Lapinporokoira Rilla

Vuosi 2011 kuvin

2012-02-16T21:17:00.002+02:00

Vuotta 2012 mennään jo helmikuun puolessa välissä, ja meillä podetaan juoksuja. Nimenomaan podetaan. Tärpit olis parhaimmillaan ja Rillalla on asiat vain lisääntymisessä. Noh, tunnelin päässä on toivottavasti valoa ja kesän aikana tavoitteena on saada se ensimmäinen koulutustunnus kasaan. Koskaa treeneistä ei kummempia kuulumisia ole, muistellaan viime vuosi kuvien kanssa vielä läpi. :)

Tammikuussa Rilla kasvatteli pentumahaa ja muutti Saaran luo loppuajaksi.

Helmikuussa Rilla pyöräytti maailmaan neljä pentusta.

Maaliskuussa Rilla vielä hoiteli pentuja Haukiputaalla, mie kävin ilman koiraa poropaimennuksissa ja törmäsin tämmöseen sankariin: Rillan velipoika Urho.

Huhtikuussa Rilla palasi takasi kotiin ja käytiin mökillä perinteisissä pilkkikisoissa. Rillakin nautti kevätauringosta.

Toukokuussa muutettiin pariksi kuukaudeksi Inariin, koska mie menin tekemään työharjottelua RKTL:lle. Rilla päätti riipasta kesäkarvaan kerralla.

Kesäkuussa eleltiin vielä Inarissa.

Heinäkuussa palattiin Ouluun ja treffailtiin jo koipeliinivaiheeseen kasvaneita pentuja. Ei ole omena kauas puusta pudonnu, ainakaan ulkonäöllisesti.

Elokuussa velipoika Urho kävi tutustumassa tulevaan morsioon Rovaniemellä ja ohikulkumatkalla pysähtyivät riehumaan Oulussa.

Syyskuussa Rilla alkoi pikkuhiljaa olla palautunut pentukiloista ja löysyydestä, ja karvakin alkoi olla kunnossa.

Lokakuussa käytiin viikonloppureissu saarella olevalla mökillä. Rilla hoiti laivakoiran roolin hienosti, pienestä myrskystä huolimatta. Samoin kerjuuhommat luonnistu.

Marraskuussa eleltiin tavallista arkea. Treenejä jatkettiin, sillä lokakuussa kahdet kokeet osoitti että tekemistä vielä on.

Joulu vietettiin kotosalla Lempeässä.

kahdet kokeet takana

2011-11-05T18:10:00.001+02:00

Noniin, nyt on sitte kisaura korkattu. Ja ehitty edellisestä tekstistä jo kisauraakin jatkamaan.

Tornion koe meni ekaksi kokeeksi tosi hyvin, nippanappa ykköstulos saatiin, pisteitä 164,5. Liike liikkeeltähän koe meni sitten seuraavasti:

Luoksepäästävyys 10
Ei mitään ongelmaa, nätisti napotti sivulla ja anto koskea.

Paikalla makaaminen 6
Ääntähän siellä oli. Elämäni pisimmät kaks minuuttia piippasi ja vinku. Myöski pikkusen nuuskutteli, mutta ei liikkunu mihinkään/noussu makuulta.

Seuraaminen kytkettynä 7,5
Alusta haisi niin hyvältä. Paljon siis nuuhki mutta muuten seurasi ihan nätisti.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
En muista mikä tässä meni vikaan, oisko ollu hias liikkeelle lähössä. Mutta oikein mallikas suoritus.

Luoksetulo 8,5
Hienosti tuli, ehti vain siinä juostessaki nuuhkasta sitä alustaa vauhissa. Tuli suoraan, mutta minun oikean jalan kohalle. Hyvin siirty käskystä sivulle.

Seuraaminen taluttimetta 8,5
Tämä meni jo paremmin. Rilla selvästi heräs vasta oikeastaan tässä kohassa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Täyet pisteet. Ei lisättävää.

Estehyppy 9,5
Ois muuten ollu kymppi, mutta ehti just mennä makaamaan ko ehdin esteen taakse koiran viereen.

Kokonaisvaikutus 7
Kuulemma liikaa ääntä (piippaamista ja haukkua), sekä nuuskimista.

Yhteensähän nuista kertoimien kanssa tulee sitten se 164,5

Seuraava koe oliki sitten näin jälkiviisaana (tai kyllähän se mielessä oli jo ennen koettaki) liian nopeasti. Mutta tiedossa oliki, että ei viikossa ehditä korjaamaan suuria vikoja pois, vaan mennään niillä mitä on.

Pellon kokeesta siis 133 p ja III-tulos seuraavilla pisteytyksillä:
Luoksepäästävyys 10
Ei ongelmia, vaikka tuomari ja liikkeenohjaaja sekoiliki koiramäärissä ja ensin ei meinattu päästä ollenkaan paikkamakuuta tekemään.

Paikalla makaaminen 7,5
Piippasi, ei ehkä niin paljon ko Torniossa (tuttu halli?) eikä myöskään hyörinyt vaan koko ajan tuijjasi minua.

Seuraaminen kytkettynä 5,5
Ei oikein huvittanu. Ei sitte millään. Talutinta jouduin käyttämään ja paljon.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Olis kuulemma saanu olla nopeampi.

Luoksetulo 8
Tuli vinoon ja olis saanu olla tässäki nopeampi.

Seuraaminen taluttimetta 6
Kulki perilappalaiseen tyyliin minun takana, ja jouduin pari kertaa ylimäärästä toistamaan käskyn.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Varmaanki nopeutta olis saanu tässäki olla. Minun mielestä suoritti hyvin.

Estehyppy 0
Ei lähteny ekalla. Ei lähteny toisella. Kolmannella lähti ja hyppäsi sitte esteen lisäksi kehänauhan yli kehästä pois ja vielä kehään takasi. Sitte seisahtu ja ootti nätisti.

Kokonaisvaikutus 7,5
Ääntä liikaa, haukkua siis.

Molemmista kokeista jäi hyvä fiilis. Toki Pellon kokeen ja estehypyn perseilyn jälkeen ne rukkaset kävi mielessä, mutta sitte meän suoritusta seurannut sano, että se näytti siltä, että meillä oli tosi kivaa. No olihan meillä ja kyllähän se on tärkeintä, että se ei ole pakonomasta ja tympeää tekemistä vaan hauskaa.
Seuraavaa koetta en ole vielä kattonu. Luultavasti alkutalvelle, jos sopivasti sattuu niin ennen juoksuja, ne arvioin helmikuulle. Mielessä myös välähteli, että josko mentäis sitte suoraan seuraavaksi avoon. Mutta ehkä ei kumminkaan. Alokasluokan liikkeissä ei mitään ongelmaa ole. Rilla seuraa nätisti jos se sille päälle sattuu, se vain pitää kuntoon vahvistaa ja ääntely saada pois, niin ei meillä mitään ongelmaa pitäis olla saada se TK1.
Talven treeneissä siis pääpaino ääntelyn poistamisessa ja sopivan liikkeiden välisen palkkauksen löytämisessä.

kun varmasta tulee epävarmaa

2011-10-18T23:44:00.000+03:00

Noniin, tj 4 ja sitte ollaan tulikokeessa. Tornion tokokokeesta tuli sunnuntai-iltana kirje, että tervetuloa mukaan, alokasluokassa 11 koirakkoa ja hommat alkaa klo 9. Annina ja Noppa lähtee avoilemaan, ja melkeinpä voin jo nyt pyytää Anninalta anteeksi sitä hermostunutta höpinää, jota se joutuu kuuntelemaan koko matkan lauantaiaamuna.

Treeneissä ollaan käyty kerta viikkoon Sannin ohjauksessa Koirakoulu Vietillä, viime viikolla käytiin myös lappalaiskoiraporukalla treenaamassa Linnanmaan parkkipaikalta ja sieltä nämä tekstin lomassa olevat kuvatki on. Kaikki kuvat on ottanu Taru Vallius.
Varsinkin viikottaisissa treeneissä on tullut huomattua, kuinka niistä liikkeistä, jotka vielä viisi viikkoa sitte tuntui varmalta ko aktiivisempaa treenaamista aloteltiin, on tullu niitä suurimpia kysymysmerkkejä ja jännityksen aiheita tulevia kokeita ajatellen.

Ajattelimpa nyt siis käydä läpi alokasluokan liikkeet ja arvioida, kuinka ne luultavasti (tämänpäiväisten treenien perusteella) tulee menemään lauantaina.

Luoksepäästävyys: Jos palkkaneuvottelut Rillan kanssa on kunnossa, niin ei pitäis olla ongelmaa. Ei innostu uusista ihmisistä niin paljoa, mutta ei varmastikaan aristele tai väistele. Ihan positiivinen pitäis olla.

Paikallamakaaminen: Siinäpä sitä sitte ollaanki. Jos menee niinko tänään meni, niin huutoa, vikinää, turhautumista ja värkkäämistä on luvassa. Mutta (kootut selitykset osa I) Rilla osaa ottaa kierroksia jo Koirakoulun hallista, joten voi olla paikkasidonnaista. Tai seurasidonnaista, sunnuntain lappalaiskoiratreeneissä oli hirveän hankala olla ko kaikki kivoimmat leikkikaverit oli siinä ihan hollilla, mutta ko ei saanu mennä leikkimään. Paikkamakuu oli muutama viikko sitte vielä yks meän varmimmista liikkeistä, ja paljon tulee olemaan kiinni siitä saanko Rillan siihen oikeaan (ei liian kovaan) vireeseen.

Seuraaminen kytkettynä: Taluttimesta tuskin tulee mitään kummosempia paineita. Taas ratkaisevassa roolissa on palkkaneuvottelut. Kontakti on parantunu huimasti näinä aikoina, samoin käännökset, joten semmonen semihyvä suoritus tulee varmasti.

Seuraaminen taluttimetta: Yhtä hyvä/huono kuin seuraaminen kytkettynä.

Maahanmeno: Tällä hetkellä yksi meän vahvimmista liikkeistä. Tarjoaa maahanmenoa vähän turhanki helposti, mutta tässä ei siis pitäis olla ongelmaa.

Seisominen: Tässä tapahtunu tällä viikolla huima kehitys, ei tarjoa enää maahanmenoa niin helposti tähän. Ja sain tänään treeneissä tehtyä muutaman hyvän toiston maahanmeno-seisominen-maahanmeno eikä menny sekaisin. Ehkäpä sana ja teko on yhdistyny siellä pienessä pääkopassa. Mutta, edelleen pieni riski maahanmenoon.

Luoksetulo: jaa'a. Tuskinpa ainakaan kovin vauhdikas tulee olemaan. Eteentuloasento varmastiki suora, etäisyyttä varmaan vähän liikaa, mutta säpäkästi tulee käskystä sivulle.

Vapaahyppy: feivoritti numero 1. Agilitykoirahan tuo ennemminki tuntuu olevan, niin paljon mieluummin kaikkia vauhdikkaita venkoilua vaativia liikkeitä tekee. Jos oikein hulvattomalla tuulella, niin tarjoaa esteen taakse maahanmenoa. Mutta pitää taktikoida ja huutaa joku outo sana siihen, niin se menee hämilleen siksi aikaa että ehin vierelle ja perusasentoon.

Kokonaisvaikutus: Jos on huonopäivä niin sitten ollaan flegmaattisia, kotiväkivallasta kärsiviä kauhukakaroita. Mutta jos meillä on kivaa niin sitte meillä on kivaa.

Lauantaina ollaan siis ainaki viisaampia, että miten homma olis pitäny tehdä. :)

syksy 2011

2011-09-28T12:49:00.004+03:00

Meille kuuluu tavallista syksyä. Treenaillaan taas tavoitteellisemmin, tänään juuri tuli varmistus, että 22.10. on ensimmäinen koestratti. Tokoilemaan mennään Tornioon Anninan ja Nopan kanssa.

Ollaan nyt kerta viikkoon käyty Koirakoulu Vietillä Hiukkavaarassa hiomassa alokasluokan liikkeitä kuntoon. Kolme kertaa takana ja parempaa kohti mennään. Rilla on ollu kerta kerralta innokkaampi touhuamaan, osaltaan myös vaikuttaa se, että valeraskaus ja hormonihuurut alkaa mennä ohitte. Tekemistä on vielä kaikissa liikkeissä enempi tai vähempi, mutta onhan tässä vielä muutama viikko aikaa.

Toinen koestartti olis tarkotus ottaa heti viikko sen jälkeen Pellon kokeessa. Sehän nyt ei välttämättä kovin fiksua ole, kuinka hyvin lie viikossa saa korjattua Torniossa havaitut virheet, mutta jos tavoitteena oliski, että Torniosta tulee jo itteä miellyttävä tulos, niin sittehän "kotikisoihin" meneminen ois helppoa.

Lokakuu on korvilla ja se tarkottaa meillä takin vaihtoa.

Ensimmäisen harjauskerran tulos parin päivän takaa ja Rilla näyttää jo taas siltä, ettei siihen ikinä ole harjalla kosketukaan.

Ehkäpä jaksan taas aktiivisemmin päivitellä blogia, mutta mitään en lupaa. :D Jokasyksyisen innostuspuuskan voimin ulkoasua vähän päivittelin ja Rillan kaikki näyttelyarvostelut on nyt yhellä koolla tuolla oikealta löytyvän linkin takana.

terveisiä Kaamasesta!

2011-06-01T20:39:00.000+03:00

Pitkän pitkän ajan jälkeen käynnistelläänpä jälleen myös blogin päivitystä.

Rilla pyöräytti Iltahämyn -kenneliin neljä pientä porokoiran alkua. Pennut syntyivät 14.2. ja ne nimettiin ystävänpäivään sopivalla teemalla: urokset Ystävän Onni ja Ystävän Sulo ja nartut Ystävän Riemu ja Ystävän Ilo. Onni eli kotoisammin Kide muutti Tampereelle Ohmu-isoveljen iloksi ja kiusaksi, Ilo eli kotoisammin Nuoska jäi Ouluun Marjolle Miron kaveriksi. Riemu etsii vielä sijoituskotiaan väliaikaisessa kodissa Oulussa ja Sulo löysi oman ihmisensä ja muuttaa Rovaniemelle. Kiden ja Ohmun kuulumisia voi lukea heidän omasta blogista, jonka linkki on lisätty sivupalkkiin.

Rillan kanssa elämä on siis aikalailla jatkunut siitä, mihin se alkuvuodesta jäi. Toki Saara palautti mulle lihaksensa kadottaneen, riipputissisen ja karvojansa tiputtelevan yksilön, mutta Rillan luonne ja reippaus ei kyllä olleet mihinkään kadonneet, joten treenailua on ollut helppo jatkaa siitä, mihin silloin jäätiin.

Agilitykentille ei olla vielä paria omatoimista treenikertaa Rohki-Hallilla lukuunottamatta ehditty. Tottistakin ollaan muutama kerta vain tehty häiriön alla, mutta eiköhän tämä taas tästä pikkuhiljaa. Topoilu tosin on jokapäiväisten lenkkien ilo, ja alokas-luokan liikkeet alkaa olla kasassa, joten ehkäpä syksyllä korkataan koeura jossain Oulun lähialueen kokeessa.

Tällä hetkellä kortteerataan Rillan kanssa Inarissa, tarkemmin sanottuna Kaamasessa. Mie olen riista- ja kalataloudentutkimuslaitoksella vielä kolme viikkoa työharjoittelussa, joten alkukesä vietetään juhannukseen asti täällä. Olen porontutkimusasemalla, joten poroon on päässyt eläimenä tutustumaan kyllä hyvinkin tarkasti.

Rillallehan tämä paikka on ihan paratiisi: remmissä ollaan kahden ja puolen viikon aikana lenkkeilty yhteensä ehkä viisi kertaa. Sopuleita ja myyriä Rilla jahtaa niin kovasti, että korvat putoaa matkasta. Luoksetulon kanssa on vielä tekemistä ja paljon. Pari kertaa on saanut huutaa niin, että koko Valpurinniemi raikaa kun neiti ottaa porojen perään lähdöt. Porot ei onneksi viihdy paljoa tässä lähialueella, sillä lähimmällä naapurilla, johon on 500 m, on kaksi englanninsetteriä, jotka kuulemma kans käy antamassa lähtöjä kurmuille.

Tänään sattui töissä olemaan semmoinen päivä, että otin Rillan mukaan. RKTL:n naapurissa on Saamelaisalueen koulutuskeskuksen luonnonvara-alan koulutusyksikkö ja siellä järjestettiin poroelinkeinon koulutusohjelmassa oleville porokoirateemapäivä. Mie kun kuulin teemapäivästä kysyin tietenki, että saanko osallistua myös. Sanoivat sitten, että ottaa Rilla myös mukaan. Aamupäivällä Aaltosen Reija ja Hannuniemen Ritva kertoivat hankkeesta, jonka puitteissa teemapäivän pitävät, eli poro- ja lammaspaimenkoirien käytön ja kouluttamisen tehostamisesta. Käytiin myös perusteoriaa koirankouluttamisesta, mikä kirvottiki osallistujissa, tulevissa poromiehissä ja -naisissa keskustelua siitä, että onko se koira oikeasti hyödyllinen vai ei. Kellään ei "virallisesti" koira ole töissä mukana, muutamilla kokemukset koirista oli jopa negatiiviset. Myös päivän päätteksi yksi totesi koiran kouluttamisen olevan niin töisevää ja täynnä sääntöjä, ettei uskoisi omien kykyjen ja ajan siihen riittävän.

Iltapäivällä päästiin sitten ajamaan koirilla verijäljet. Rillan kanssa ollaan täällä ollessa taas muisteltu pk-jälkeä, joten tehtiin vähän vaativampi jälki kun muut. Todella hyvin meni eka kertalaiseksi ja tarkkaa, mutta vauhikasta ajamista oli. Koiria käytetään poronhoidossa myös raatojen etsinnässä, joten verijälkeä seuraavista koirista on siis huomattavasti hyötyäkin (esim. osan petokorvauksista saa löytyneiden kuolleiden porojen perusteella). Hyvien kokemuksien myötä, ehkäpä jatketaan verijälkeä ihan huvikseen.

vuosi pakettiin

2011-02-05T19:04:00.000+02:00

Ihan ensimmäisenä pitää onnitella kaikkia muitakin Kirjokannen Ruuneperi-pentueen karvakorvia: kakarat täyttää tänään jo 2 vuotta!

Näin kaksvuotissynttäreiden kunniaksi on hyvä vähän laittaa viime vuotta pakettiin ja mietiskellä tulevaa. Viime vuoden aluevaltaushan meille oli agility. Keväällä käytiin alkeiskurssi ja syksy sitten jatkettiin jatkokurssilla. Molemmat, sekä mie että koira nautitaan lajista, ja sitä kyllä tullaan jatkamaan.

Tokossa ei sitä ensimmäistä koetta saatu aikaseksi, vaikka kovat puheet siittä oli. Yksinkertaisesti ei vain aika riittänyt siihen, että olisin jonkun viikonlopun kokeelle "uhrannut" ja viilannut liikkeet loppuun asti. Periaatteessahan Rilla alokasluokan liikkeet osaa, ainakin vähän sinnepäin-mentaliteetilla. Mutta onhan meillä tässä vielä aikaa. Josko siis 2011 saataisi ensimmäinen virallinen startti, tuli se sitten tokossa tai agissa.

Pk-jälkeä tehtiin myös kesällä jonkin verran, lähinnä esineruutua aloteltiin, mutta sekin vain omaksi iloksi ja leikin varjolla, ilman sen kummempaa ajatusta. Jos omat opinnot menee kuten suunnitelma olisi, tullaan me Rillan kanssa olemaan kaksi kuukautta Inarissa, joten siellä agiesteiden puuttuessa meillä on aikaa hioa jälkeä taas kuntoon. Ensi kesälle suunnitellaan myös uutta vaellusta, tällä kertaa suuntana Utsjoki-Kevo.

Kaikista tärkein nyt kuitenkin on edessä jo viikon päästä. Rilla on tammikuun lopussa muuttanut Haukiputaalle ja kasvattelee siellä mahaansa. Ystävänpäiväpentuja olisi luvassa, joten vielä viikkonen jännitetään. Rilla palailee kotiinsa sitten maaliskuun lopulla, minkä jälkeen aloitellaan pikkuhiljaa kunnon kohotuksella.

Rillan odotusaikaa ja pentueen muuta elämää pystyy seuraamaan Iltahämyn blogista http://iltahamyn.vuodatus.net ja myöskin Saara kirjoittelee pentuprojektista koirat.comin blogia http://www.koirat.com/blogit/iltah%C3%A4myn+pentuprojekti

syksyn treenit

2010-10-24T18:42:00.001+03:00

Blogin päivittäminen on taas vähän vähemmälle jääny, mutta ajattelimpa niputtaa kaikki syksyn treenit nyt kerralla. Ollaan edelleen käyty KAS:n maanantain jatkoryhmässä. Ryhmän vetäjä ei ehkä ole meille se paras, mutta eiköhän me tämä syksy nyt mennä. Katsotaan uudelleen sitten keväällä tuleeko tauko vai ei.

Edellisen kerran kirjotin 13.9. treeneistä, eli viikolta 37. Seuraavalla viikolla ei treenattukaan ollenkaan. Viikolla 39 tehtiin noin seittemän esteen rataa, jossa ohjaaja pysyy aika lailla 5 m: n säteellä yhestä paikasta koko ajan. Ajatuksena oli siis saaha koira irtoamaan esteille. Meillä meni kohtuuhyvin. Taas vain sain kuulla kommenttia, kuinka koira pitäis palkata lelulla eikä nakilla.

Seuraavan viikon treenit oli itelle hyvinki valaisevat. Viikolla 40 tehtiin perusrataa, muutama hyppy ja putki ja valsseilla, mutta ilman ääntä. Tarkotuksena oli siis saaha koira ohjattua pelkästään omalla keholla. Koira kyllä olis menny, mutta oma liike on selvästi vajavaista, ja annan Rillalle ristiriitasia viestejä, minne mennä ja mitä tehhä. Helppo se on sitä putkea huutaa ko kropalla ohjaa hyppyä kohti. Tuon treenin jälkeen olen alkanu kiinnittää huomiota omaan liikeeseen paljon enemmän. Rillalata kun sitä palautetta tulee heti, jos se ei tiedä mihin mennä.

Seuraavalla viikolla oli taas tauko, mutta viikolla 42 oltiin viiminen koirakko joka treenas, joten saatiin aikalailla yksityisopetusta. Tehtiin pitkää rataa, johon kuulu hyppyjä ja putkia, takaaohjauksia ja valsseja. Taas meni ihan kohtuuella. Rilla vain lopussa huomasi, että Aarni-kaveri treenaa siinä aidan toisella puolella ja sitä piti käydä moikkailemassa. Rataa ei missään vaiheessa saatu kokonaan suoritettua, mutta palasissa kyllä. Viikottaisiin treeneihin toivos myös kontaktiesteitä, mutta ehkä niitä sitten lappalaiskoiravuorolla päästään tahkoamaan.

Tänään kävin sitten ylimääräisissä treeneissä hallilla, kun kaksi ohjaajaa tarvi treenikerran, jotta saisivat koulutusohjaajamerkinnän. Ensimmäisellä kerralla tehtiin taas pitempää rataa, joka valasi mulle sen virheen, mitä on Rillan kans nyt tehty: liian nopeasti menty liian vaikeaan. Otetaan siis askel tai kaks takasinpäin ja haetaan niitä perusasioita uudelleen. Toinen treeni oli paljon vauhdikkaampi: suora kolmella hypyllä-valssin kautta putkeen-kolme hyppyä suoraan. En tiedä johtuko kouluttajista, mutta opin tai hoksasin tänään varmaan enempi ko koko syksynä yhteensä. Rillan kanssa aletaan tästä lähin tahkomaan harjotusradat 3-5 esteen pätkissä ja opettelen itte käyttämään ääntäni. Ilmeisesti pitää huutaa vähän kovempaa ko korvissa humiseva tuuli ottaa kaikua siellä pääkopassa, eikä viesti kantaudu sinne asti. Mutta koettiin myös onnistumisen iloja tänään, kuinka hieno tunne se onki, ko saa tuon salaman haltuun ko se tulee täysiä. :) Ehkäpä tämä tästä.

Rillan tuleva tauosta lissää tietoa täältä: http://www.iltahamyn.net/suunnitelmissa.html

Juoksuja siis jännitellään, päästään käymään luultavasti joulukuun alussa kaamosreissu Saariselällä. :)

eläinlääkäriä ja agi vol. 2

2010-09-16T17:21:00.000+03:00

Tämä viikon ohjelmassa on otsikon mukaan ollut sekä agilityä maanantaina että eilinen eläinlääkärireissu. Huolet pois, ei mitään akuuttia tapaturmaa sattunut vaan ihan perus silmä- ja polvitarkastuksissa käytiin. Silmäpeilaus tietenki jännitti eniten, sillä jonkin verran luustoa pystyy koiran liikkeestä päättelemään, mutta otapa selvää nuista silmistä, että onko siellä "kuplia" vai ei. No, Oulun Akuutissa Wickströmin Kaisa peilasi Rillan silmät keskiviikkona ja me molemmat Saaran kanssa huokaistiin helpotuksesta. Rilla kun sijoituskoira on, eli tarkoituksena sillä on pennut teettää, joten nyt ei ainakaan mitään terveydellistä haittaa ole pennutusta estämään. Samalla reissulla Kaisa tosiaan koplasi polvet ja terveet on. Kyllä niillä rimppakintuilla kelpaa esteitä hypellä.

Maanantaina olikin agility toista kertaa. Tehtiin vähän pitempää rataa, treenikohteena valssaaminen, elikkä ohjaajan liikkumisia treenattiin. Meillä treenit meni ihan plörinäksi, Rilla teki kaks kertaa radan hyvin, mutta sitten se tajusi, että miksi ihmeessä hyppiä ja juosta kun sitä nakkia saa täältä maastakin vähän haistelemalla. Edellisellä koirakolla oli nakit levinny pitkin rataa, joten meidän loikkimiset jäi sitten siihen.

Odotteluaikana tein hallissa seuraamista naksuttimen kanssa. Hyvin tajusi. Nyt vain kulmia jyrkentämään ja tiiviyttä hakemaan niin alokasluokan liikkeet alkaa olla kasassa. :)

Tänään treffailtiin Rajua, jonka kanssa leikit menee nyt Rajun kastroinnin jälkeen paremmin. Ei ole koko aikaista astumista enää. Vauhdikas viikko takana, vauhdikas viikonloppu edessä: huomenna lähdetään Pelloon katsomaan Mitroa ja Zorroa.

syksyn hajuja

2010-09-06T22:02:00.000+03:00

Kesäloma näkyi selvästi myös blogissa. Melkein kahden kuukauden takaa on edellinen päivitys ja paljon on ehditty tehdä tässä välissä.

Heinäkuun lopulla käytiin Kemin näyttelyssä, tuloksena EH/1. Arvostelua en nyt kokonaisuudessaan tähän laita, mutta pari viikkoa aiemmin Oulun näyttelyssä etuliikkeet olivat huonot ja takaliikkeet hyvät, niin nyt oli päinvastoin. Taas tuli muistutus siitä, kuinka asiat kumminkin ovat katsojan silmästä riippuen erilaiset.

Reilun viikon Rilla vietti pikkusiskoni Pinjan hoivissa, kun itse olin partiolaisten suurleirillä Hämeenlinnassa. Hyvin oli Lempeässä oleskelu sujunut ilman minuakin. Jälleennäkeminen oli hyvin iloinen ja pienet hepulikierrokset oli onneksi hyvä siinä kotipihalla vetää. Viikon erossaolon jälkeen yhteiseloa jatkettiin tiiviisti: lähdimme Haltin vaellukselle elokuun alulla. Viikon reissun aikana kilometrejä tuli 105 ja korkeutta 1365 metriä merenpinnan yläpuolella. Rillakin huiputti Haltin.

Ensimmäinen vaellus meni suuremmitta kommelluksitta. Rilla kantoi repussaan omat ruokansa, Haltin päällä käytiin ilman kantamuksia - myös Rilla. Periaatteena oli, että aina kun mulla ei ole reppua selässä ei ole Rillallakaan. Vaelluksen jälkeen Lempeässä meni pari päivää elpyessä niin koiralla kuin emännälläkin, mutta johan alkoi virtaa sen jälkeen taas löytyä.

Nyt on taas opiskelut alkanut. Samoin myös tänään oli ensimmäinen kerta agilityä. Pääsimme Rillan kanssa Oulun seudun kennel- ja agilityseuran valmennusryhmään. Treenit on kerran viikossa puolitoistatuntia kerrallaan. Aika samantasoisia koiria ryhmässä on: kaikilla on jo selvästi haju hommasta, mutta töitä on vielä paljon.

Tänään, ensimmäisellä kerralla, mentiin pientä sarjaa, jotta ohjaaja näki kunkin tason. Rillan kanssa otin hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy sarjan ja hienosti meni. Samoin hyppy-pussi-hyppy sarja meni moitteettomasti ja lujaa. Ekalla kerralla jäin aivan 6-0 kun en tajunnut kuinka nopea tuo koira oikeasti onkaan. Lopuksi vielä tehtiin puomia kontaktien kanssa. Vapaa-ajalla otin keppejä, jotka menevät jo hienosti, ei kumminkaan ilman hihnaa vielä. Ja A:ta. Kontaktit on vielä hukassa, mutta pikkuhiljaa ne alkoivat sieltä jo löytyä.

Tosi ilonen olen myös siitä, että tällä kertaa leikki onnistui huippupalkkana. Yleensä tuolle ahmatille ei kelpaa muu kuin nakki, mutta nyt intoutui tosi kovasti leikkimään, mikä varmasti helpottaa jatkossakin palkkaamista.

Loppuun vielä kuva Haltin valloittajasta:

pieniä iloja

2010-07-13T22:54:00.000+03:00

Miten voikaan pieni porokoira olla iloinen vesisateesta? Yleensä sateella Rilla kävelee korvat luimussa ja kodin näkyessä kiristää tahtia. Vaan ei tänään. Pitemmän hellejakson päätteeksi nyt illalla alkoi ukkostaa. Päätin käyttää Rillan iltakiekalla ennen kuin alkaa sataa kovemmin ja samalla pelastaa päivällä pestyt matot uudelta huuhtelulta. Nostin matot sisälle ja kun oltiin kiertämässä meän vakio iltalenkkiä alkoi ropista. Tällä kertaa ei ollut puhettakaan mistään luimikorvista, samanlaista hepulointia oli havaittavissa kuin lumisateesta: pisaroita piti yrittää nappailla suuhun ja vesisateen yltyessä vedettiin pienet riemukierrokset. Ilmeisesti tuo kaivatun helpotuksen koirillekin nämä kuurot.

Hirveästi ei olla siis lenkkeilty näillä keleillä. Lähinnä irtipitolenkkejä, että saa Ripatti kulkea omaan tahtiinsa ja mielellään sellaisille paikoille, missä vettä on lähettyvillä. Alkukuusta käytiin Hipun ja Nopan kanssa pr-keikalla: kaverini Sanna haaveilee paimensukuisesta lapinkoirasta, joten Hippu ja Noppa esiintyivät rodun edustajana, Rilla oli vain mukana lyömässä löylyä lisää, ettei tule harhaluuloja lappalaisten rauhallisuudesta.

Kitan ja Rukan kanssa lenkkeiltiin myös, samoin uusi tuttavuus pslk Hupi tavattiin eilen. Hupi sai huijattua Rillan jopa melkein uimaan, ainakin kahlaamisessa tehtiin ennätys.

Kitan kanssa käytiin myös näyttelyssä viikonloppuna. Kohteena oli Oulun kansainvälinen näyttely sunnuntaina. Tuomarina Hannu Talvi. Rilla sai ensimmäisen erinomaisensa ja lisäksi pokattiin paras narttu 2 -titteli sekä vara-serti ja vara-cacib. Arvostelu meni näin:
Hallava riistanväri. Hyvä koko ja mittasuhteet. Voimakas pitkä pää. Hyvä, pitkä runko. Löysäähkö eturaajojen kiinnitys. Hyvät takaraajat. Normaali turkki. Hieman kierteinen häntä. Seilaavat etuliikkeet. Hyvä takaliike.

Kaikilta aiemmilta tuomareilta on tullut moitetta takaliikkeistä, nyt mentiinki sitten toisinpäin. Talvelle kyllä pitää tulevaisuudessakin viedä Rilla, kerran kun tyypistä tykkäsi.

kaikenlaista

2010-06-08T23:39:00.000+03:00

Rilla toukokuussa 2010 (c) Saara Lehtiniemi

Rilla kesällä 2009

Pientä eroa havaittavissa eikö?
Taas on vierähtäny hetki jos toinenki edellisestä postauksesta. Ja tuttuun tapaan vaikka ja mitä on ehitty tekemään tässä välissä.

Rillalla oli toiset jouksut nyt toukokuun aikana. Samaa rataa jatkettiin kuin edellisten kanssa, yhen illan juoksujen alkuvaiheessa pietin sillä housuja jalassa, ja heti nousi siisteystaso huomattavasti. Tokihan juoksut tietenki alko seuraavana päivänä siitä, kun olin saanut siivottua, luututtua ja pestyä maton. Ei selvästikään ole koiraihmisen matto tuommonen, joissa on yhtään valkoisia osia. Ei meinaan ole yhtään valkoiset enää.

Kennelliitosta tuli viimein viralliset tiedot lonkka- ja kyynärkuvista. Virallisesti Rillalla on nyt A/A lonkat ja 0/0 kyynärät.

Käytiin Rovaniemellä näyttelyssä, Rillalle tuloksena EH3. Mentiin samalla kyydilla Kita-isän kanssa. Pientä huutamista oli alkumatkasta havaittavissa - Rillalla kun oli viimeiset tärppipäivät menossa näyttelypäivänä. Kita huusi takakontissa ihanan naisen perään ja Rilla minun jaloissa leikkiseuran. Ei ihan kohdannu tavoitteet isällä ja tyttärellä. Näyttelypaikalla Kita ja Rilla oli pidettävä poissa toistensa silmistä, huutoa oli silti havaittavissa. Kita valioitui näyttelyssä, joten meilläkin vielä toivoa näyttelyurasta, tai lähinnä niistä serteistä on.

Oltiin Rillan kanssa myös partioleirillä toukokuun lopulla. Pellon Pailakoiden kevätleirillä vietettiin kaksi päivää ja nukuttiin laavussa. Tosi hyvä lämpöpatteri tuommonen karvakasa on, eipähän tarvi Haltin vaelluksella varmaankaan palella. Rilla myöskin söi enemmän kuin ikinä siellä leirillä. Söi jopa niin paljon, ettei enää ruoka kelvannut. Kirveellä risti seinään, veikkaan että nuita ei kovin usein tule tapahtumaan. Rillan luonneroolihan normaalisti on se, että kotona ei ikinä ruokaa olla saatu.

Tänään käytiin agilityssä. Kontaktiesteet alkaa sujua, kaks hernettä pääkopassa kohtaa aina sattumalta ja oikeita suorituksiakin tulee. Selvästi jyvällä ollaan, mutta ei ihan vielä tarkalleen ymmärretä, että mikä on se jutun juju. Putken kanssa oli tänään ihme pelleilyä. Reippaasti Rilla meni putken sisään, mutta kääntyi ja jäi kuikuilemaan menoaukosta. Ei tullut edes ulos putkesta, vaan jäi kurkkimaan siihen suuaukkoon, olisin ymmärtäny jos olis satanu vettä.

Jälkitreenit on ollu tauolla oman laiskuuden ja ajanpuutteen vuoksi. En ole jälkiä nyt toukokuussa tehnyt ollenkaan. Ens viikolla mulla on lomaviikko ja ollaan se Pellossa, silloin olis tarkotus ottaa tehotreeni jäljen suhteen. Torstain mennäänkin sitten partioleirille ja sunnuntaina tullaan sieltä takaisin Ouluun. Opetellaan nukkumaan teltassa, että sujuu se sitten ilman suurempia härdellejä Haltin vaelluksella.

liitelyä ja näytelmöintiä osa 2.

2010-05-10T20:59:00.000+03:00

Edellisen kirjotuksen otsikko passaa tähänki kirjotukseen paremmin kuin hyvin. Alotetaan näytelmöinnistä. Viikonloppuna, lauantaina oli Pellossa ryhmänäyttely, jossa Rilla oli juniorinartuissa. Tuomarina oli Harto Stockmari.

Arvostelu: Narttumainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja purenta. Hieman painunut ylälinja, jyrkkä lantio. Hyvä runko. Rodunomaisesti kulmautunut. Nöyrä käytös. Liikkuu normaalisti. Karva ok.

Rilla käyttäyty näyttelypaikalla normaalisti, toki piti vähän sanoa muille koirille ja ilmottaa muilleki olemassaolostaan. Ehkä oltais saatu tulla pikkusen aiemmin, jotta Rilla olis ehtiny paremmin rauhottua tilanteen. Kehässä jaksoi seistä hienosti nakin voimalla ja liikkeetki meni hyvin. Kummastelin kyllä tuomaria, kun ei pyytänyt kuin kerran ottamaan kehän ympäri. Mitä sitten myöhemmin kuulin, niin ko. tuomari harrastaa kuulemma usein sitä, että ei katso liikkeitä sen enempää kuin yhden kerran kehän ympäri. Seuraavan kerran näytelmöidään sitten Rovaniemellä, missä Kita-isä on mukana.

Tänään käytiin sitten toisen kerran agilitytreeneissä. Tällä kertaa uusina esteinä oli pussi ja rengas. Pussiin Rilla meni oikein reippaasti ja saatiin lopputreeneistä otettua jo muutama toisto niin, ettei kukaan pitänyt pussin suuta irti maasta. Renkaassa ei ollut mitään ongelmaa, meni hyvin eikä arastellut ollenkaan. Lisäksi otettiin hyppysarjaa, ensin kahdella esteellä ja vielä kolmella hypyllä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kahden hypyn sarjassa Rilla loikki miten sattui, ja suorastaan rymysi esteet läpi. Kolmen esteen sarjassa, jossa jo kiinnitettiin huomiota myös ohjaamiseen meni hienosti ja vauhdilla kaikki.

Odotteluaikana tein omatoimisesti keppejä, ja selvästi niissäkin on edistystä tapahtunut. Rilla jaksaa kuunnella ohjaamista, ei enää rynni kieli pitkällä palkkaa kohti. Mutta selvästikään se ei ole vielä tajunnut, että sitte saa taas mennä lujaa kun menee kepit oikein. Otettiin myös A:ta, jossa painotus kontaktialueella. Tässäki Rillalla selvästi ajatus on siitä, että täysillä saa mennä ja sitte pitää pysähtyä ennen kuin saa jatkaa, mutta ihan loppuun asti herneet ei ole kohdannu.

Jälkiä ei olla nyt tehty, mutta kotona pikkuveli-Arttu teki meille hienot jälkikepit, että päästään niitä opettelemaan tässä pikkuhiljaa.

liitelyä ja näytelmöintiä

2010-05-04T20:59:00.000+03:00

Onpas taas aikaa vierähtäny. Pk-tottikset saatiin tältä keväältä päätökseen ja hyvä mieli jäi niistä. Kesä niiden osalta omatoimista treenailua. Tottiksen rinnalle pikkuhiljaa olen taas alkanu jälkeä muistutella. Kaks ihan pientä, noin 50 m:n jälkeä päättyen ruokakupille olen tehny. Nätisti Rilla jaksaa jokasen haistaa, jokasella askeleella onki ollu makupalaa tarjolla. Jahka metsät sulaa ja sataa pari kertaa, että homeet katoaa niin aktiivisemmin sitä sitten. Tänä kesänä tarkoitus opettaa nostamaan kepit ja tavarat jäljeltä.

Huhtikuun puolessa välissä käytiin Pellossa 8A:n järjestämässä mätsärissä räjäyttämässä potti. Rilla oli yllättäen ensin punasten aikusten paras ja lopulta BIS, huolimatta siitä, että istahteli aina välissä kehässä. Seisomisessa on ongelmaa, tai lähinnä sen kestossa. Tarjoaa istumista liianki helposti siksipä ollaan kestoa siihen harjoteltu. Viikko sitte käytiin täällä Oulussa ESY:n mätsärissä, missä Rilla sai punasen nauhan kans, mutta ei sitten sijoittunut enää jatkossa. Seisominen meni selvästi paremmin, mutta kenguruloikkaa piti vähän vetää juostessa sitte. Josko ens viikonlopulle viralliseen ryhmänäyttelyyn saatas molemmista mätsäreistä parhaat puolet ja kaikki menis nappiin. Pellon näyttelyyn on ilmotettu vain 7 porokoiraa, joista luultavasti 3 on narttuja. Melko varmasti saadaan yksin pyörähdellä siellä junnukehässä.

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa agilitytreeneissä. Oulun lappalaiskoirien alajaosto järjestää alkeiskurssin Hiukkavaaran koirakoululla. Ensimmäisellä kerralla otettiin putkea, keppejä ja a:ta. Putki meni ongelmitta heti kun Rilla tajusi, että kun menee läpi niin saa lihapullia. Keppien kanssa tapahtui ehkä hetkittäinen herneiden kohtaaminen, mutta kiinni ne ei kyllä vielä jääny. Se oliski ollu jos se ne heti olis tajunnu. A on esteenä tuttu jo pk-tottiksista. Nyt vain piti Rillan mielestä tosi tyhmästi jäähä oottamaan alastullessa - ei saanukaan juosta täysillä loppuun asti lihapulla-alustalle.

Hyvin meni ekat liitelyt, ite tykkäsin ohjaajasta tosi paljon. Tahti oli hyvä, ja sitä mukaa kun esteitä oltiin käyty sai ottaa niitä itsenäisesti. Vauhtia Rillalla tosiaan piisaa, vieläkö saisi sen pään pysymään mukana menossa niin hyvä tulee. Mutta onpahan meillä vielä viisi kertaa aikaa saada ne herneet kohtaamaan.

märkä koira

2010-03-26T22:14:00.000+02:00

Täällä haisee märkä koira. Rilla uitettiin aikaa perusteellisesti märässä hangessa Ukon ja Zicon toimesta. Jätkät on englanninsettereitä, joten liikettä puolituntisella yhteisriekunnalla oli. Tyypit juoksutti toisiaan ihan kiitettävästi, joten tuo märkä hunni on myös hyvin väsyny. Käytiin töiden jälkeen siis nopea puolituntinen lammassaaressa, ja koirat sai toteuttaa itseään.

Rilla tekee toisia juoksuja. Toissapäivänä makuupaikalla näkyi veritippoja, mutta missään muualla niitä ei ole vielä näkynyt, joten vielä ei laiteta uroskavereita muutaman viikon kieltoon. Samoin treeneissä käydään niin pitkälle kunnes juoksut alkaa. Sais tehdä nuo juoksunsa nyt, niin ei sitte ole mahdollisen agin alkeiskurssin esteenä.

Viime keskiviikkona oliki pk-alkeissa vähän vauhdikkaammat treenit. Aloteltiin seuraamisella, ja liikkeestä istumaan menolla. Tarkoituksena siis, että koira jää istumaan kun mie jatkan matkaa. Muutamalla toistolla onnistu hienosti. Pysähtyessä Rilla automaattisesti istahtaa, mutta muutama toisto piti ottaa, kun neiti pakkasi lähtemään minun mukaan. Selvempi "istu" käsky ennen kuin jatkoin matkaa helpotti. Eikä tuntunut pahemmin sekoittavan koiraa, hienosti lähti seuraa käskyllä taas mukaan.

Seuraaminen otettiin lämmittelyksi sillä virallisesti, oikeasti ohjelmassa oli hyppyeste ja A. Hyppyä Rillan kanssa ollaan vähän jo tehtykin. Tosin hyppy ei mikään maata mullistava nuorella koiralla ole, tällä kertaa tehtiin vain kahdella laudalla. Kovasti sai Rillaa taas kehua. Ohjaajan suosituksesta palkkasin vasta kun Rilla oli hypännyt takaisin samalle puolelle mistä lähtikin. Pitäisi jostain kaivella video tai selitys myöskin tähän liikkeeseen, että näkisi miten se kokeessa toimii. Osaisi opettaa sen heti kokeenomaiseksi.

Hyppyjen jälkeen otettiin A:ta. Ensin ajattelin, että leveimmilläänki kerhon este on liian jyrkkä Rillalle, eikä ylitys meinannut alussa onnistua. Ensin siis otin niin, että Rilla oli hihnassa ja mentäis yhdessä. (En toki itse kiipeäisi ylös ja alas. :D) Ei saatu tarpeeksi vauhtia ja pari yritystä kaatui siihen, että Rilla hyppäsi nousun puolesta välistä alas. Kun ensimmäiset yritykset ei onnistunu päästin Rillan irti hihnasta ja vein nakin palasen A:n huipulle. Johan löyty intoa ja vauhtia! Koira sai omaan tahtiin kiivetä esteen ylös ja järkikin pysyi mukana kun palkkaa tuli ennen alastuloakin. Kolme tai neljä toistoa otettiin näin, kaikki meni hienosti ja vauhdikkaasti. Viimeisen toiston jälkeen, kun aloin ottamaan Rillan hihnaa esteen alta, neiti päätti mennä vielä kerran esteen. Vauhdikkaasti kiipesi ylös ja nätisti tuli alas. Piti ilmeisesti käydä varmistamassa, ettei yhtään nakkia jäänyt esteen päälle.

Loppuaika tehtiin perus seuraamista - eri nopeuksia, erilaisia kulmia. Myöskin kaukoja otettiin jälleen jonkun verran. Noutoa pitäisi kai alkaa saattamaan loppuun. Samoin pikkuhiljaa jälkeä voisi taas alkaa ajamaan. Kesän tavotteena jälki kuntoon ja esineruutua. Oma motivaatio reenaamiseen on noussu ihan hirveästi ko on huomannu, että koirahan oppii. :)

treenailua jälleen

2010-03-10T20:39:00.000+02:00

Pitkästä aikaa ehdin kaikelta muulta "tärkeämmältä" tekemiseltä päivitellä meidän kuulumisia. Ollaan nyt siis muutettu takaisin Välivainion puolelle ja tässä ollaan viihdytty. Rilla on jatkanut uraansa naapuruston kyttääjänä ja tekee sen nykyisin ikkunalaudalla istuen. Naapurustossa asuu ainakin yksi chihuahua, jota on pöhisty vain ikkunan takaa ja vanhahko shelttirouva, joka purkaa turhautumistaan maailmaa kohtaan kaikkiin liian lähelle tuleviin koiriin. Ei siis kovin olla kaveerattu näiden kanssa.

Pk-tottista ollaan jatkettu säännöllisen epäsäännöllisesti. Tänään päästiin taas kolmen viikon tauon jälkeen hallille treenaamaan. Hirveästi ei kotona olla muuta kuin ylläpidetty jo opittuja. Mitään uutta ei siis olla aloitettu. Noutokapulan kanssa ollaan leikitty, jotta Rilla ei niin kovasti sitä vieroksuisi. Tänään hallilla ohjelmassa ensimmäisenä oli seuraamista. Pätkät meni hyvin, samoin vauhdin muutokset ja käännökset. Samoin Rilla on hyvin tajunnu ajatuksen, että kun pysähdytään niin takamus isketään maahan, pysytään siis perus "sivulle"-asennossa.

Seuraamisen lisäksi aloteltiin kaukokäskyjä. Se nyt ei ohjelmassa virallisesti ollu, mutta huvikseni aloin Rillalle niitä opettaa. Alussa se oli vain leikkiä, mutta sitte totesin, että sama nämä on kait tässä leikin varjolla opettaa. Palkannu olen heittämällä makupalan Rillalle, ja sekös on vallan mahtavaa sitä metsästää.

Luoksetulon loppuasennossa meillä on vähän viilaamista. Ainakin lyhyellä matkalla, kun vauhtia ei kerry tarpeeksi Rilla jää loppuasentoon kauas. Toisaalta taas vauhdilla tullessa sitä ongelmaa ei ole. Mutta hirveästi en jaksanut sitä siellä hallilla toistaa, pitää vain lenkkeillessä kiinnittää huomiota, että kakara tulee perille asti.

Lopuksi otettiin reeneissä vielä eteenmenoa. Mikä ainakin mulle jäi vielä vähän hämärän peittoon. Täytynee kaivella jostain tietoa, että minkälainen liike se on kokeessa ja mitä sillä haetaan. Ehkä osaa paremmin opettaa sen tai hakea ne keinot opettaa, kun tajuaa kokonaisuuden.

Tällä kertaa reenit meni siis hyvin. Saatoin jopa pitää Rillaa irti hallilla eikä se sinkoillut muiden koirien luo. Nätisti pysyi lähellä ja tuli hyvin kutsusta. Joko pieni tauko teki hyvää tai Rillan päässä on kaks hernettä vihdoin jonkinlaisessa kommunikaatiossa tai meillä oli hyvät eväät. Ite veikkaan viimistä.

pk-treenit

2010-02-03T21:48:00.000+02:00

Pitkästä aikaa päästiin palveluskoiratreeneihin mukaan. Saatiin syksyn jälkeen jatkaa edelleen alokkaitten ryhmässä, mutta homma meinasi tyssätä jälleen kerran autottomuuteen. Onneksi nyt muutama viikko alun jälkeen Henna lupasi aina napata meidät kyytiin. Ehdin jo perua meidän osallistumisen kurssille, mutta onneksi päästiin vielä mukaan kyydin järjestyttyä. Hennalta sain kuulla, että porukka on käynyt tosi huonosti, yleensä on ollut kahta kolmea koirakkoa paikanpäällä, kun kurssilaisia kumminkin on alunperin listassa kahdeksan. No, eipä se meitä haittaa, varsinkaan nyt, kun toisen puolen hallista vie pentukurssilaiset. Onpahan tilaa tehdä.

Viime syksynä juoksujen takia jouduttiin lopettamaan treeneissä käyminen jo muutaman kerran jälkeen. Nyt sitten jatkettiin aika hyvin siitä, mihin syksyllä jäätiin. Aiheena oli seuraaminen. Seurailtiin sitten eri suuntiin ja eri nopeuksilla. Hienosti meni. Me ollaan seuraamista ehditty jo aloittaa kotosalla, mutta nyt hallilla saatiin käännöksiin lisää varmuutta, ja kokeiltiin myös nopeuden muutoksia. Idean Rilla jo tajusi, nyt vaan pitää hioa se kuntoon. Ruokapalkalla mennään edelleen. Se vain toimii niin paljon paremmin kuin leikki. Hallilla kun on muita koiria ympärillä Rilla ei jaksa keskittyä leikkipalkkaan niin paljoa, että itte kokisin palkanneeni sitä tarpeeksi. Mutta toisaalta ruokapalkka on helppo, onneksi on perso koira, jolle ainakin se toimii, ettei kaiken muun pohdittavan lisäksi tarvisi vielä motivointia miettiä. Riittää kun kertoo, että ruokaa on, ja sitä saa jos toimii.

Loppuajasta otettiin myös paikallaan makuita. Ne meni hienosti. Tein luoksetuloon loppuvaa ja niin, että kävelen takaisin viereen ja vapautan siitä. Sivulta maahanmenossa on pientä viilaamista, Rilla laittaa makaamaan vinoon jos en kädellä ohjaa sitä suoraan. Mielellään siis heittää takapään hivenen sivulle, että näkee minut paremmin (tai mahdollisen palkan :D). Mutta idea on sisäistetty, että siinä tönötellään, että lupa tulee nousta.

Oli mukavaa treenata pitkästä aikaa. Ainoastaan minun mielestä treenikerran vois rakentaa toisella tavalla. Tunti kun on nuorelle koiralle aika pitkä aika harjoitella, niin alussa voisi olla yhteinen kertomus siitä, mitä on ohjelmassa ja kuinka ohjaajat itse sen ovat tehneet. Joissain asioissa melkein toivos, että se opeteltava asia näytettäs. Joo, tiedän, että esimerkiksi yksi nimeltämainitsematon porokoira ei osaa olla hiljaa vieläkään ihan koko aikaa, mutta tulisipahan sitä harjoiteltua.

Mutta ens viikolla treenaillaan taas. Viikonloppuna on ohjelmassa mulle lumikenkäilyä, Rillalle hankiuintia.

uusi vuosi uudet kujeet

2010-01-23T22:34:00.000+02:00

Ensimmäinen kirjoitus tälle vuodelle. Hirveästi ei olla Rillan kanssa sitä normaalia arkea kummempaa tehty. Välillä tuntuu, että siinäkin on tarpeeksi.

Palasin siis pari viikkoa sitten reissusta Uudesta-Seelannista. Rilla oli sen kuukauden ajan Haukiputaalla Saaran luona hoidossa. Hyvin oli heillä kuulemma menny, mutta jälleennäkeminen oli myös vauhdikas. Kävin Rillan hakemassa Haukiputaalta ja ihan mielellään se sieltä mukaan lähti. Mie jo reissussa ehdin murehtimaan, että kuinkahan se on koko koira unohtanu minut, kun on Kitan, Rukan ja Siidan kanssa ollut niin kivaa. Mutta hyvin muisti. Hyvin muisti myös kaikki jutut mitä kotona ollaan tehty.

Reissu oli mulle itelle vähintäänkin "elämä remonttiin". Meillä on Rillan kanssa jälleen muutto edessä. Ei, mie en nauti muuttamisesta, vaan vuokra tässä kämpässä on liian iso yksin maksettavaksi. Poikaystävän kanssa siis meni poikki reissun aikana, joten muuttoa pukkaa. Muutamme tuohon Välivainion puolelle takaisin, ehittiinhän siinä jo kesä asua. Eri taloon vain.

Eilen käytiin Rillan kanssa lappalaiskoiravuorolla hallilla reenaamassa ja katselemassa mitenkä siellä oltiinkaan ko on muita koiria mukana. Hienosti meni, osaan asioista piti kommentoida, mutta saatoin loppuajasta löysätä remmin laahaamaan vain perässä. Hienosti pysyi korvat mukana ja kontakti, vaikka slk Jekku oliki hääräilemässä vieressä. Jekun kanssa olis ollu tarkoitus tänään mennä käymään mettässä, mutta pakkanen esti aikeet. Jos edellisessä blogikirjoituksessa moitin rapaa ja loskaa niin nyt kiroan pakkasia. Vapaapäivä meni ihan hunningolle kotosalla ollessa. Torstaina olis tarkoitus ottaa uus yritys Jekun kanssa.

Tokopuolella tehdään samaa vanhaa. Seuraamista koitan saada tiiviimmäksi ja noutoa loppuun asti. Isän kanssa otettiin tottelevaisuutta kotona ollessa ja sainki ihan hyviä neuvoja. Se vain, että Rillalla ei leikkipalkka toimi niin hyvin kuin makupalalla. Täytynee mietiskellä, että mikä palkkaussysteemi tois siihen seuraamiseen sitä iloa ja tiiviyttä. Tokoreenien päätteksi tein vielä isän koiralle Zorrolle huumekätkön meidän latoon. Hienosti poika jemman haki. Kova nuuskutus kävi vain kokoajan.

Torstaina otan kameran mukaan, josko uusia kuvia silloin sais. :)

marraskuista.

2009-11-23T21:54:00.000+02:00

taas hetki vierähtäny kirjottamisessa.

