Rilla pyöräytti Iltahämyn -kenneliin neljä pientä porokoiran alkua. Pennut syntyivät 14.2. ja ne nimettiin ystävänpäivään sopivalla teemalla: urokset Ystävän Onni ja Ystävän Sulo ja nartut Ystävän Riemu ja Ystävän Ilo. Onni eli kotoisammin Kide muutti Tampereelle Ohmu-isoveljen iloksi ja kiusaksi, Ilo eli kotoisammin Nuoska jäi Ouluun Marjolle Miron kaveriksi. Riemu etsii vielä sijoituskotiaan väliaikaisessa kodissa Oulussa ja Sulo löysi oman ihmisensä ja muuttaa Rovaniemelle. Kiden ja Ohmun kuulumisia voi lukea heidän omasta blogista, jonka linkki on lisätty sivupalkkiin.
Rillan kanssa elämä on siis aikalailla jatkunut siitä, mihin se alkuvuodesta jäi. Toki Saara palautti mulle lihaksensa kadottaneen, riipputissisen ja karvojansa tiputtelevan yksilön, mutta Rillan luonne ja reippaus ei kyllä olleet mihinkään kadonneet, joten treenailua on ollut helppo jatkaa siitä, mihin silloin jäätiin.
Agilitykentille ei olla vielä paria omatoimista treenikertaa Rohki-Hallilla lukuunottamatta ehditty. Tottistakin ollaan muutama kerta vain tehty häiriön alla, mutta eiköhän tämä taas tästä pikkuhiljaa. Topoilu tosin on jokapäiväisten lenkkien ilo, ja alokas-luokan liikkeet alkaa olla kasassa, joten ehkäpä syksyllä korkataan koeura jossain Oulun lähialueen kokeessa.
Tällä hetkellä kortteerataan Rillan kanssa Inarissa, tarkemmin sanottuna Kaamasessa. Mie olen riista- ja kalataloudentutkimuslaitoksella vielä kolme viikkoa työharjoittelussa, joten alkukesä vietetään juhannukseen asti täällä. Olen porontutkimusasemalla, joten poroon on päässyt eläimenä tutustumaan kyllä hyvinkin tarkasti.
Rillallehan tämä paikka on ihan paratiisi: remmissä ollaan kahden ja puolen viikon aikana lenkkeilty yhteensä ehkä viisi kertaa. Sopuleita ja myyriä Rilla jahtaa niin kovasti, että korvat putoaa matkasta. Luoksetulon kanssa on vielä tekemistä ja paljon. Pari kertaa on saanut huutaa niin, että koko Valpurinniemi raikaa kun neiti ottaa porojen perään lähdöt. Porot ei onneksi viihdy paljoa tässä lähialueella, sillä lähimmällä naapurilla, johon on 500 m, on kaksi englanninsetteriä, jotka kuulemma kans käy antamassa lähtöjä kurmuille.
Tänään sattui töissä olemaan semmoinen päivä, että otin Rillan mukaan. RKTL:n naapurissa on Saamelaisalueen koulutuskeskuksen luonnonvara-alan koulutusyksikkö ja siellä järjestettiin poroelinkeinon koulutusohjelmassa oleville porokoirateemapäivä. Mie kun kuulin teemapäivästä kysyin tietenki, että saanko osallistua myös. Sanoivat sitten, että ottaa Rilla myös mukaan. Aamupäivällä Aaltosen Reija ja Hannuniemen Ritva kertoivat hankkeesta, jonka puitteissa teemapäivän pitävät, eli poro- ja lammaspaimenkoirien käytön ja kouluttamisen tehostamisesta. Käytiin myös perusteoriaa koirankouluttamisesta, mikä kirvottiki osallistujissa, tulevissa poromiehissä ja -naisissa keskustelua siitä, että onko se koira oikeasti hyödyllinen vai ei. Kellään ei "virallisesti" koira ole töissä mukana, muutamilla kokemukset koirista oli jopa negatiiviset. Myös päivän päätteksi yksi totesi koiran kouluttamisen olevan niin töisevää ja täynnä sääntöjä, ettei uskoisi omien kykyjen ja ajan siihen riittävän.
Iltapäivällä päästiin sitten ajamaan koirilla verijäljet. Rillan kanssa ollaan täällä ollessa taas muisteltu pk-jälkeä, joten tehtiin vähän vaativampi jälki kun muut. Todella hyvin meni eka kertalaiseksi ja tarkkaa, mutta vauhikasta ajamista oli. Koiria käytetään poronhoidossa myös raatojen etsinnässä, joten verijälkeä seuraavista koirista on siis huomattavasti hyötyäkin (esim. osan petokorvauksista saa löytyneiden kuolleiden porojen perusteella). Hyvien kokemuksien myötä, ehkäpä jatketaan verijälkeä ihan huvikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti