin töisevää ja täynnä sääntöjä, ettei uskoisi omien kykyjen ja ajan siihen riittävän.



Iltapäivällä päästiin sitten ajamaan koirilla verijäljet. Rillan kanssa ollaan täällä ollessa taas muisteltu pk-jälkeä, joten tehtiin vähän vaativampi jälki kun muut. Todella hyvin meni eka kertalaiseksi ja tarkkaa, mutta vauhikasta ajamista oli. Koiria käytetään poronhoidossa myös raatojen etsinnässä, joten verijälkeä seuraavista koirista on siis huomattavasti hyötyäkin (esim. osan petokorvauksista saa löytyneiden kuolleiden porojen perusteella). Hyvien kokemuksien myötä, ehkäpä jatketaan verijälkeä ihan huvikseen.

vuosi pakettiin

Ihan ensimmäisenä pitää onnitella kaikkia muitakin Kirjokannen Ruuneperi-pentueen karvakorvia: kakarat täyttää tänään jo 2 vuotta!

Näin kaksvuotissynttäreiden kunniaksi on hyvä vähän laittaa viime vuotta pakettiin ja mietiskellä tulevaa. Viime vuoden aluevaltaushan meille oli agility. Keväällä käytiin alkeiskurssi ja syksy sitten jatkettiin jatkokurssilla. Molemmat, sekä mie että koira nautitaan lajista, ja sitä kyllä tullaan jatkamaan.

Tokossa ei sitä ensimmäistä koetta saatu aikaseksi, vaikka kovat puheet siittä oli. Yksinkertaisesti ei vain aika riittänyt siihen, että olisin jonkun viikonlopun kokeelle "uhrannut" ja viilannut liikkeet loppuun asti. Periaatteessahan Rilla alokasluokan liikkeet osaa, ainakin vähän sinnepäin-mentaliteetilla. Mutta onhan meillä tässä vielä aikaa. Josko siis 2011 saataisi ensimmäinen virallinen startti, tuli se sitten tokossa tai agissa.

Pk-jälkeä tehtiin myös kesällä jonkin verran, lähinnä esineruutua aloteltiin, mutta sekin vain omaksi iloksi ja leikin varjolla, ilman sen kummempaa ajatusta. Jos omat opinnot menee kuten suunnitelma olisi, tullaan me Rillan kanssa olemaan kaksi kuukautta Inarissa, joten siellä agiesteiden puuttuessa meillä on aikaa hioa jälkeä taas kuntoon. Ensi kesälle suunnitellaan myös uutta vaellusta, tällä kertaa suuntana Utsjoki-Kevo.

Kaikista tärkein nyt kuitenkin on edessä jo viikon päästä. Rilla on tammikuun lopussa muuttanut Haukiputaalle ja kasvattelee siellä mahaansa. Ystävänpäiväpentuja olisi luvassa, joten vielä viikkonen jännitetään. Rilla palailee kotiinsa sitten maaliskuun lopulla, minkä jälkeen aloitellaan pikkuhiljaa kunnon kohotuksella.

Rillan odotusaikaa ja pentueen muuta elämää pystyy seuraamaan Iltahämyn blogista http://iltahamyn.vuodatus.net ja myöskin Saara kirjoittelee pentuprojektista koirat.comin blogia http://www.koirat.com/blogit/iltah%C3%A4myn+pentuprojekti

syksyn treenit

Blogin päivittäminen on taas vähän vähemmälle jääny, mutta ajattelimpa niputtaa kaikki syksyn treenit nyt kerralla. Ollaan edelleen käyty KAS:n maanantain jatkoryhmässä. Ryhmän vetäjä ei ehkä ole meille se paras, mutta eiköhän me tämä syksy nyt mennä. Katsotaan uudelleen sitten keväällä tuleeko tauko vai ei.

Edellisen kerran kirjotin 13.9. treeneistä, eli viikolta 37. Seuraavalla viikolla ei treenattukaan ollenkaan. Viikolla 39 tehtiin noin seittemän esteen rataa, jossa ohjaaja pysyy aika lailla 5 m: n säteellä yhestä paikasta koko ajan. Ajatuksena oli siis saaha koira irtoamaan esteille. Meillä meni kohtuuhyvin. Taas vain sain kuulla kommenttia, kuinka koira pitäis palkata lelulla eikä nakilla.

Seuraavan viikon treenit oli itelle hyvinki valaisevat. Viikolla 40 tehtiin perusrataa, muutama hyppy ja putki ja valsseilla, mutta ilman ääntä. Tarkotuksena oli siis saaha koira ohjattua pelkästään omalla keholla. Koira kyllä olis menny, mutta oma liike on selvästi vajavaista, ja annan Rillalle ristiriitasia viestejä, minne mennä ja mitä tehhä. Helppo se on sitä putkea huutaa ko kropalla ohjaa hyppyä kohti. Tuon treenin jälkeen olen alkanu kiinnittää huomiota omaan liikeeseen paljon enemmän. Rillalata kun sitä palautetta tulee heti, jos se ei tiedä mihin mennä.

Seuraavalla viikolla oli taas tauko, mutta viikolla 42 oltiin viiminen koirakko joka treenas, joten saatiin aikalailla yksityisopetusta. Tehtiin pitkää rataa, johon kuulu hyppyjä ja putkia, takaaohjauksia ja valsseja. Taas meni ihan kohtuuella. Rilla vain lopussa huomasi, että Aarni-kaveri treenaa siinä aidan toisella puolella ja sitä piti käydä moikkailemassa. Rataa ei missään vaiheessa saatu kokonaan suoritettua, mutta palasissa kyllä. Viikottaisiin treeneihin toivos myös kontaktiesteitä, mutta ehkä niitä sitten lappalaiskoiravuorolla päästään tahkoamaan.

Tänään kävin sitten ylimääräisissä treeneissä hallilla, kun kaksi ohjaajaa tarvi treenikerran, jotta saisivat koulutusohjaajamerkinnän. Ensimmäisellä kerralla tehtiin taas pitempää rataa, joka valasi mulle sen virheen, mitä on Rillan kans nyt tehty: liian nopeasti menty liian vaikeaan. Otetaan siis askel tai kaks takasinpäin ja haetaan niitä perusasioita uudelleen. Toinen treeni oli paljon vauhdikkaampi: suora kolmella hypyllä-valssin kautta putkeen-kolme hyppyä suoraan. En tiedä johtuko kouluttajista, mutta opin tai hoksasin tänään varmaan enempi ko koko syksynä yhteensä. Rillan kanssa aletaan tästä lähin tahkomaan harjotusradat 3-5 esteen pätkissä ja opettelen itte käyttämään ääntäni. Ilmeisesti pitää huutaa vähän kovempaa ko korvissa humiseva tuuli ottaa kaikua siellä pääkopassa, eikä viesti kantaudu sinne asti. Mutta koettiin myös onnistumisen iloja tänään, kuinka hieno tunne se onki, ko saa tuon salaman haltuun ko se tulee täysiä. :) Ehkäpä tämä tästä.

Rillan tuleva tauosta lissää tietoa täältä: http://www.iltahamyn.net/suunnitelmissa.html

Juoksuja siis jännitellään, päästään käymään luultavasti joulukuun alussa kaamosreissu Saariselällä. :)

eläinlääkäriä ja agi vol. 2

Tämä viikon ohjelmassa on otsikon mukaan ollut sekä agilityä maanantaina että eilinen eläinlääkärireissu. Huolet pois, ei mitään akuuttia tapaturmaa sattunut vaan ihan perus silmä- ja polvitarkastuksissa käytiin. Silmäpeilaus tietenki jännitti eniten, sillä jonkin verran luustoa pystyy koiran liikkeestä päättelemään, mutta otapa selvää nuista silmistä, että onko siellä "kuplia" vai ei. No, Oulun Akuutissa Wickströmin Kaisa peilasi Rillan silmät keskiviikkona ja me molemmat Saaran kanssa huokaistiin helpotuksesta. Rilla kun sijoituskoira on, eli tarkoituksena sillä on pennut teettää, joten nyt ei ainakaan mitään terveydellistä haittaa ole pennutusta estämään. Samalla reissulla Kaisa tosiaan koplasi polvet ja terveet on. Kyllä niillä rimppakintuilla kelpaa esteitä hypellä.

Maanantaina olikin agility toista kertaa. Tehtiin vähän pitempää rataa, treenikohteena valssaaminen, elikkä ohjaajan liikkumisia treenattiin. Meillä treenit meni ihan plörinäksi, Rilla teki kaks kertaa radan hyvin, mutta sitten se tajusi, että miksi ihmeessä hyppiä ja juosta kun sitä nakkia saa täältä maastakin vähän haistelemalla. Edellisellä koirakolla oli nakit levinny pitkin rataa, joten meidän loikkimiset jäi sitten siihen.

Odotteluaikana tein hallissa seuraamista naksuttimen kanssa. Hyvin tajusi. Nyt vain kulmia jyrkentämään ja tiiviyttä hakemaan niin alokasluokan liikkeet alkaa olla kasassa. :)

Tänään treffailtiin Rajua, jonka kanssa leikit menee nyt Rajun kastroinnin jälkeen paremmin. Ei ole koko aikaista astumista enää. Vauhdikas viikko takana, vauhdikas viikonloppu edessä: huomenna lähdetään Pelloon katsomaan Mitroa ja Zorroa.

syksyn hajuja

Kesäloma näkyi selvästi myös blogissa. Melkein kahden kuukauden takaa on edellinen päivitys ja paljon on ehditty tehdä tässä välissä.

Heinäkuun lopulla käytiin Kemin näyttelyssä, tuloksena EH/1. Arvostelua en nyt kokonaisuudessaan tähän laita, mutta pari viikkoa aiemmin Oulun näyttelyssä etuliikkeet olivat huonot ja takaliikkeet hyvät, niin nyt oli päinvastoin. Taas tuli muistutus siitä, kuinka asiat kumminkin ovat katsojan silmästä riippuen erilaiset.

Reilun viikon Rilla vietti pikkusiskoni Pinjan hoivissa, kun itse olin partiolaisten suurleirillä Hämeenlinnassa. Hyvin oli Lempeässä oleskelu sujunut ilman minuakin. Jälleennäkeminen oli hyvin iloinen ja pienet hepulikierrokset oli onneksi hyvä siinä kotipihalla vetää. Viikon erossaolon jälkeen yhteiseloa jatkettiin tiiviisti: lähdimme Haltin vaellukselle elokuun alulla. Viikon reissun aikana kilometrejä tuli 105 ja korkeutta 1365 metriä merenpinnan yläpuolella. Rillakin huiputti Haltin.

Ensimmäinen vaellus meni suuremmitta kommelluksitta. Rilla kantoi repussaan omat ruokansa, Haltin päällä käytiin ilman kantamuksia - myös Rilla. Periaatteena oli, että aina kun mulla ei ole reppua selässä ei ole Rillallakaan. Vaelluksen jälkeen Lempeässä meni pari päivää elpyessä niin koiralla kuin emännälläkin, mutta johan alkoi virtaa sen jälkeen taas löytyä.

Nyt on taas opiskelut alkanut. Samoin myös tänään oli ensimmäinen kerta agilityä. Pääsimme Rillan kanssa Oulun seudun kennel- ja agilityseuran valmennusryhmään. Treenit on kerran viikossa puolitoistatuntia kerrallaan. Aika samantasoisia koiria ryhmässä on: kaikilla on jo selvästi haju hommasta, mutta töitä on vielä paljon.

Tänään, ensimmäisellä kerralla, mentiin pientä sarjaa, jotta ohjaaja näki kunkin tason. Rillan kanssa otin hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy sarjan ja hienosti meni. Samoin hyppy-pussi-hyppy sarja meni moitteettomasti ja lujaa. Ekalla kerralla jäin aivan 6-0 kun en tajunnut kuinka nopea tuo koira oikeasti onkaan. Lopuksi vielä tehtiin puomia kontaktien kanssa. Vapaa-ajalla otin keppejä, jotka menevät jo hienosti, ei kumminkaan ilman hihnaa vielä. Ja A:ta. Kontaktit on vielä hukassa, mutta pikkuhiljaa ne alkoivat sieltä jo löytyä.

Tosi ilonen olen myös siitä, että tällä kertaa leikki onnistui huippupalkkana. Yleensä tuolle ahmatille ei kelpaa muu kuin nakki, mutta nyt intoutui tosi kovasti leikkimään, mikä varmasti helpottaa jatkossakin palkkaamista.

Loppuun vielä kuva Haltin valloittajasta:

pieniä iloja

Miten voikaan pieni porokoira olla iloinen vesisateesta? Yleensä sateella Rilla kävelee korvat luimussa ja kodin näkyessä kiristää tahtia. Vaan ei tänään. Pitemmän hellejakson päätteeksi nyt illalla alkoi ukkostaa. Päätin käyttää Rillan iltakiekalla ennen kuin alkaa sataa kovemmin ja samalla pelastaa päivällä pestyt matot uudelta huuhtelulta. Nostin matot sisälle ja kun oltiin kiertämässä meän vakio iltalenkkiä alkoi ropista. Tällä kertaa ei ollut puhettakaan mistään luimikorvista, samanlaista hepulointia oli havaittavissa kuin lumisateesta: pisaroita piti yrittää nappailla suuhun ja vesisateen yltyessä vedettiin pienet riemukierrokset. Ilmeisesti tuo kaivatun helpotuksen koirillekin nämä kuurot.

Hirveästi ei olla siis lenkkeilty näillä keleillä. Lähinnä irtipitolenkkejä, että saa Ripatti kulkea omaan tahtiinsa ja mielellään sellaisille paikoille, missä vettä on lähettyvillä. Alkukuusta käytiin Hipun ja Nopan kanssa pr-keikalla: kaverini Sanna haaveilee paimensukuisesta lapinkoirasta, joten Hippu ja Noppa esiintyivät rodun edustajana, Rilla oli vain mukana lyömässä löylyä lisää, ettei tule harhaluuloja lappalaisten rauhallisuudesta.

Kitan ja Rukan kanssa lenkkeiltiin myös, samoin uusi tuttavuus pslk Hupi tavattiin eilen. Hupi sai huijattua Rillan jopa melkein uimaan, ainakin kahlaamisessa tehtiin ennätys.

Kitan kanssa käytiin myös näyttelyssä viikonloppuna. Kohteena oli Oulun kansainvälinen näyttely sunnuntaina. Tuomarina Hannu Talvi. Rilla sai ensimmäisen erinomaisensa ja lisäksi pokattiin paras narttu 2 -titteli sekä vara-serti ja vara-cacib. Arvostelu meni näin:
Hallava riistanväri. Hyvä koko ja mittasuhteet. Voimakas pitkä pää. Hyvä, pitkä runko. Löysäähkö eturaajojen kiinnitys. Hyvät takaraajat. Normaali turkki. Hieman kierteinen häntä. Seilaavat etuliikkeet. Hyvä takaliike.

Kaikilta aiemmilta tuomareilta on tullut moitetta takaliikkeistä, nyt mentiinki sitten toisinpäin. Talvelle kyllä pitää tulevaisuudessakin viedä Rilla, kerran kun tyypistä tykkäsi.