Edellisen kirjotuksen otsikko passaa tähänki kirjotukseen paremmin kuin hyvin. Alotetaan näytelmöinnistä. Viikonloppuna, lauantaina oli Pellossa ryhmänäyttely, jossa Rilla oli juniorinartuissa. Tuomarina oli Harto Stockmari.
Arvostelu: Narttumainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja purenta. Hieman painunut ylälinja, jyrkkä lantio. Hyvä runko. Rodunomaisesti kulmautunut. Nöyrä käytös. Liikkuu normaalisti. Karva ok.
Rilla käyttäyty näyttelypaikalla normaalisti, toki piti vähän sanoa muille koirille ja ilmottaa muilleki olemassaolostaan. Ehkä oltais saatu tulla pikkusen aiemmin, jotta Rilla olis ehtiny paremmin rauhottua tilanteen. Kehässä jaksoi seistä hienosti nakin voimalla ja liikkeetki meni hyvin. Kummastelin kyllä tuomaria, kun ei pyytänyt kuin kerran ottamaan kehän ympäri. Mitä sitten myöhemmin kuulin, niin ko. tuomari harrastaa kuulemma usein sitä, että ei katso liikkeitä sen enempää kuin yhden kerran kehän ympäri. Seuraavan kerran näytelmöidään sitten Rovaniemellä, missä Kita-isä on mukana.
Tänään käytiin sitten toisen kerran agilitytreeneissä. Tällä kertaa uusina esteinä oli pussi ja rengas. Pussiin Rilla meni oikein reippaasti ja saatiin lopputreeneistä otettua jo muutama toisto niin, ettei kukaan pitänyt pussin suuta irti maasta. Renkaassa ei ollut mitään ongelmaa, meni hyvin eikä arastellut ollenkaan. Lisäksi otettiin hyppysarjaa, ensin kahdella esteellä ja vielä kolmella hypyllä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kahden hypyn sarjassa Rilla loikki miten sattui, ja suorastaan rymysi esteet läpi. Kolmen esteen sarjassa, jossa jo kiinnitettiin huomiota myös ohjaamiseen meni hienosti ja vauhdilla kaikki.
Odotteluaikana tein omatoimisesti keppejä, ja selvästi niissäkin on edistystä tapahtunut. Rilla jaksaa kuunnella ohjaamista, ei enää rynni kieli pitkällä palkkaa kohti. Mutta selvästikään se ei ole vielä tajunnut, että sitte saa taas mennä lujaa kun menee kepit oikein. Otettiin myös A:ta, jossa painotus kontaktialueella. Tässäki Rillalla selvästi ajatus on siitä, että täysillä saa mennä ja sitte pitää pysähtyä ennen kuin saa jatkaa, mutta ihan loppuun asti herneet ei ole kohdannu.
Jälkiä ei olla nyt tehty, mutta kotona pikkuveli-Arttu teki meille hienot jälkikepit, että päästään niitä opettelemaan tässä pikkuhiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti