pk-treenit

Pitkästä aikaa päästiin palveluskoiratreeneihin mukaan. Saatiin syksyn jälkeen jatkaa edelleen alokkaitten ryhmässä, mutta homma meinasi tyssätä jälleen kerran autottomuuteen. Onneksi nyt muutama viikko alun jälkeen Henna lupasi aina napata meidät kyytiin. Ehdin jo perua meidän osallistumisen kurssille, mutta onneksi päästiin vielä mukaan kyydin järjestyttyä. Hennalta sain kuulla, että porukka on käynyt tosi huonosti, yleensä on ollut kahta kolmea koirakkoa paikanpäällä, kun kurssilaisia kumminkin on alunperin listassa kahdeksan. No, eipä se meitä haittaa, varsinkaan nyt, kun toisen puolen hallista vie pentukurssilaiset. Onpahan tilaa tehdä.

Viime syksynä juoksujen takia jouduttiin lopettamaan treeneissä käyminen jo muutaman kerran jälkeen. Nyt sitten jatkettiin aika hyvin siitä, mihin syksyllä jäätiin. Aiheena oli seuraaminen. Seurailtiin sitten eri suuntiin ja eri nopeuksilla. Hienosti meni. Me ollaan seuraamista ehditty jo aloittaa kotosalla, mutta nyt hallilla saatiin käännöksiin lisää varmuutta, ja kokeiltiin myös nopeuden muutoksia. Idean Rilla jo tajusi, nyt vaan pitää hioa se kuntoon. Ruokapalkalla mennään edelleen. Se vain toimii niin paljon paremmin kuin leikki. Hallilla kun on muita koiria ympärillä Rilla ei jaksa keskittyä leikkipalkkaan niin paljoa, että itte kokisin palkanneeni sitä tarpeeksi. Mutta toisaalta ruokapalkka on helppo, onneksi on perso koira, jolle ainakin se toimii, ettei kaiken muun pohdittavan lisäksi tarvisi vielä motivointia miettiä. Riittää kun kertoo, että ruokaa on, ja sitä saa jos toimii.

Loppuajasta otettiin myös paikallaan makuita. Ne meni hienosti. Tein luoksetuloon loppuvaa ja niin, että kävelen takaisin viereen ja vapautan siitä. Sivulta maahanmenossa on pientä viilaamista, Rilla laittaa makaamaan vinoon jos en kädellä ohjaa sitä suoraan. Mielellään siis heittää takapään hivenen sivulle, että näkee minut paremmin (tai mahdollisen palkan :D). Mutta idea on sisäistetty, että siinä tönötellään, että lupa tulee nousta.

Oli mukavaa treenata pitkästä aikaa. Ainoastaan minun mielestä treenikerran vois rakentaa toisella tavalla. Tunti kun on nuorelle koiralle aika pitkä aika harjoitella, niin alussa voisi olla yhteinen kertomus siitä, mitä on ohjelmassa ja kuinka ohjaajat itse sen ovat tehneet. Joissain asioissa melkein toivos, että se opeteltava asia näytettäs. Joo, tiedän, että esimerkiksi yksi nimeltämainitsematon porokoira ei osaa olla hiljaa vieläkään ihan koko aikaa, mutta tulisipahan sitä harjoiteltua.

Mutta ens viikolla treenaillaan taas. Viikonloppuna on ohjelmassa mulle lumikenkäilyä, Rillalle hankiuintia.

uusi vuosi uudet kujeet

Ensimmäinen kirjoitus tälle vuodelle. Hirveästi ei olla Rillan kanssa sitä normaalia arkea kummempaa tehty. Välillä tuntuu, että siinäkin on tarpeeksi.

Palasin siis pari viikkoa sitten reissusta Uudesta-Seelannista. Rilla oli sen kuukauden ajan Haukiputaalla Saaran luona hoidossa. Hyvin oli heillä kuulemma menny, mutta jälleennäkeminen oli myös vauhdikas. Kävin Rillan hakemassa Haukiputaalta ja ihan mielellään se sieltä mukaan lähti. Mie jo reissussa ehdin murehtimaan, että kuinkahan se on koko koira unohtanu minut, kun on Kitan, Rukan ja Siidan kanssa ollut niin kivaa. Mutta hyvin muisti. Hyvin muisti myös kaikki jutut mitä kotona ollaan tehty.

Reissu oli mulle itelle vähintäänkin "elämä remonttiin". Meillä on Rillan kanssa jälleen muutto edessä. Ei, mie en nauti muuttamisesta, vaan vuokra tässä kämpässä on liian iso yksin maksettavaksi. Poikaystävän kanssa siis meni poikki reissun aikana, joten muuttoa pukkaa. Muutamme tuohon Välivainion puolelle takaisin, ehittiinhän siinä jo kesä asua. Eri taloon vain.

Eilen käytiin Rillan kanssa lappalaiskoiravuorolla hallilla reenaamassa ja katselemassa mitenkä siellä oltiinkaan ko on muita koiria mukana. Hienosti meni, osaan asioista piti kommentoida, mutta saatoin loppuajasta löysätä remmin laahaamaan vain perässä. Hienosti pysyi korvat mukana ja kontakti, vaikka slk Jekku oliki hääräilemässä vieressä. Jekun kanssa olis ollu tarkoitus tänään mennä käymään mettässä, mutta pakkanen esti aikeet. Jos edellisessä blogikirjoituksessa moitin rapaa ja loskaa niin nyt kiroan pakkasia. Vapaapäivä meni ihan hunningolle kotosalla ollessa. Torstaina olis tarkoitus ottaa uus yritys Jekun kanssa.

Tokopuolella tehdään samaa vanhaa. Seuraamista koitan saada tiiviimmäksi ja noutoa loppuun asti. Isän kanssa otettiin tottelevaisuutta kotona ollessa ja sainki ihan hyviä neuvoja. Se vain, että Rillalla ei leikkipalkka toimi niin hyvin kuin makupalalla. Täytynee mietiskellä, että mikä palkkaussysteemi tois siihen seuraamiseen sitä iloa ja tiiviyttä. Tokoreenien päätteksi tein vielä isän koiralle Zorrolle huumekätkön meidän latoon. Hienosti poika jemman haki. Kova nuuskutus kävi vain kokoajan.

Torstaina otan kameran mukaan, josko uusia kuvia silloin sais. :)

marraskuista.

taas hetki vierähtäny kirjottamisessa.

Näyttelyreissun jälkeen ei tokoiltukaan muutamaan viikkoon sitte normaalisti: Rilla aloitti juoksunsa heti alku viikosta. Oltiin käymässä Mustissa ja Mirrissä sovittamassa valjaita kun kaupan lattialla näkyi pari veritippaa. Luulin ensin, että Rillalla on menny tassu rikki sorasta, myyjäkin epäili sitä, kunnes tassut tarkistettua totuus valkeni. Lähettiin sitte hyvin äkkiä takasi kotiin, valjaat saatiin kumminkin tilattua.

Ensimmäiset juoksunsa siis neiti alotti. Treenaamiseen ryhmässä tuli kolmen viikon tauko, mutta kotona ollaan tehty aika paljon. Viime viikolla mentiin sitten pitkästä aikaa tokotreeneihin. Pientä muutosta on kyllä koirassa tapahtunut, ei enää haukuttu niin paljoa. Enempi oli se tarkkailija ja Rilla jaksoi tosi hyvin keskittyä pitkäkestoisinkiin liikkeisiin.

Juoksujen aikana koirassa ei suuria muutoksia ollut: ehkä hivenen pehmeämpi ja hellyydenkipeämpi. Mutta molemmat helposti huomioon otettavia asioita. Siivota neiti ei tajunnut itseään eikä jälkiää ennen kuin vasta loppujuoksusta. Eikä Rilla muutenkaan tajunnut mikä homma nyt oikein on menossa. Yläkerran uros kettuterrieri kuulemma oli tajunnut, mikä olisi homman nimi. Omistajan mukaan kotona meno oli ollut kuin villissä lännessä ja rappukäytävässä oli pitänyt mennä ulisten. Onneksi se on nyt ohi. :)

Noutoa aloittelin juoksujen aikana, mutta puinen kapula tuntui Rillasta aikas pelottavalta. Ollaan sitten harjoiteltu noutamista pallolla ja solmunarulla. Mitään kiirettä ole noudon kanssa. Sitten keväällä jos sais liikkeestä kokonaisen.

Viime viikonlopun Rilla oli Haukiputaalla Saaran luona. Kitan ja Rukan ilona. Hyvin oli kuulemma mennyt, Rillakin malttanut rauhoittua siellä. Kahden ja puolen viikon päästä Rilla meneekin sitten kuukaudeksi sinne. Mulla itellä on silloin kuukauden reissu Uuteen-Seelantiin ja Saara lupasi jo Rillasta sovittaessa ottaa neidin silloin hoitoon.

Marraskuu on jo pitkällä, ens viikolla on jo joulukuu, eikä lumesta tietoakaan. Tulis edes pakkasta niin loppuis rapa ja loska.

ensimmäinen näyttely

Käytiin nyt viikonloppuna yöreissu Jyväskylässä, jossa oli lappalaiskoirien erikoisnäyttely. Paikalla oli kaiken kaikkiaan yli 300 koiraa, joista valtaosa lapinkoiria (tietenki).

Rilla kävi kehässä kans, luokkana oli isot narttupennut eli 7-9 kk vanhat nartut. Yhtä aikaa kehässä oli Lyyti-sisko, johon oltiin tutustuttu edellisenä päivänä ja nukuttu yö samassa huoneessa. Hienosti meni tytöillä leikit yhteen, vaikka eivät ennen olleet tutustunutkaan. Lauantai-iltana painit jatku aina puolille öin ja sunnuntaiaamuna jatkettiin jo seitsemän aikaan.

Kehässä Rilla käyttäyty oikein mallikkaasti. Liikkeessä ite juoksin vähän liian kovaa, niin Rillakin meinasi laukkailla, mutta kun hiljensin ite tahtia niin Rillakin pysyi aisoissa. Seisomiset onnistu hienosti, onneksi oli märkä maa, niin neiti hienohelma ei voinu pyllyänsä maahan laittaa ja istumista tarjota, jotta nakin sais. :D

Rillan arvostelu, tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari:
"Hyvänkokoinen narttupentu. Riittävä rungon pituus. Oikeat pään mittasuhteet. Hyvä ilme. Riittävästi kulmautunut edestä. Pitkä rintakehä. Tasapainoisesti rakentunut takaosa. Hieman jyrkkä lantio. Liikkuu kapeasti takaa, epävakaasti edestä. Hyvä luonne."

Näin siis, liikkeet saa korjattua varmasti kun harjotellaan juoksemista. En ole sitä juuri ottanut, kun se menee niin hyvin muutenkin. Lantion jyrkkyyskin saadaan loivenemaan kunhan katsoo, että Rillalla ei seisoessa ole takajalat rungon alla.

Väsyneitä ollaan molemmat, siksipä sänkyä kohden, että jaksetaan taas. :) Tokoilut jatkuu normaalisti ens viikolla.

pk-alo

Tänhään se sitte alko. Puoli viiden aikaan lähettiin kävelemään kotoa Iskon Nesteelle, josta Salla otti meidät kyytiin ja lähettiin kohti Virpiniemen OKK-areenaa. Puoli kuudesta eteenpäin meillä on siis tästä lähtien ihan jouluun asti keskiviikkoisin palveluskoiratreenit. Rillasta tulee suuri ja mahtava palveluskoira. Tai no tiedä siitä suuresta. :)

Tällä kertaa otettiin vain kontaktia ja tutustuttiin halliin. Siinäki oli paljon ihmettelemistä, kaiku sen verran hyvin, että Rillaki jätti suosiolla haukkumiset vähemmälle. Kontakti toimi hyvin, eikä se paljoa siellä muutenkaan hermoillu. Ainoastaan ovi oli vähän pelottava - hankala se oli minunki mielestä. Mutta nakilla siitä ovestaki selvittiin.

Lopuksi otettiin vielä luoksetuloa. Yritettiin tehdä siitä mahdollisimman vauhdikasta. Toisella kerralla oliki sitte kunnon jänisloikat ja meni hyvin. Mallioppilas se on, vaikka oliki selvästi nuorin koko sakista. :)

Hyvin meni hyvä mieli siitä. Huomenna sitten tokopuolen alkeet.

muokkailua

Puuh. Vihdoin valmista. Muokkailin vähän tätä blogin ulkoasua ja nyt olen tyytyväinen. Rauhallista lauantai-iltaa siis vietellään, olin aamupäivän töissä ja nyt ilta onki mennyt tietokoneen parissa askarrellessa. Rillan kanssa kohta lähdetään ulkoilemaan. Neiti nukkuu nyt, mutta äkkiäkös se siitä herää kun alkaa puhua uloslähdöstä.

Tältä viikolta pentukurssi jäi väliin. Perjantai-iltana Rillalle ei enää ruoka maistunut, ja lauantaina kaikki mitä tuli ulos oli vetistä. Eipä sitte lauantaina menny oikein mikää alas, ja se mikä meni tuli samoin tein ulos. Siksipä mätsäri Pellossa suju varsin vaisuissa merkeissä. Rillaa ei kiinnostanu ollenkaan yhteistyö ja melkeinpä harmittaa, että vein sen kehään asti. Mätsärissä nähtiin yllättävän paljon lappalaisia. Anun Hilla, Anne-Marin uros ja Minnan Nuu. Saadaan kohta jo Pelloon oma lappalaiskerho. :)

No se mahatauti hellitti oikeastaan vasta keskiviikkona. Maanantaina ruoka maistu ja pysy jo hetken sisällä, tiistaina pidin paastopäivän ja keskiviikkona alko sitte jo riisi pysyä sisällä ja tulla kiinteänä ulos. Koira oli kumminki niin väsyny, että suosiolla jätettiin pentukursseilut väliin. Ja siltä varulta jos se olis jotaki tarttuvaa ollu. Nyt alkaa sitte koirasta löytyä jo virtasta sen verran, että ollaan normaalissa, onneksi selvittiin ilman eläinlääkärikäyntejä.

Jo senki takia, että koiralla on ollu veto pois niin ei olla paljoa uusia asioita opeteltu. Muutenki on semmonen olo, että mieluummin nyt vahvistaa nuita vanhoja ja saa ne varmaksi. Saaran kanssa oli tarkotus mennä joku päivä harjottelemaan luoksetuloa niin, että Kita ja Ruka on häiriökoirina. Tekkee vain hyvvää tuolle "tulen kun tahon" asenteelle.

Mörköjä on alkanu näkyä nyt enempi ja enempi ja niillehän pitää murista. Eilen illalla äristiin oikein tosissaan pöydän alta seinälle heijastuville varjoille, jotka liikku. Samoin ikkunasta tähystetään ja ihmiset, jotka kantaa muovikasseja on ihan äärimmäisen kamalia.

Meillä on edelleen kyyti hakusessa sinne tavoitteellisten alkeiden kurssille. Syksyn tokoryhmät oli julkistettu, joten toivotaan että sitä kautta löytyis joku jonka kyytiin mahuttais. Vaan ulos sen on mentävä. Saa nähdä lähteekö Rilla lentoon kun siellä on niin kova tuuli. ;)

pentukursseilua

No niin. Kolmas kerta oli tänhään. Ensimmäisellä kerralla oltiin vain ja tutusteltiin ryhmässä toimimista. Koitettiin saada se oma koira pitämään kontaktia vaikka ympärillä oli paljon leikkikavereita. Toisella kerralla otethiin vähän ohittelemista ja näyttelykäyttäytymistä. Rilla onneksi osaa tosi hyvin näyttelyjutut. Kiitos Saaran se ossaa seisoanapottaa ja juoksemisetki menee ihan ok, ko se jotenkuten osaa seurata. Ainoa missä toisella kertaa oli ongelmia oli siinä, että se vähän venkoili ko Annina "tuomari" sitä koplasi. Hampaat antaa kattoa nätisti.

Tänhään sitte jatkettiin niitä näyttelyjuttuja. Anninalla oli mitta mukana, eli kaks kukkakeppiä sidottu yhteen ja vähän sitte sillä muka mittaili. Ettei tule sitte näyttelyssä yllätyksenä koiralle se. Näyttelyuttujen jälkeen otettiin luoksetuloa, mikä meni yllättävän hyvin. Löydettiin semmonen lelu, josta Rilla tykkäs ihan hirveästi niin sen avulla se oli helppoa. Mutta mokasin kumminki: en osannu lopettaa ajoissa, vaan kun otin siinä yksikseni vielä muutaman niin Rilla ei enää kuunnellukaan vaan säkäsi Jekun luo. Otettiin siinä sitte hetki vähän muuta ja sitte otin vielä yhen, että jäis kumminki mieleen se mitä oikeasti pittää tehhä.

Haukkuminen on vähentyny. Tällä kertaa muutaman kerran kun Rilla räkytti marssitin sen sitte ripeästi tiukalla otteella poispäin muista. Ja takasi pääsi vasta ko oli rauhottunu ja alko korvat olla tallella.

Toisaalta vaikea olla tuommosella kurssilla kun ei tiedä mitä muut ajattelee rankaisemisesta. Eihän tuo nyt mitään hirveää hakkaamista ja potkimista ole, mutta kumminkin tulee ajatus, että mitä muut ajattelee. Noh, eiköhän se tästä. Kumminkin kun tietää koirapiirit niin seläntakana puhutaan ja paljon. Mutta tuskin meidän pentukurssilaiset tuommosesta.

Viikonloppuna mennään mätsäriin Pelloon. Rohki-Hallille ja Muru on tuomarina. :) Reilun kuukauden päästä onki sitte jo eka virallinen. Tällä viikolla pitäis tulla tieto, ollaanko päästy Oulun Koirakerhon tavoitteellisten alkeiden -ryhmään. Tottelevaisuuskoulutusta siis.