Näyttelyreissun jälkeen ei tokoiltukaan muutamaan viikkoon sitte normaalisti: Rilla aloitti juoksunsa heti alku viikosta. Oltiin käymässä Mustissa ja Mirrissä sovittamassa valjaita kun kaupan lattialla näkyi pari veritippaa. Luulin ensin, että Rillalla on menny tassu rikki sorasta, myyjäkin epäili sitä, kunnes tassut tarkistettua totuus valkeni. Lähettiin sitte hyvin äkkiä takasi kotiin, valjaat saatiin kumminkin tilattua.

Ensimmäiset juoksunsa siis neiti alotti. Treenaamiseen ryhmässä tuli kolmen viikon tauko, mutta kotona ollaan tehty aika paljon. Viime viikolla mentiin sitten pitkästä aikaa tokotreeneihin. Pientä muutosta on kyllä koirassa tapahtunut, ei enää haukuttu niin paljoa. Enempi oli se tarkkailija ja Rilla jaksoi tosi hyvin keskittyä pitkäkestoisinkiin liikkeisiin.

Juoksujen aikana koirassa ei suuria muutoksia ollut: ehkä hivenen pehmeämpi ja hellyydenkipeämpi. Mutta molemmat helposti huomioon otettavia asioita. Siivota neiti ei tajunnut itseään eikä jälkiää ennen kuin vasta loppujuoksusta. Eikä Rilla muutenkaan tajunnut mikä homma nyt oikein on menossa. Yläkerran uros kettuterrieri kuulemma oli tajunnut, mikä olisi homman nimi. Omistajan mukaan kotona meno oli ollut kuin villissä lännessä ja rappukäytävässä oli pitänyt mennä ulisten. Onneksi se on nyt ohi. :)

Noutoa aloittelin juoksujen aikana, mutta puinen kapula tuntui Rillasta aikas pelottavalta. Ollaan sitten harjoiteltu noutamista pallolla ja solmunarulla. Mitään kiirettä ole noudon kanssa. Sitten keväällä jos sais liikkeestä kokonaisen.

Viime viikonlopun Rilla oli Haukiputaalla Saaran luona. Kitan ja Rukan ilona. Hyvin oli kuulemma mennyt, Rillakin malttanut rauhoittua siellä. Kahden ja puolen viikon päästä Rilla meneekin sitten kuukaudeksi sinne. Mulla itellä on silloin kuukauden reissu Uuteen-Seelantiin ja Saara lupasi jo Rillasta sovittaessa ottaa neidin silloin hoitoon.

Marraskuu on jo pitkällä, ens viikolla on jo joulukuu, eikä lumesta tietoakaan. Tulis edes pakkasta niin loppuis rapa ja loska.

ensimmäinen näyttely

2009-10-25T21:07:00.000+02:00

Käytiin nyt viikonloppuna yöreissu Jyväskylässä, jossa oli lappalaiskoirien erikoisnäyttely. Paikalla oli kaiken kaikkiaan yli 300 koiraa, joista valtaosa lapinkoiria (tietenki).

Rilla kävi kehässä kans, luokkana oli isot narttupennut eli 7-9 kk vanhat nartut. Yhtä aikaa kehässä oli Lyyti-sisko, johon oltiin tutustuttu edellisenä päivänä ja nukuttu yö samassa huoneessa. Hienosti meni tytöillä leikit yhteen, vaikka eivät ennen olleet tutustunutkaan. Lauantai-iltana painit jatku aina puolille öin ja sunnuntaiaamuna jatkettiin jo seitsemän aikaan.

Kehässä Rilla käyttäyty oikein mallikkaasti. Liikkeessä ite juoksin vähän liian kovaa, niin Rillakin meinasi laukkailla, mutta kun hiljensin ite tahtia niin Rillakin pysyi aisoissa. Seisomiset onnistu hienosti, onneksi oli märkä maa, niin neiti hienohelma ei voinu pyllyänsä maahan laittaa ja istumista tarjota, jotta nakin sais. :D

Rillan arvostelu, tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari:
"Hyvänkokoinen narttupentu. Riittävä rungon pituus. Oikeat pään mittasuhteet. Hyvä ilme. Riittävästi kulmautunut edestä. Pitkä rintakehä. Tasapainoisesti rakentunut takaosa. Hieman jyrkkä lantio. Liikkuu kapeasti takaa, epävakaasti edestä. Hyvä luonne."

Näin siis, liikkeet saa korjattua varmasti kun harjotellaan juoksemista. En ole sitä juuri ottanut, kun se menee niin hyvin muutenkin. Lantion jyrkkyyskin saadaan loivenemaan kunhan katsoo, että Rillalla ei seisoessa ole takajalat rungon alla.

Väsyneitä ollaan molemmat, siksipä sänkyä kohden, että jaksetaan taas. :) Tokoilut jatkuu normaalisti ens viikolla.

pk-alo

2009-10-07T19:31:00.001+03:00

Tänhään se sitte alko. Puoli viiden aikaan lähettiin kävelemään kotoa Iskon Nesteelle, josta Salla otti meidät kyytiin ja lähettiin kohti Virpiniemen OKK-areenaa. Puoli kuudesta eteenpäin meillä on siis tästä lähtien ihan jouluun asti keskiviikkoisin palveluskoiratreenit. Rillasta tulee suuri ja mahtava palveluskoira. Tai no tiedä siitä suuresta. :)

Tällä kertaa otettiin vain kontaktia ja tutustuttiin halliin. Siinäki oli paljon ihmettelemistä, kaiku sen verran hyvin, että Rillaki jätti suosiolla haukkumiset vähemmälle. Kontakti toimi hyvin, eikä se paljoa siellä muutenkaan hermoillu. Ainoastaan ovi oli vähän pelottava - hankala se oli minunki mielestä. Mutta nakilla siitä ovestaki selvittiin.

Lopuksi otettiin vielä luoksetuloa. Yritettiin tehdä siitä mahdollisimman vauhdikasta. Toisella kerralla oliki sitte kunnon jänisloikat ja meni hyvin. Mallioppilas se on, vaikka oliki selvästi nuorin koko sakista. :)

Hyvin meni hyvä mieli siitä. Huomenna sitten tokopuolen alkeet.

muokkailua

2009-09-26T18:19:00.000+03:00

Puuh. Vihdoin valmista. Muokkailin vähän tätä blogin ulkoasua ja nyt olen tyytyväinen. Rauhallista lauantai-iltaa siis vietellään, olin aamupäivän töissä ja nyt ilta onki mennyt tietokoneen parissa askarrellessa. Rillan kanssa kohta lähdetään ulkoilemaan. Neiti nukkuu nyt, mutta äkkiäkös se siitä herää kun alkaa puhua uloslähdöstä.

Tältä viikolta pentukurssi jäi väliin. Perjantai-iltana Rillalle ei enää ruoka maistunut, ja lauantaina kaikki mitä tuli ulos oli vetistä. Eipä sitte lauantaina menny oikein mikää alas, ja se mikä meni tuli samoin tein ulos. Siksipä mätsäri Pellossa suju varsin vaisuissa merkeissä. Rillaa ei kiinnostanu ollenkaan yhteistyö ja melkeinpä harmittaa, että vein sen kehään asti. Mätsärissä nähtiin yllättävän paljon lappalaisia. Anun Hilla, Anne-Marin uros ja Minnan Nuu. Saadaan kohta jo Pelloon oma lappalaiskerho. :)

No se mahatauti hellitti oikeastaan vasta keskiviikkona. Maanantaina ruoka maistu ja pysy jo hetken sisällä, tiistaina pidin paastopäivän ja keskiviikkona alko sitte jo riisi pysyä sisällä ja tulla kiinteänä ulos. Koira oli kumminki niin väsyny, että suosiolla jätettiin pentukursseilut väliin. Ja siltä varulta jos se olis jotaki tarttuvaa ollu. Nyt alkaa sitte koirasta löytyä jo virtasta sen verran, että ollaan normaalissa, onneksi selvittiin ilman eläinlääkärikäyntejä.

Jo senki takia, että koiralla on ollu veto pois niin ei olla paljoa uusia asioita opeteltu. Muutenki on semmonen olo, että mieluummin nyt vahvistaa nuita vanhoja ja saa ne varmaksi. Saaran kanssa oli tarkotus mennä joku päivä harjottelemaan luoksetuloa niin, että Kita ja Ruka on häiriökoirina. Tekkee vain hyvvää tuolle "tulen kun tahon" asenteelle.

Mörköjä on alkanu näkyä nyt enempi ja enempi ja niillehän pitää murista. Eilen illalla äristiin oikein tosissaan pöydän alta seinälle heijastuville varjoille, jotka liikku. Samoin ikkunasta tähystetään ja ihmiset, jotka kantaa muovikasseja on ihan äärimmäisen kamalia.

Meillä on edelleen kyyti hakusessa sinne tavoitteellisten alkeiden kurssille. Syksyn tokoryhmät oli julkistettu, joten toivotaan että sitä kautta löytyis joku jonka kyytiin mahuttais. Vaan ulos sen on mentävä. Saa nähdä lähteekö Rilla lentoon kun siellä on niin kova tuuli. ;)

pentukursseilua

2009-09-15T22:25:00.000+03:00

No niin. Kolmas kerta oli tänhään. Ensimmäisellä kerralla oltiin vain ja tutusteltiin ryhmässä toimimista. Koitettiin saada se oma koira pitämään kontaktia vaikka ympärillä oli paljon leikkikavereita. Toisella kerralla otethiin vähän ohittelemista ja näyttelykäyttäytymistä. Rilla onneksi osaa tosi hyvin näyttelyjutut. Kiitos Saaran se ossaa seisoanapottaa ja juoksemisetki menee ihan ok, ko se jotenkuten osaa seurata. Ainoa missä toisella kertaa oli ongelmia oli siinä, että se vähän venkoili ko Annina "tuomari" sitä koplasi. Hampaat antaa kattoa nätisti.

Tänhään sitte jatkettiin niitä näyttelyjuttuja. Anninalla oli mitta mukana, eli kaks kukkakeppiä sidottu yhteen ja vähän sitte sillä muka mittaili. Ettei tule sitte näyttelyssä yllätyksenä koiralle se. Näyttelyuttujen jälkeen otettiin luoksetuloa, mikä meni yllättävän hyvin. Löydettiin semmonen lelu, josta Rilla tykkäs ihan hirveästi niin sen avulla se oli helppoa. Mutta mokasin kumminki: en osannu lopettaa ajoissa, vaan kun otin siinä yksikseni vielä muutaman niin Rilla ei enää kuunnellukaan vaan säkäsi Jekun luo. Otettiin siinä sitte hetki vähän muuta ja sitte otin vielä yhen, että jäis kumminki mieleen se mitä oikeasti pittää tehhä.

Haukkuminen on vähentyny. Tällä kertaa muutaman kerran kun Rilla räkytti marssitin sen sitte ripeästi tiukalla otteella poispäin muista. Ja takasi pääsi vasta ko oli rauhottunu ja alko korvat olla tallella.

Toisaalta vaikea olla tuommosella kurssilla kun ei tiedä mitä muut ajattelee rankaisemisesta. Eihän tuo nyt mitään hirveää hakkaamista ja potkimista ole, mutta kumminkin tulee ajatus, että mitä muut ajattelee. Noh, eiköhän se tästä. Kumminkin kun tietää koirapiirit niin seläntakana puhutaan ja paljon. Mutta tuskin meidän pentukurssilaiset tuommosesta.

Viikonloppuna mennään mätsäriin Pelloon. Rohki-Hallille ja Muru on tuomarina. :) Reilun kuukauden päästä onki sitte jo eka virallinen. Tällä viikolla pitäis tulla tieto, ollaanko päästy Oulun Koirakerhon tavoitteellisten alkeiden -ryhmään. Tottelevaisuuskoulutusta siis.

näytelmiä.

2009-08-07T21:55:00.001+03:00

Aina ilmeisesti pittää todeta tähän blogitekstin alkuun, että taas on menny vaikka kuinka pitkän aikaa ennen ko kirjotan. Aika kuluu turhan nopeasti. Töitä ko tekee päivät niin sitä ei hirveästi tee iltaisin mieli istua sisällä, mutta nyt istun alas ja päivittelen tätä.

Rillalla oli oikein hyvin menny hoitoviikonloppu Saaran luona. Saara oli opettanu Rillalle seisomista pyynnöstä. Myöski neiti osaa nyt hienosti odottaa, että saa luvan mennä ovesta ulos lähdettäessä ja hypätä autosta pois. Vähän vaikea itsellä tuota autoasiaa opettaa kun ei sellaista omista. Mutta Saaralle tosi iso kiitos näistä. Täytyy viedä toistekin Rilla sinne leirikouluun. :)

Rilla on myös avannut oman näyttelyuransa. Viime lauantaina oltiin katsomassa Kiimingin ryhmänäyttelyssä kuinka Kita-iskä esiintyi hienosti ja pokkasi toisen sertinsä. Sunnuntaina käytiin sitten Toppilassa Oulun ongelmakoirakouluttajien tms. järjestämässä Match Showssa. Rilla oli isojen pentujen sinisten kolmas, eli hienosti meni näin eka näyttelyksi. Seisominen meni nätisti, kiitos Saaran opetuksen. Juoksemiset, joita ei oltu harjoiteltu juuri ollenkaan samoin. Varsin ylpeä olen Rillan esiintymisestä sitten sinisten kehässä, jossa oli seitsemän koiraa. Neiti jaksoi silti keskittyä minuun.

Nyt on edessä työputki. Mulla on kuusi päivää töitä ja sen jälkeen lähdetään viideksi päiväksi kotiin. Pääsee Rilla mukaan mustikkametsään. Muutosta Rilla ei ole ottanut mitään paineita. Koti on jo koti, ja edelleen yöksi kaivaudutaan sängyn alle. Ollaan löydetty kiva lenkkipolku tuosta ihan vierestä, jossa uskallan päästää Rillan irti. Samalla on voitu harjotella luoksetuloa, mikä alkaa olla jo varma kutsusta. Toisten koirien ohittaminen meillä on edelleen ongelmana, varsinkin silloin kun mulla on vain "huonoja" makupaloja mukana.

Huomenna on aikainen herätys, meidän pitää olla töissä jo yhdeksältä, joten taidanpa lähteä Rillan perässä tuonne makuuhuoneen puolelle. Rilla sinne jo hetki sitten könysi.

neiti näpsä.

2009-07-20T21:46:00.001+03:00

Aika rientää eteenpäin tosi kovaa kyytiä. Taas on vierähtäny 11 päivää siitä ko viimeksi kirjotin, mutta onpa tässä ehtiny paljon tapahtuaki.

Viime viikolla mentiin töiden jälkeen bussilla Haukiputaalle moikkaamaan Kita-iskää ja Rukaa. Käytiin lenkillä hiekkakuopilla. Otettiin isä-tytär kuvia muutama, kun Rillassa ja Kitassa on niin paljon samaa näköä.

Viime sunnuntaina käytiin sitte oululaisten lappalaiskoirien pentutreffeillä, ja sieltä saatiin paljon uusia kavereita. Mukana oli Noppa, joka oli jo tuttu ennestään, mutta lapinkoira Jekun eli Cantavia Noitarummun kanssa ollaan ylihuomiseksi suunniteltu reissua.

Ohituksia ollaan työmatkoilla reenattu ja ne alkaa sujua jo aika hienosti. Toki se vaatii sen, että mulla on makupaloja mukana, mutta hiljaa hyvä tullee. Muutenki sosiaalistamista ja koiratilanteissa olemista olis tarkotus harjotella nyt urakalla. 1.8. lähetään Saaran ja Kitan mukaan Kiimingin näyttelyyn ja seuraavana päivänä eli 2.8. olis tarkotus mennä sitte käymään ekassa mätsärissä kehässä.

Viikonloppuna muutetaan, joten Rilla menee muutamaksi päiväksi Saaralle hoitoon. Saa nähdä, miten sitä osaa ilman neitiä olla. :) Neidillä ei varmasti ole mitään hätää, onhan siellä Kita ja Ruka koita kiusata. Noh, eipä se ole kuin torstaista sunnuntaihin. :)

Nyt vielä iltaulkoilut ja sitte nukkumaan.

Ai niin, tilasin eilen illalla kameran, joten tulevaisuudessa alkaa näkyä enemmän kuvia täälläkin.

mennään jo heinäkuussa.

2009-07-09T11:25:00.000+03:00

Kyllä, heinäkuuta on eletty jo viikko - reilu viikko ja viiminen päivitys on ollu toukokuun puolella. Kesä on liika kiireistä aikaa. Lomat on pietty ja nyt ollaan sitte Rillan kanssa oltu kolmatta viikkoa töissä.

Neiti kasvaa kovaa vauhtia. Painoa on jo yli 10 kg, tarkkaa lukua en tiedä kun ei olla vaa'alla aikoihin käyty. Korkeutta on noin 45 cm jo nyt - saas nähä kuinka korkea neitistä kasvaa. :) Sosiaalistaminen ja nätisti käyttäytyminen on ollu viime aikoina ne pääpainopisteet. Saara suunnitteli ilmottavansa Rillan lokakuussa olevaan erkkariin, joten siihen mennessä pitäis saaha käyttäytyminen kuntoon. Kerran ollaan käyty mätsärissä turistina, ja tarkotus olis muutaman viikon kuluessa mennä ihan osallistumaan.

Eilen käytiin koirakavereiden Ukon ja Chicon kanssa lenkillä Toppilan saaressa ja siinä samalla vähän tokoiltiin häiriötekijöiden kanssa. Nakin voimalla saan huomiota, eli kyllä se tästä. Oikein hienosti neiti sitten osasikin loppu ajasta hihnassa kulkea, vaikka pojat kulki ihan vieressä.

Syksylle olis suunnitelmissa mennä johonkin ohjattuun ryhmään mukaan. Lappalaiskoiraporukalla saadaan toivottavasti jonkun sortin ryhmä pystyyn, mutta pitää katella myös KAS:n ja OKK:n sivuja.

Parin viikon päästä muutetaan taas. Hellun kanssa muutetaan saman katon alle, Rilla tietysti kans.

Loppuun vielä kuva Rillasta viime viikolta. Kännykällä otettu, joten laatu on sen mukainen. Kamera on edelleen vasta haaveissa.

on siis kesä.

2009-05-26T10:46:00.001+03:00

Oulussa ollaan taas. Käytiin keskiviikosta - maanantaihin viettämässä aikaa kotosalla, Zorron ja Mitron kiusana. Oli hyvä olla siellä. Koira sai juosta syämensä kyllyyestä, ja kelit oli hyvät. Itte kävin kahessa koiranäyttelyssä töissä, seki oli mukavaa pitkästä aikaa.

Viime tiistaina tosiaan käytiin Anniinan ja Nopan kanssa lenkillä. Hyvin meni neiteillä leikit yksiin, oli vain aika kuuma päivä niin ei ihan terävintä riehumista ollu. Aika vaisu meininki oli ainaki Rillalla. Piti puhaltaa normaalia enemmän. Mettästä autolle palaillessa nähtiin kyy. Onneksi hoksattiin se ennen ko pennut ehti alkaa leikkiä sillä. Hienosti Rilla totteli kun komensin sen pois sieltä.

Ens viikonloppuna muutetaan. Sitte viikko käydään yhessä töissä, kun Pietu lähtee Kuusamoon. Otan Rillan töihin mukaan niin sen ei tarvi kotona yksin olla. Sitte mulla onki juhannukseen asti loma, mistä ainaki viikko vietetään pohjosessa. Varmaan kävästään myös Kuusamossa Vilman seurana.

Nyt pitäis alkaa lukemaan, bilsan pääsykokeet on perjantaina.

pitkästä aikaa.

2009-05-18T12:06:00.000+03:00

Välillä täytyy päivitellä tätäki. Monta kertaa ollu mielessä, mutta sitte se on aina jääny.

Meän elämä mennee samalla lailla ko ennenki. Nukutaan ja leikitään ja juostaan ja riehutaan. Sitä tavallista. Rilla kasvattaa jalkojaan nyt, pikku hiljaa alkaa olla honkkelivaihe päällä. Ei kumminkaan ihan vielä. Lujaa se juoksee, äiti sitä ruukaa kehuaki, että se on maailman nopein koira. Ilmanvastusta pienennetään juostessa laittamalla korvat taakse ja painautumalla matalaksi - just samalla lailla ko Kita-iskä.

Rilla osaa istua ja mennä maahan käskystä. Lisäksi odota -käsky on tuttu, ja tietää miten pitää toimia. Viikko sitte viikonloppu oltiin kotona, oli mahtavat kelit niin Rilla oli päivät ulkona. Sitte se nukkuki sunnuntain puoliksi ja maanantaina oli kans aikalailla veto pois. Käytiin maanantaina Saaran, Kitan ja Rukan kanssa urheilemassa Valkeisjärvellä. Siksi alkuviikko meniki neitillä aika vaisuissa merkeissä.

Lauantaina käytiin Leevin kanssa tutkimassa Pyykösjärven rantoja. Leevi on kultanennoutaja ja koirathan innostu uimaanki kun oli niin lämmin päivä. Loppu lenkistä, kun oltiin jo 200 metriä autoilta Rilla ja Leevi päätti mennä puron yli. Se oli noin 2 m leveä, ja yllättäen keskeltä oli äkkisyvä ja Rilla joutu uimaan. Toki se sitä säikähti, mutta pääsi vastarannalle. Mutta eipä uskaltanu ennää tulla takasi. Leevin omistaja Kalle sitte uhrautu ja kahlasi Rillan pois sieltä. Neiti nukkuki sitte taas koko illan. Näyttää olevan aikalailla kaikki tai ei mitään koira.

Tänään myös tajusin, että ei tuo enää mikään pikkulikka olekaan. Ihmettelin yks päivä ääneen Pietulle, että miksi meillä on niin kummallisella korkeuella ikkunassa jälkiä. No tänään se sitte selvisi: Rilla osaa hypätä ruokapöydän tuolille, josta se näkee ikkunasta ulos. On ilmeisesti yksin ollessaan harrastanut sitä. Samoin kirjoituspöydälle kiikkumista kun oli sieltä tavaroita tiputellut alas. Täytyy alkaa pitämään tuolit pöydissä kiinni silloin kun niillä ei istuta.

Haukkuminen sisällä on loppunut lähes kokonaan. Kolme päivää haukkupanta kaulassa tekee ihmeitä. Nyt panta on vain näkyvällä paikalla, jotta Rilla muistaa mikä on homman nimi sisällä. Hihnassa ja ulkona en ole haukkumista rajoittanu. Ei ole minun mielestä tarpeen.

Nyt ootellaan, koska Annina ja Noppa laittaa viestiä. Lähetään käymään pentutreffeillä juoksuttamassa koiria. Noppa on kuukauden vanhempi kuin Rilla, joten suht samankokoista seuraa on tiedossa. Samoin myös mulle puhekaveri.:)

yhtä tyhjän kanssa.

2009-05-05T19:12:00.000+03:00

Yritin muokata tämän blogin asetuksia niin, että nuo otsikot näkyis muutenki ko vetämällä hiiren osotin niihin päälle, mutta ei. En vain osaa. Pittää huomenna perehtyä asiaan paremmin.
Pitäis reeneihin olla lähössä vartin päästä. Rilla jää kotia nukkumaan siksi aikaa ko menen käymään ryskäämässä.

Käytiin tänään eläinlääkärillä. Ekat rokotuset käytiin hakemassa, Rilla ei varmaan edes tajunnu, että neula pistettiin ihon alle. Lääkäri samalla katto korvat ja silmät- kaikki ok. Samoin sydämessä ei ole sivuääniä, joten senki puolesta kaikki ok.

Saaraaki nähtiin pikasesti. Se toi meille valjaat, jotta Rilla tottus niihinki ja haukunestopannan. Täytyy vain huomenna käyttää se mustissa ja mirrissä, että siihen sais uuen patterin. Rilla on kasvanu hurjasti. Jykevöityny. Samoin äänenkäyttö on lisääntyny joten siksi pyysin pantaa lainaan. Lähinnä haluaisin sillä kitkeä siltä sen "mua vituttaa" -haukun ja toisille koirille rähinän pois. Saa nähä miten käy. Sisäsiistejä ollaan. Ulos vinkuu, eikä sisälle ole tehny tosiaan pitkään aikaan mitään.

Mitenköhän me mennään näissä asioissa takapakkia sitte ko muutetaan?Välttämättä ei ollenkaan, mutta voihan se olla, että niinki käy. Helpottaa päästä sinne, jotenki ahistaa asua tässä kämpässä Rillan kanssa. Enää kolme viikkoa niin sitte muutetaan.

Nyt alan riipomaan kamoja päälle.

tassun äänet asfaltilla.

2009-04-29T10:25:00.000+03:00

Se on ehkä parasta lämpimänä iltana. Ko on kävelemässä koiran kanssa ja sitte ei kuulu mitään muuta ko tassuista lähtevä ääni ko ne osuu asfalttiin. Täällä ei vain ikinä niin hiljasta ole mihinkhään aikhaan vuorokauesta.

Viikonloppu oltiin taas kotona. Rilla alkaa olla jo kokenu junamatkustaja. 5-15 minuuttia niin neiti on jo kuukahtanu ja malttaa olla rauhassa koko kolmen ja puolen tunnin matkan. Muutenki koira on rauhottunu. Tai siis ossaa jo käyttäytyäkki - aina tietekki välissä iskee hepulikohtaus, mutta neki menee nopeasti ohi.

Haukkuminen on tässä talossa se kuuma sana. Alakerran koirat rähjää päivät ja yöt. Rilla haukahtelee aamulla ruokaa oottaessa muutaman kerran, silti huolehin siitä, että haukkuuko tuo liikaa. Kieltämällä se kyllä sen lopettaa. Muutenki olen tosi ylpeä ko Rilla uskoo ei:n tosi helposti. Kerran huomauttaa niin silloin kielletty asia jää...yleensä.

Nyt se vetelee hirsiä sohvan alla, parin tunnin päästä, kun neiti herää, oli aikomus lähteä käymään Pyykkärin rannassa. Jospa siellä olis nyt niin rauhallista, että vois vapaana juosta. Sieltä vain löytyy mettästä aina kaikkea kivvaa, kalan raatoja tai luun kappaleita. Sitte taistellaan poislähtemisestä. Noh, käydään kumminki kokeilemassa miten onnistuu.

Ennen töitä pitää käydä ostamassa matolääke: viikon päästä eka rokotus.

unihiekkaa silmissä.

2009-04-18T22:04:00.000+03:00

sitä löytyy meiltä molemmilta ja paljon. Tultiin bussilla Pietun kämpille, ja Rilla osasi hienosti olla paikoillaan ja nätisti. Vinkumista vähän oli, mutta äkkiä seki loppu. Nyt ootellaan, että iltaruoka turpoais niin paljon, että olis syömäkelposta.

Olin päivän töissä, joten aamulla ruokin ja ulkoilutin Rillan, mutta sitte se jäi Pietun kanssa kahestaan aamupäiväksi. Oli käyny vahinko: pihalla ulkoillessa kun Rilla oli ollu irti, oli siinä ollu joku naapurirapun lapsi, jonka perään Rilla oli säkässy. Lapsi oli lähteny juoksemaan pakoon, ja säikähtänyt niin, että alkoi itkeä. Rilla ei kumminkaan ollut ehtiny koskea lapseen millään tavalla, parvekkeelta lapsen isä oli nähny vain sen takaa-ajon ja antanu Pietun kuulla kunniansa. Pietu oli pyytäny anteeksi ja oli mulleki hirveän pahoillaan kaikesta.
Kävin vielä töiden jälkeen pyytämässä anteeksi siltä tytöltä ja vanhemmilta ja tarkistamassa, että kaikki oli hyvin. Loppu hyvin kaikki hyvin

Mutta tämä siis kertoo siitä, että meillä on valikoiva kuulo. Pihalla en enää Rillaa pidä irti, mennään ihan kahestaan metsään, kauas muista, että ollaan ilman hihnaa. Harmi vain ko niitä paikkoja on vähän.

Huomenna hypätään 06:22 junaan ja mennään käymään taas kiusaamassa Zorroa. Maanantaina takasi. Taidetaan syödä iltapala ja antaa nukkumatille periksi.

kotona taas.

2009-04-14T10:38:00.000+03:00

Pääsiäinen oli ja meni. Oltiin pohjosessa Rillan kanssa neljä päivää. Ohjelmassa oli paljon ulkoilua, pilkkikisat, pääsiäiskoristeiden tuhoamista ja Zorron kiusaamista. Tein neitille kaks jälkeä. Hienosti ajo ne läpi, vähän vain tarvi toppuutella, että muistetaan kaikki askeleet ottaa. Kesän jälkikurssia innolla ootellaan. :)

Pietu meinasi, että Rilla olis kasvamisen lisäksi myös rauhottunu. Epäilen kyllä, se vain on nyt niin väsyny Zorron kanssa riekkumisesta. Kyllä siinä vielä virtaa riittää, kunhan saadaan akut taas täyteen. Mutta kasvamisen voin allekirjoittaa, kilo oli neitille tullu viikossa lisää. Jalkojaki tuolla makkaralla alkaa jo olla.

Sisäsiistejä osataan melkein jo olla. Ulos pyydetään jos mie en heti hoksaa sen kanssa lähteä ja alkaa olla jo kiire. Öisin ei tule sisälle enää mitään, tänäänki maltto nukkua ja antaa meidän nukkua yheksään asti. Vanhempien luona kun oltiin niin ensimmäiset vinkumiset tuli aina kuuden aikana. Nyt ei kuulunu pihaustakaan koko yönä.

Oma väsymys alkaa pikkuhiljaa kadota, helpottaa kun päästiin kotiin Ouluun takasi ja saadaan tehdä asiat meidän tavalla ja meidän rutiineilla. Ensi viikonloppuna mennään taas käväsemään mutka Pellossa, mutta ollaan vain yksi yö.

Ehkä tuosta vielä koira tulee. Hyvätapainen ja viksu semmonen.

päivät menee siivillä.

2009-04-06T11:34:00.000+03:00

Jos minusta jo nyt tuntuu siltä, että päivät menee siivillä, niin kysykääpä uudelleen kesällä - vastaan että ne lentää concorde vauhtia. Edellisen kerran kirjotin päivää ennen ko Rilla saapu, nyt ollaan hengailtu kimpassa jo kolme yötä.

Ensimmäinen yö meni levottomasti, piippailtiin silloin tällöin ja oli pissahätäkin yllättänyt kesken yön. Onneksi asunnossa on sen verran liukkaat lattiat, että sanomalehdelle on mukavampi pissiä. Toinen yö meni huomattavasti paremmin, nukuttiin molemmat kuin tukit, eikä herättykään vasta kuin yhdeksän aikoihin. Yhtään mitään ei ollut tällä kertaa tullut edes sanomalehdelle. Kolmas yö oliki sitte näiden kahden välimuoto. Sanomalehti oli märkänä, mutta yöllä ei oltu levottomia. Kiltisti lapsi jaksaa oottaa siihen, että herään. Ei piippaa enää sen toivossa.

Ulkoiltu on paljon. Välillä mennään hihnassa, joka on Rillan mielestä ihan tylsää ja välillä mennään villeinä ja vapaana. Silloin juostaan hepulirinkiä pihan pensaiden ympärillä. Kovasti neitiä tuntuu kiinnostavan kaikenlaiset pensaat ja taimikot, samoin kun risut. Ollaan muita koiria tavattu lenkeillä. Naapuritalossa asuu iso, valkoinen ja pitkäkarvainen Pyry, lenkillä tavattiin saksanpaimenkoira Rolle. Myöskin isän työkoira Zorro kävi haistelemassa kaupunkituulia ja sai rökityksen Rillalta. Pääsiäistä odotellessa, saa nähdä kuinka väsynyt koira lähtee muutaman päivän kotona olon jälkeen mukaan. Siellä onneksi on lääniä ja kavereita, joiden kanssa juosta.

Meillä nukutaan paljon. Mutta niinhän sen pitää mennäkin. Nytkin tirsaillaan eika päikkäreitä. Täytyy kohtapuoliin herätellä lapsi ja lähtä riekkumaan ylös: Rilla jää tunniksi yksin kotiin, kun minun pitää mennä käymään koululla. Pienet yksinolot on menny hyvin, parhaiten ne sujuu ko väsyttää jo valmiiksi, niin voi vaan ummistaa silmät ja olenki jo takas kotona. :)

Pääsiäistä ootellaan kovasti. :)

jännää.

2009-04-02T18:01:00.000+03:00

Tässä sitä nyt ollaan. Huomenna se tulee, huomenna se alkaa. Mitenköhän sitä selviää? Pää on täynnä kysymyksiä ja jännittää - aivanko olis huomenna ensimmäinen päivä koulua. Vaan ei, huomenna saapuu Rilla.

Viime lauantaina käytiin Saaran kanssa hakemassa se rakkauspakkaus, ja melkein viikon se on nyt viettäny Haukiputaalla isänsä seurana (ja kiusana). Ruka varmaan rakastaa minua huomisen jälkeen kun käyn sen kiusankappaleen hakemassa pois. :)

Siivosin tänään, matot vein varastoon ja laitoin tavaroita uuteen järjestykseen, että saan pedin mahtumaan. Ruokaaki kävin tänään ostamassa - olin ihan ulalla siellä kaupassa. Ei yhtään tiä, että mitä ja minkälaista. No, yhteen sorttiin sitte päädyin ja saas nähä meneekö Rillalla maha sekasin.

Huomista ootellessa. :)